Pari viikkoa sitten vein tyttäreni uimakouluun paikalliseen kylpylään. Samaan aikaan siellä oli jonkinlainen lentopalloturnaus. Mielenkiinnolla katselin joukkueiden peliä. Olisin niin mielelläni halunnut mukaan. Olo oli mukava, urheilullinen, vaikka en edes ollut itse menossa uimaan.
Kävelimme pukuhuoneisiin ja samalla näin kauhean näköisen naisen. Kylpylän asiakkaat ovat normaalisti urheilullisen näköisiä, kauniita ja hoikkia naisia ja miehiä. Tämä nainen ei todellakaan näyttänyt kylpylän asiakkaalta!! Hiukset olivat litteät ja housut näyttivät tippuvan ison mahan päältä. Paita oli liian tiukka. Säälittävän näköinen!! Toisen luokan kansalainen.
Ja samalla tajusin, että tuo nainen oli minä!! Mikä järkytys!! Olin juuri kävellyt peilin ohi. Silloin se iski: minä olen lihava, läski, ällöttävä laiska paska..
Pari viikkoa tässä on kestänyt päästä yli tuon järkytyksen. Tottakai tiesin, että olen lihava, mutta olen aina vältellyt peilejä sen takia, joten en oikeasti tiennyt miltä näytän. Kuulostaa hassulta, tiedän.
Olen huomannut, että olen erittäin taitava keksimään tekosyitä herkuttelulle. Palkitsen myös itseäni ruoalla. "Läpäisin vaikean kokeen, joten syön ison pitsan ihan itse, vaikka siitä riittäisi muillekin. Sain potkut, joten voin syödä suruuni. Meidän perheessä juhlitaan syömällä herkkuja vappuna, nimipäivinä, synttäreinä, jouluna, juhannuksena... Karkkipäivänä ostetaan popcornia, 2 sipsipussia, suklaalevy ja karkkipussit. Naurettavaa, eikö?
Olen nyt siis päättänyt tehdä elämänmuutoksen. Koko elämä menee remppaan. Muutan elämäni ja itseni sellaiseksi kuin aina halusinkin niiden olevan. No more excuses! Laihdutan, pidän itsestäni huolta, käyn koulun loppuun ja järjestän työelämäni kuntoon, kuntoilusta tulee jokapäiväistä meidän perheessä, syömme terveellisesti tästä lähtien, roskaruokia en osta. Karkkipäivä on edelleenkin, mutta vain lapsilla ja ostan hyvin vähän karkkia heillekin. Siivoan joka päivä (näkisittepä kämppäni nyt!!!) ja olen parempi äiti. Vähemmän telkkaria ja enemmän leikkejä lasten kanssa.
On ollut tosi vaikeaa myöntää itselleni minkälainen olen. Olen nyt tehnyt suunnitelman itselleni, miten saan elämäni kuntoon. Minun on pakko onnistua sekä itseni että lasteni vuoksi. En halua, että he alkavat häpeämään minua. Haluan, että he oppivat terveelliset elämäntavat. Kyllä elämä vielä hymyilee minullekin.
Kävelimme pukuhuoneisiin ja samalla näin kauhean näköisen naisen. Kylpylän asiakkaat ovat normaalisti urheilullisen näköisiä, kauniita ja hoikkia naisia ja miehiä. Tämä nainen ei todellakaan näyttänyt kylpylän asiakkaalta!! Hiukset olivat litteät ja housut näyttivät tippuvan ison mahan päältä. Paita oli liian tiukka. Säälittävän näköinen!! Toisen luokan kansalainen.
Ja samalla tajusin, että tuo nainen oli minä!! Mikä järkytys!! Olin juuri kävellyt peilin ohi. Silloin se iski: minä olen lihava, läski, ällöttävä laiska paska..
Pari viikkoa tässä on kestänyt päästä yli tuon järkytyksen. Tottakai tiesin, että olen lihava, mutta olen aina vältellyt peilejä sen takia, joten en oikeasti tiennyt miltä näytän. Kuulostaa hassulta, tiedän.
