Minulla on kaksi alaa, joihin olen hakenut. Toinen ala on vuosia ollut haaveammattini, toinen on ala joka kiinnostaa mutta josta en ole täysin varma.
Ala johon haaveilen pääseväni on todella vaikea, eli pääsykokeet ovat erittäin valikoivat ja sisäänpääsy on haastavaa.
Minulla on keskiverto yo-todistus, koska kun kävin lukiota vanhempani sairastivat ja jättivät minut oman onneni nojaan. Päihteiden käytön ohessa sain elämäni kuosiin ja lopulta kirjoitin yo:ksi mutten häävin paperein.
Muutama vuosi myöhemmin asiat ovat nyt tolallaan, olen työelämässä mutta haaveammatti tähtäimessä. Minusta tuntuu kuristavalta ajatella, että huono todistukseni vaikuttaa siihen että minun on todella vaikea päästä haluamalleni alalle, vaikka opiskelumotivaatio on nykyään aivan eri luokkaa kuin lukiossa.
Mitä tehdä? Taistelen kahden vaiheilla, hyväksynkö etten tule pääsemään haaveammattiini, ja keskityn hakemaan tuohon "helpompaan" tutkintoon? Onko teillä kokemuksia tällaisesta, tuleeko siinä katkeraksi?
Tilanne on jo niin ahdistava, etten pysty toisinaan edes lukemaan tämän vaikean alan pääsykokeisiin, koska tähän kouluun pääsy olisi niin suuren unelman täyttyminen ja koko perheeni on täynnä epäonnistumisia ja matalapalkka-aloilla ikuista puurtamista, olisin ensimmäinen joka rikkoo tämän "epäonnen ringin".
Ala johon haaveilen pääseväni on todella vaikea, eli pääsykokeet ovat erittäin valikoivat ja sisäänpääsy on haastavaa.
Minulla on keskiverto yo-todistus, koska kun kävin lukiota vanhempani sairastivat ja jättivät minut oman onneni nojaan. Päihteiden käytön ohessa sain elämäni kuosiin ja lopulta kirjoitin yo:ksi mutten häävin paperein.
Muutama vuosi myöhemmin asiat ovat nyt tolallaan, olen työelämässä mutta haaveammatti tähtäimessä. Minusta tuntuu kuristavalta ajatella, että huono todistukseni vaikuttaa siihen että minun on todella vaikea päästä haluamalleni alalle, vaikka opiskelumotivaatio on nykyään aivan eri luokkaa kuin lukiossa.
Mitä tehdä? Taistelen kahden vaiheilla, hyväksynkö etten tule pääsemään haaveammattiini, ja keskityn hakemaan tuohon "helpompaan" tutkintoon? Onko teillä kokemuksia tällaisesta, tuleeko siinä katkeraksi?
Tilanne on jo niin ahdistava, etten pysty toisinaan edes lukemaan tämän vaikean alan pääsykokeisiin, koska tähän kouluun pääsy olisi niin suuren unelman täyttyminen ja koko perheeni on täynnä epäonnistumisia ja matalapalkka-aloilla ikuista puurtamista, olisin ensimmäinen joka rikkoo tämän "epäonnen ringin".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aina kannattaa yrittää, mutta myös varasuunnitelma pitää olla. Kovan karsinnan aloissa karsinta tosiaankin on kovaa ja sisäänpääsy epätodennäköistä. Ei koko elämää kannata rakentaa sen veraan, vaan pitää myös miettiä mitä tekee jos ei haluamalleen alalle pääsekään.
Mutta en kyllä itse ole mikään paras neuvoja, pyrin tänä keväänä alalle jolle karsinta on myös rajua, kokeisiin osallistuvistakin vain yksi kymmenestä valitaan. Eikä minulla mitään varaopiskelupaikkaa ole, vaikka ihan hyvillä papereillani olisin sellaisen saanutkin. Ehkä minulle se opiskelu ei enää ole niin tärkeä, ajattelen että jos en nyt tuota haluamaani opiskelupaikkaa saa, niin ehkä se opiskelu ei sitten ole minua varten. Kyllä tässä maailmassa nähtävää ja tehtävää riittää ilman koulutustakin.
Kaikki on mahdollista, joten tämä on vain sinusta kiinni. Itse kirjoitin huonot yo-paperit mutta pääsin erittäin vaikean sisäänpääsyn koulutusohjelmaan.
Tämä vaati ennenkaikkea keskittymistä päämäärään, motivaatiota, ja uskoa itseensä.
Elän unelmaani, ja se tuntuu vielä paremmalta kun tietää että sen eteen on joutunut tekemään töitä.
