Hei, olen Miuru hassun pennunääneni takia. Olen päässyt perheeseen jossa on lapsia ja aikisia ja kaikki silittävät sekä ruokkivat minua. Nyt on kesän alku kuulemma ja asumme pienessä mökissä jossa on makuupaikat kaikille ihmisille ja keittiö. Keittiössä saan yleensä hyvää ruokaa. Tuo suurin ihminen on käsittääkseni isä. Se käy veneellä joskus tuolla veden päällä ja saa jotenkin tuotua sieltä eläimiä joita ihmiset kutsuvat kalaksi.
Ihmiset syövät osan kaloista ja minä saan osan jota he kutsuvat perkuujätteeksi. Se on hyvää ja saan siitä paljon energiaa. Lisäksi asumme sellaisessa paikassa missä on paljon noita minua pienempiä nelijalkaisia joilla on pitkä karvaton häntä. Isäntäni kutsuu niitä hiiriksi ja on kovin tyytyväinen jos nappaan sellaisen kiinni. Eihän siinä mitään, mielelläänihän minä noita syön. Minulla on kokoajan kuitenkin nälkä ja se johtuu kuulemma siitä kun olen kasvavassa iässä.
Nyt on jo lehdet olleet puussa tosi pitkään ja mielestäni ne eivät ole kasvaneet pitkään aikaan enään kokoa. Isäntäväki on muuttunut hassuksi. Pienet isännät eivät leiki enään minun kanssani niin paljon kuin ennen ja isommatkaan eivät enään ihastele vaikka kuinka yritän viedä heille niitä hiiri nimisiä eläimiä. En ymmärrä, ennen he rakastivat sitä kun toin saaliin heille. Yritän miellyttää kuitenkin kehräämällä, mutta minut ajetaan useasti ulos mökistä.
Lehdet jotka olivat kasvaneet isoiksi, kuten kuulemma minäkin, ne lehdet ovat muuttuneet ruskeiksi ja isäntäväki ei enään anna minun tulla mökin lähellekkään ja ei anna niitä kuivamuonan palasiakaan ollenkaan. Minun on nälkä, mutta pärjään vielä kun syön saaliini itse.
Tänään satoi vettä hiutaleina, hassua, värikin oli muuttunut valkoiseksi. Olen ollut nälissäni jo 2 viikkoa koska en enään löydä niitä siimahäntäisiä ja isäntäperhettäkään ei ole näkynyt. Olen kierrellyt tätä mökkiä ja etsinyt rakoa jos pääsisin edes lämpimään. En ole vielä löytänyt aukkoa, mutta luotan, että minulle on jätetty keittiöön reitti.
Olen mökin kuistilla. Minulla on kylmä ja nälkä. Olen janooni ja nälkääni syönyt sitä valkoista vettä mitä on satanut. Kyllä varmaan kohta tulee isäntäväki ja avaa oven
Ihmiset syövät osan kaloista ja minä saan osan jota he kutsuvat perkuujätteeksi. Se on hyvää ja saan siitä paljon energiaa. Lisäksi asumme sellaisessa paikassa missä on paljon noita minua pienempiä nelijalkaisia joilla on pitkä karvaton häntä. Isäntäni kutsuu niitä hiiriksi ja on kovin tyytyväinen jos nappaan sellaisen kiinni. Eihän siinä mitään, mielelläänihän minä noita syön. Minulla on kokoajan kuitenkin nälkä ja se johtuu kuulemma siitä kun olen kasvavassa iässä.
Nyt on jo lehdet olleet puussa tosi pitkään ja mielestäni ne eivät ole kasvaneet pitkään aikaan enään kokoa. Isäntäväki on muuttunut hassuksi. Pienet isännät eivät leiki enään minun kanssani niin paljon kuin ennen ja isommatkaan eivät enään ihastele vaikka kuinka yritän viedä heille niitä hiiri nimisiä eläimiä. En ymmärrä, ennen he rakastivat sitä kun toin saaliin heille. Yritän miellyttää kuitenkin kehräämällä, mutta minut ajetaan useasti ulos mökistä.
Lehdet jotka olivat kasvaneet isoiksi, kuten kuulemma minäkin, ne lehdet ovat muuttuneet ruskeiksi ja isäntäväki ei enään anna minun tulla mökin lähellekkään ja ei anna niitä kuivamuonan palasiakaan ollenkaan. Minun on nälkä, mutta pärjään vielä kun syön saaliini itse.
Tänään satoi vettä hiutaleina, hassua, värikin oli muuttunut valkoiseksi. Olen ollut nälissäni jo 2 viikkoa koska en enään löydä niitä siimahäntäisiä ja isäntäperhettäkään ei ole näkynyt. Olen kierrellyt tätä mökkiä ja etsinyt rakoa jos pääsisin edes lämpimään. En ole vielä löytänyt aukkoa, mutta luotan, että minulle on jätetty keittiöön reitti.
Olen mökin kuistilla. Minulla on kylmä ja nälkä. Olen janooni ja nälkääni syönyt sitä valkoista vettä mitä on satanut. Kyllä varmaan kohta tulee isäntäväki ja avaa oven
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämän voisi julkaista koko Suomessa jokaisessa sanomalehdessä näin kesän alussa ja paikallisissa esim. kesämökkiseuduilla ilmestyvissä lehdissä.