mitä on masennus:kun oli aivan pahin en päässyt punkasta ylös koko päivänä eli täysin toiminta kyvytön.menin mielenterveys toimistoon ja sain seronil reseptin.nämä auttoivat 2 viikossa ja pääsin taas elämään.kiitos nimim.psykiari:lle
ja hakekaa apua jos on mieli vaivoja!
ja hakekaa apua jos on mieli vaivoja!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi. Hakekaa apua jo pieniinkin vaivoihin, sillä kun apua saa varhaisessa vaiheessa, niin toipuminen on nopeaa.
Itse olen kyllä esimerkki siitä, etten hakenut apua varhaisessa vaiheessa. 10 vuotta ehdin kärsiä vaivoista. Mutta olen kuitenkin iloinen, että lopulta olen apua saanut ja elämäni on taas mallillaan ja täynnä elämän intoa.
Eli hae apua heti, kun vaivoja ilmaantuu. Mutta jos sinä, joka tätä luet, olet kärsinyt jo pitenpään psyykkisistä vaivoista apua löytyy kyllä myös sinulle. Älä siis ole toivoton.
Taas yksi pillerinpopsija lisää.
Eikö ole erikoista että mielenterveydenhoitoon liitetään niin merkillisiä kielikuvia? Pumpataan täyteen lääkkeitä, popsitaan onnenpillereitä, kallonkutistaja, lataamo.
Jos ihmisellä on sydämenrytmihäiriö, ei kukaan sano että pillerit ovat epäluonnollista hoitoa ja pillereitä saa käyttää vasta sitten kun tiedetään sydänoireiden syy. Ei, vaan nimenomaan sanotaan että syö nyt hyvä ihminen joka pilleri tarkasti, kun lääkäri on määrännyt. Masennuspotilaalle sanotaan että puolet lääkkeistä saat lopettaa heti.
Mistähän nämä kummallisuudet kumpuavat?
..kaikki on niin hauskaa.kaikesta saadaan jotai hupia irti,mitään ei oteta enää tosissaan.
Joo kyllä se hieman erikoista on!
Mielenterveydessä on jotain todella ihmeellistä, ainakin asiaa pidetään tai on pidetty tabuna.
Toivottavasti tämä ilmiö olisi nykyään edes vähän hälvenemässä. Mutta ainakin ennenvanhaan nämä psyykenongelmat olivat tavalliselle Suomalaiselle kansalle täysin outoja ja ennekuulemattomia.
Ei kai ollut kekstittykään sellaista kuin psyyke tai mieli!
No onhan asioidenlaita muissakin sairauksissa näin, ei niistä kaikista tavallinen pullianen helposti mitään ymmärrä. Näin oli asianlaita ainakin ennen, ja on monien henkilöiden osalta vielä nykyäänkin.
Vähän aika sitten (2-3 sukupolvea sitten) kuoltiin ja synnyttiin kotona, kuoltiin aika nuorina, kuoltiin eri alueiden tauteihin (esim. rintatautiin, onnettomuuksiin, viinaan, syöpään mitä niitä ny kaikkeä voi keksiä). maailam on kai tästä muuttunut yllättävän vähän?
Tai no en tidä tuliko tossa yhtään oikeaan syytä. Mutta se on kyllä totta, että psyyke ja sen ongelmat ovat suurelle yleisölle täysi mysteeri. iteselläni on tästä omakohtaisia kokemuksia. Olen saanut kuulla (ei lääkäreitä, psykiatreilta, psykologeilta), että minua ei vaivaa mikään ja minä vaan esitän. Sitten jos jotain on jälkeenpäin ilmenny on sitä ihmetelty kovasti. Vielä tänänkään päivänä edes kaikki samassa talossa asuvat (siis perheeseen kuuluvat, jos sitä enää perheeksi voi kutsua) eivät tiedä mikä minua on vaivannut tai siis vaivaa vieläkin (tosin ei onneksi enää niin vakavana).
Samaten olen saanut kuulla siitä kun minä syön niitä pillereitä. Niiden syönti pitäisi joidenkin kotiväkeen(kin) kuuluvien toimesta lopettaa heti. Niistä pitäisi kuulemma päästä eroo eikä suinkaan lisätä annostusta. Samoin heistä kuulosti täysin hullulta, että söisin loppuikänmi näitä lääkkeitä.
Tavalliset ihmiset sanovat meitä pillerien syöjiä hulluiksi! Minullekin on sanottu jostain ihmisestä, että se on hullu se syö semmosia pillereitä! Tai joku sairaan ihmisen lähiomainen on sanonut: ``että en mää vaan tiedä mikä sitä vaivaa, se ottaa aamulla vaan lääkkeensä niin sitten se on ihan kunnossa.´´ Samaten on käynyt niin että tuttavapiirissä olleita psyykenongelmia 8tai mielenterveystoimiston asiakkuutta tai lääkkeitä) on peitelty ja peitellään edelleen. joskus joku on niistä sitten ohi mennen juovuksissa möläyttänyt.