Joskus ajattelin, ettei vaihtoehtoja suuntautumiseen ole, mutta ajan kuluessa olen huomannut, että mahdollisuuksia olisi ollut vaikka kuinka. Esim jos haaveilee tutkijaksi lääketieteen piiriin, voi siihen päästä monesta tiedekunnasta käsin.
X)
Halusin opeksi, mutta olin nysvääjä jne luuseri jne jen...mutta kun ihmiselle on se "ammatti" valittu, siihen päätyy tavalla tai toisella.
Kaiken maailman vastoinkäymisistä huolimatta elämä on mua vienyt eteenpäin....ja uskoppa huvikses, musta tuli kuin tulikin ope!
Pidä yllä haavettasi, vaali sitä, tee työtä vähitellen sen eteen...ONNISTUT kyllä.
ja lakkaa ajattelemasta sitä paperias, ei sillä mitään tee, ei se ole este siis!
Niin, lainaa/osta kirja unelmatyöskentelyä...oisko ollu sen nimi...
ONNEA!
ONNISTUT KYLLÄ! ;=D
En nyt mitenkään haluaisi rölleillä, mutta miksi open kirjallinen ilmaisu muistuttaa erehdyttävästi 14-vuotiasta? :D
"mutta olin nysvääjä jne luuseri jne jen"
Ehkä hän on vieläkin hieman nysvääjä ja luuseri.
Epävarma opettaja, joka ottaa itselleen vaikutteita oppilaistaan, vaikka toisin pitäisi tietysti olla.
Toisaalta hyvä, etteivät oppilaat ota vaikutteita luuserista.
ei kai se ole kielletty?
mikä siinä on muka vikana, suomennappa se "aikusen" kieleksi!
Olisin voinut tuon kirjoittaa. Lukioaika oli hankalaa, keskiarvo romahti, lopulta kirjoitin ylioppilaaksi OK-papereilla, mutta en niin hyvillä, että niillä mitään tekisi.
Minulla oli yksi unelma-ala tähtäimessä, kokeilin kerran sisään, en päässyt ja pidin välivuoden. Välivuoden aikana ymmärsin kehittää itselleni A ja B suunnitelmat. B-suunnitelmaan kuului toisen, vähemmän arvostamani alan opiskelu. Tajusin, että ei unelmien tavoittelun takia tarvitse uhrata kaikkea muuta. Itseään voi kehittää muillakin tavoilla.
Hain nyt silti kolmatta kertaa unelmapaikkaani. Ajattelen niin, että joka keväinen pääsykokeeseen lukeminen on harrastukseni, eli menen kokeeseen rutiinilla ja joku kerta vielä tärppää.
Tässä välissä olen jo lähes kerennyt valmistua toiselle alalle. Sanotaan, että ensimmäisen vuoden ajan ehkä olin katkera, mutta huomasin, että kiinnostuin samalla uusista asioista ja opin sellaista, mitä ei olisi koskaan tullut vastaan ilman, että avoimin mielin olisin lähtenyt toteuttamaan B-suunnitelmaani. Nyt B-suunnitelman toteuttaminen on muuttanut alkuperäistä A-suunnitelmaanikin ;) olen oppinut itsestäni paljon uutta, enkä enää mene vain mielikuvien perässä.
Ei kannata ainakaan passivoitua. Menet ylös ja ulos ja otat vastaan, mitä saat. Tiedä, vaikka innostuisitkin toisesta alasta... Katsos joskus täytyy vaan ottaa mitä saa, jotta lopulta saisi mitä haluaa. Ei se ole mikään luovutus, vaikka nuorena siltä tuntuisi. Mikä tahansa koulutus on parempi kuin ei mitään. Mutta muista, ettei myöskään unelmista kannata luopua.
En kyllä itse ole sitä mieltä että "Mikä tahansa koulutus on parempi kuin ei mitään."
Yritin itse opiskella alaa, josta olisin valmistunut ihan hyvään perus paperityöhommiin, mutta kun ei napannut yhtään, niin ihan turhaa sitä on tuskailla sellaisien opintojen parissa.
Mielummin sitten lukee vaikka avoimessa yliopistossa sitä omaa alaa ja käy töissä tai vaikka kiertää maailmaa. Ei todellakaan kannata haaskata aikaa alaan, johon ei ole mitään mielenkiintoa!!!
Eikä varsinkaan sen takia, että äitille tulee siitä hyvä mieli, että istut minkä tahansa koulun penkillä..
Eli ehdottomasti seuratkaa unelmianne, kyllä sinne kouluun pääsee kuka tahansa, mutta koville aloille vain ne jotka todella on valmiita tekemään hommia sen eteen! :)