Olen huomannut, että olen erittäin taitava keksimään tekosyitä herkuttelulle. Palkitsen myös itseäni ruoalla. "Läpäisin vaikean kokeen, joten syön ison pitsan ihan itse, vaikka siitä riittäisi muillekin. Sain potkut, joten voin syödä suruuni. Meidän perheessä juhlitaan syömällä herkkuja vappuna, nimipäivinä, synttäreinä, jouluna, juhannuksena... Karkkipäivänä ostetaan popcornia, 2 sipsipussia, suklaalevy ja karkkipussit. Naurettavaa, eikö?
Olen nyt siis päättänyt tehdä elämänmuutoksen. Koko elämä menee remppaan. Muutan elämäni ja itseni sellaiseksi kuin aina halusinkin niiden olevan. No more excuses! Laihdutan, pidän itsestäni huolta, käyn koulun loppuun ja järjestän työelämäni kuntoon, kuntoilusta tulee jokapäiväistä meidän perheessä, syömme terveellisesti tästä lähtien, roskaruokia en osta. Karkkipäivä on edelleenkin, mutta vain lapsilla ja ostan hyvin vähän karkkia heillekin. Siivoan joka päivä (näkisittepä kämppäni nyt!!!) ja olen parempi äiti. Vähemmän telkkaria ja enemmän leikkejä lasten kanssa.
On ollut tosi vaikeaa myöntää itselleni minkälainen olen. Olen nyt tehnyt suunnitelman itselleni, miten saan elämäni kuntoon. Minun on pakko onnistua sekä itseni että lasteni vuoksi. En halua, että he alkavat häpeämään minua. Haluan, että he oppivat terveelliset elämäntavat. Kyllä elämä vielä hymyilee minullekin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pari viikkoa jaksat terhakkaana ja sitten romahdat ja itket itsesi uneen. Sitten syöt enemmän kuin koskaan ja olet vielä läskimpi. Ei tule onnistumaan tämä "uusi elämä/uusi alku". Muutos ei onnistu koska yrität liikaa liian lyhyessä ajassa. Aina lihavilla on näitä terhakkuus puuskia mutta ne ei onnistu koskaan. Hyväksy itsesi. Älä yritä olla jotain mitä et ole. Hyväksy se että olet toisen luokan kansalainen ja nolla. Kun olet nämä hyväksynyt niin sitten rupea tarkasti miettimään syitä. Mutta se on hyvä että myönnät olevasi ihava, läski, ällöttävä laiska paska.. Mutta älä edes kuvittele olevasi jotain muuta kun olet.
Sinähän se viisas olet!
Olisit pitänyt nuokin mölyt mahassasi niin joku voisi vahingossa kuvitella että olet lähes normaali.
Mitä ihmeen kiksejä saat siitä että alat haukkua täysin tuntematonta ihmistä?
Oletko ollut hänen päänsä sisällä ja tunnet hänet ja hänen elämänsä läpikotaisin?
Minua aina jaksaa kummastuttaa mistä näitä vittunaamoja sikiää :/
Minähän olen hyväksynyt itseni! Etkö lukenut? Pari viikkoa olen miettinyt elämääni ja syitä siihen miksi olen tämmöinen. Miksi annoin itseni repsahtaa, miksi en välittänyt itsestäni. Syyt tiedän nyt ja myönnän, että olen käyttänyt näitä syitä tekosyinä. Olin antanut itselleni luvan olla tällainen. On myös kestänyt aikansa toipua vaikeasta avioliitosta (hakattiin ja haukuttiin, henkeä uhattiin monta kertaa eron jälkeenkin, lapset uhattiin viedä jne.). Ystävät ja perheeni säälivät minua, koska olen nyt yksinhuoltaja ja minulla oikeasti on rankkaa, mutta pahinta on, että säälin myös itseäni ja tämän vuoksi annoin itseni repsahtaa. En taistellut elämäni puolesta, vaan tyydyin kohtalooni.
Kirjoitat, että muutos ei onnistu, kun yritän liikaa liian lyhyessä ajassa. Enhän minä ole edes kertonut aikaväliä sinulle, joten miten voit kirjoittaa näin? Minulla ei ole aikataulua laihtumiselle, mutta olen tehnyt aikataulun / suunnitelman elämälleni. Olen kirjoittanut ylös mitä haluan ja miten sen saavutan ja suurinpiirtein milloin.
