Henkinen ja fyysinen väkivalta

onneksi ei ole omakohtaisia kokemuksia.

Fyysisen väkivallan jäljet näkyvät, henkisen väkivallan jäljet syöpyvät ihmisen sisimpään ja muuttavat persoonallisuutta tavalla, jonka syy ei ole nähtävissä. Aivan samoin kuin esim. parisuhteessa kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen ja molemmat aikaa myöten vähittäin muuttuvat, jotkut piirteet voimistuvat ja toiset taas peittyvät ja sietokyky kasvaa, taju toisen pysyvästä erilaisuudesta saattaa johtaa kumppanin miellyttämiseen tai hänelle alistumiseen jne jne. Henkinen väkivalta yleensä alkaa huomaamattomalla hivutuksella, kunnes katkeaa se oljenkorsi, joka itsekunnioituksesta viriää, ja lopulta syntyy orjan ja omistajan välinen suhde, jossa valtapeli on viety ääripisteeseen: toisella on kaikki valta ja toisella ei mitään.

Nyt kyllä tuntuu molempi kamalasti kipeältä: SANOKAA NYT HYVÄT VELJET/SISKOT KUINKA SEN OMAN ALOITUKSEN PÄÄSEE NYKYÄÄN TEKEMÄÄN? JA MITEN LÖYDÄN NUISTA KETJUISTA JO OTSIKOISTA POISTUNEET ASIAT? HELEPPIKKÄÄ kaisoo!

siitä että jotkut eivät hyväksy toisiaan.
V...ttuillaan tai hakataan, riippuu vastustuksesta.

Joka tapauksessa, se on aina kahden asian välinen juttu.
Miehen naisen, vanhemman lapsen, ihmisen Eduskunnan, ihmisen laitoksen jne.
Suomi Venäjä, Suomi Ruotsi, EU ihminen, EU Suomi... Maailma Afganistan, osa maailmaa ja Irak, Iran, Pohjois-Korea...

Luettele itse lisää.
Kysymyksesi on turhanpäiväinen.

Olenhan lapsena aloittanut aikuisen elämän, ja saanut lapsen.

Ei vois oikein valkata, et kumpaako, koska viaton en ole ollut itsekään.
Mut sanoisin et henkinen, koska se jumalaton epäily, luulottelu meinasi viedä minut hullujenhuoneelle kuten silloin sanottiin.
Miten pelkäsin työssäni kun mieheni tuli , et miespuolinen työkaveri sanoo jotain kaksimielistä, tai iskisi mulle silmää tms.

Milloinkaan en voinut kuvitellakkaan mitään työporukan saunailtoja, pikkujouluja, ja se virne; Kyllähän rouva saa mennä, sä tiät mitä mieltä olen!
Enhän mä tieten mennyt.

Jouduin matkusteleen viikoksikin johkin kaupungeistamme, oli koulutuspäiviä pari yötä kotoo pois jne.. se oli kuin h-maan olisin lähtenyt.

Kun se avioliitto loppui, oli jo seuraava nainen raskaana, et se siitä vartioinnista.
Koskaan ei jättänyt minua rauhaan, soitteli , syytteli kun rouva oli niin hieno jne...
Kuoli 45v tuli rauha! Avoliittonsa kesti 2v, vaikka saikin pojan...!

Päätin ettei ikinä, ei koskaan enää, marraskuussa tulee 20v tätä LAT-suhdetta ja koen et parasta näin. Meillä on eri työrytmit, ja olen aika ärtynyt jos sotketaan "mun" kotini, voinhan lähteä vaikka klo22 muutamaksi tunniksi duuniin, jos joku lenkki on pettänyt, tai 03 > 8, taidan olla kärttysä , kun tavarat ei ole paikoillaan ;))) Sellaista se vaan on , kun on niinku puoliksi vanhapiika, ja ei ole.

Jos menemme teatteriin ja sen jälkeen bupiin, voimme yöpyä hänen kotonaan, vaan en mä siä viihdy, vaik on varmasti siivottu "hienohelman" tulla :))

En tiä kauanko olisin katsellut, ja joskus aina iskujskin ottanut, olin vain aatellut et tää on tätä ja piste.

Kumpikin aivan yhtä hirveitä. Kokenut kummankin. Jos aviossa tai avoliitossa, niin ero on kaikista paras. Toinen osapuoli vaan ei koskaan parannu näistä haavoista ja ei ikinä voi täyspainoisesti hankkia uutta ihmissuhdetta vastakkaiseen sukupuoleen.
Sitä ei tiedä mistä väkivalta johtuu... kotona saatuja malleja?? Alistamisen halu? Luonnevika?

Moni henkisen väkivallan uhri kai huokaisee helpotuksesta, kun väkivalta muuttuu fyysiseksi ja helpommin todistettavaksi. Nimittäin, jos on selviytynyt hengissä.
Luonteeltaan väkivaltainen ihminen voi olla aluksi ihan ok kumppani. On huomaavainen, tuo kukkia yms. Väkivalta alkaa henkisenä ja muuttuu fyysiseksi. Väkivallan kerteeseen kuuluu se, että toisena päivänä kadutaan ja tuodaan esim. kukkia ja tunnustetaan rakkautta.

Pirullista on henkinen väkivalta, jolla provosoidaan toista osapuolta väkivaltaan ja saadaan toisesta näin syyllinen.

Nuorissa on tulevaisuus. Jos kaikilla olisi turvallinen ja hyvä lapsuus, niin se jo auttaisi paljon väkivallan vähentämisessä.