Ethän sä musta välitä, oon luonut vain kuvitelmia...vuosia.
Oonhan sut monta vuotta tiennyt, en tuntenut.. tai tunnen jotenkin... aina kun mietin sua ja meitä, tulee epämääräinen olo, en tiedä mitä sanon susta, en osaa antaa sinulle "paikkaa" kuka olet... syvällä sisimmässäni tiedän paikkasi, se pysyy ja on ollut siellä kauan, mutta kun joku kysyy meiän yhteydestä, en tiedä mitä sanon..
Mietin toisinaan mitä mahdoit tarkoittaa, kun sanoit, että olen erilainen kuin ennen... millä tavalla?
Toivoin, että ois tavattu yhdessä tapahtumassa tässä vasta, koska en vaan voi ottaa yhteyttä ja ehdottaa tapaamista.. En enää. Oon sen monta kertaa kokenut, että mitä siitä tulee..
Oonhan sut monta vuotta tiennyt, en tuntenut.. tai tunnen jotenkin... aina kun mietin sua ja meitä, tulee epämääräinen olo, en tiedä mitä sanon susta, en osaa antaa sinulle "paikkaa" kuka olet... syvällä sisimmässäni tiedän paikkasi, se pysyy ja on ollut siellä kauan, mutta kun joku kysyy meiän yhteydestä, en tiedä mitä sanon..
Mietin toisinaan mitä mahdoit tarkoittaa, kun sanoit, että olen erilainen kuin ennen... millä tavalla?
Toivoin, että ois tavattu yhdessä tapahtumassa tässä vasta, koska en vaan voi ottaa yhteyttä ja ehdottaa tapaamista.. En enää. Oon sen monta kertaa kokenut, että mitä siitä tulee..
Vastaukset 4
Vanhimmat
oo tarkoitettu yhteen, jos sulla kerran on niin epämääräinen olo....
Oot siis paljon etäisempi, kuin ennen - muuta en osaa sanoa..
Ja jos joku kyselee meidän yhteydestä, sano, että meillä on viha-rakkaus suhde...
kiellettyä tunnetta.
Ei ole kiellettyä, ei ketään "kolmansia" osapuolia kuviossa..
Ehkä pinnan alle tukahdutettuja tai torjuttuja tunteita paljon...
En vaan saa tunnettani loppumaan, se on vaan muuttunut ajan myötä. Olen kai oppinut rakastamaan sinua sellaisena kuin olet.
Toisinaan tulen surulliseksi vallitsevasta "tilanteesta" ja toisinaan olen äärettömän onnellinen, että olen sinut aikoinaan kohdannut..
Tuo oli täysin kun omalta näppikeltäni. :( Torjuttuja tunteita ja tukahdutettuja...ja paljon! En tiedä miten päin olisin, tuntuu, että haluan sinua ja läheisyyttäsi aivan mahdottomasti ja sekunti ja en haluakkaan enää. Tulee olo, että antaa olla, en jaksa. Ihan sama. Ja sekunti ja haluan perua sen. Kuinka uskaltaisin täysin avautua ja sanoa mitä oikeasti ajattelen sinusta. Loppuisi tämä jahkailu. Onhan tilanteita ollut sanoa se, mutta sanat vain takertuu kurkkuuni. Ehkä pianakin sanon mitä ajattelen ja kaikki on sitten siinä. Ehkä se piankin on luettavissa päivissä.