Kirjoitit myös, että älä kuvittele olevasi jotain muuta kun olet. Tästä juuri minä puhun! Minä yritin selittää, että en ole aikaisemmin myöntänyt itselleni mikä olen: lihava, läski, ällöttävä paska! Olen kulkenut säkki päässä onnellisen tietämättömänä siitä, miltä näytän. En edes muista milloin olisin katsonut itseäni kokovartalopeilistä (siis ennen tuota shokkitapahtumaa kylpylässä). Kuten jo sanoin, tottakai tiesin olevani lihava, mutta kun näin itseni, niin silloin totuus iski. Ja se iski kovaa. Riipaisi oikein sydämestä. Ja nyt kun olen pakottanut itseni peilin ääreen monta kertaa, niin se tuntuu siltä kuin joku vieras katsoisi takaisin. Olen oikeasti lihava, mutta kun laitan silmäni kiinni en tunne olevani lihava. Tiedätkö mitä tarkoitan? Se, joka peilistä minua katsoo, ei ole minä. Nyt parin viikon ajan olen myös henkisesti ollut lihava. Eli nyt oikeasti uskon ja tiedän olevani lihava. En osaa sitä paremmin selittää. Mutta vasta nyt olen oikeasti hyväksynyt sen, sisäistänyt sen. Ja tämän vuoksi uskon, että onnistun.
Sinulla tietenkin on oikeus omaan mielipiteeseen ja se ei edes loukannut minua. Jos tietäisit mitä tällä hetkellä tunnen, uskon, että et epäilisi onnistumistani. Mutta sinä et voi tietää tunteitani. Noin viikon ajan olin aivan masentunut. Itkin illalla, kun lapseni menivät nukkumaan, annoin itselleni luvan oikein rypeä itsesäälissä. Seuraavan viikon sitten suunnittelin, miten lopetan tämän naurettavan elämäni. Miten muutan suunnan. En ole päättänyt laihduttaa. Olen päättänyt muuttaa elämäntapani ja tiedän, että kun muutan tietyt asiat, niin laihdun väkisinkin. Pari vuotta sitten pääsin irti tupakasta. Koville se otti, mutta onnistuin. Nyt on vuorossa terveelliset elämäntavat. Nyt alan pitämään huolta itsestäni, alan arvostamaan itseäni.
Hyvä ihminen, älä hauku minua, sillä olen tehnyt sitä tarpeeksi itselleni. Kannusta minua, sitä on mukavampi lukea!! =)
Ahaha, jopas oli viisas kommentti. On oikein ilo lukea tällaisia.
toisen luokan kansalainen, ensimmäisen. Olet oivaltanut sen kaikista tärkeimmän, että muutos lähtee sinusta itsestäsi. Olen aivan varma että tulet onnistumaan elämänmuutoksessasi. Aina löytyy niitä nälvijöitä ja mollaajia, mutta älä välitä heistä. Tsemppiä.
tavoitteessasi. Parempi herätä jossain vaiheessa kuin ei ollenkaan. Valitettavasti tuo peilin vältteleminen on aika yleistä, muutenhan monet muutkin tajuaisivat totuuden, toinen vaihtoehto on tietenkin ettei nähdä totuutta sieltä peilistäkään, sama homma kuin anorektikoilla, vain toisinpäin. Nyt vaan tavoitteita ja mahdollista päiväkirjaa tekemään. Muista vaan, ettet mitään mahdottomia tavotteita pistä itsellesi, ettet ihan nälkäkuurille ala.
aloitapas vaikka tuolta.karppaus.info
Laihtumista oikealla terveellisellä ruoalla.Myös monen monta tarinaa siitä,kuinka einessyöjä on oppinut käyttämään oikeita ruoka-aineita,alkanut viihtymään hellan ääressä ja löytänyt "uuden elämän" monella tapaa.Onnea suunnan muutoksellesi,pikkuhiljaa liikaa paineita asettamatta.Ei kukaan ole toisen luokan kansalainen;nykysuomessa on helppo "sairastua".
Mutta ÄLÄ yritä liikaa. Täydellinen elämänmuutos vaatii todella paljon. Mitä, jos asettaisit pienempiä tavoitteita? 10kg painonpudotus, puoli tuntia enemmän leikkiä lasten kanssa päivässä, koulu loppuun vuoden sisällä?
Sitten, kun nämä on saavutettu, tekisit lisää muutoksia.