Otin eilen kissanpennun, ongelmana on että se ei juuri ole syönyt mitään vaikka ostin sille samaa ruokaa mitä syntymäkodissa tarjottiin, lisäksi se ei ole pissannut kuin kerran eilen illalla ja kerran tänään, kakannut ei ole kertaakaan. Juonut se on vain vähän. Se on aika paljon myös nukkunut mutta ei kuitenkaan ole ollut apaattinen, väliajat se kuitenkin leikkii normaalisti, mikäli vähän nurkkia kulkee ja maukuu mutta ei pahasti. Mikä siis neuvoksi? onko ihan normaalia vai pitääkö lähteä viemään eläinlääkäriin?
uusi kissanpentu
huolissaan..
5283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
uuteen paikkaan joutuminen ilman sisaruksia ja äitiä on pennulle iso juttu. Anna sille hieman aikaa. Yritä tarjota ruokaa vaikka kädestä. Kokeile vaikka katkarapuja tms. koska kissa ei saisi olla pitkää aikaa syömättäkään. Lääkärille lähtisin vasta siinä vaiheessa jos pentu ei oikeasti ala syömään ja kakkimaan. Toisaalta viikonloppu tulossa ja olisi helpompaa käyttää se huomenna kuin viikonloppuna jos ei tuosta tokeennu.
Luulen kuitenkin että kyse on vain alkujännityksestä.
sillä taitaa olla ikävä emoa ja sisaruksia, eika sitä ole luovutettu liian aikaisin???kissanhan saa erottaa emosta vasta 8 viikon ikäisenä aikaisintaan!
katsele pari päivää miten kissa rupeaa reagoimaan tässä se elämänmuutoksessa, tarjoa sille vaikka kaupasta saatavaa kissoille tarkoitettua maitoa ja vaikka sei-kalaa (keitettynä) tai muuta herkkua. jos se ei ole syönyt tai ulostanut alkuviikkoon mennessä ja alkaa menettää virkeyttään niin sitten eläinlääkäriin. Niin kauan, kuin pentu on virkeä ja leikkii, ei syytä huoleen!
Otin tuossa kolmisen päivää sitten kaksi kissanpentua. Molemmat samanikäisiä ja ovat siinä minimi. luovutusiässä. (eli se vanha 8 vk..., mutta EN HALUA nyt tässä ketjussa saarnoja 12 viikon luovutusiästä. se ei ole pointtinani nyt)
Eniveis. Molemmat ovat eri pentueista, tyttö ja poika. Poika on isompi kuin tyttö (emo ei oikein hoitanut tyttöä ja sen sisaruksia, muutakuin imetti varhaisessa vaiheessa, ei kuitenkaan viettänyt senkummemmin aikaa, karkasi aina ulos vaeltamaan)
Poika on aika itsenäinen 8vk ikäiseksi, ja näyttää jo enemmän aikuiselta kuin pennulta, painoa ja kokoakin on, se syö aivan hirveästi. Emon kanssa vietti jokaikisen päivän ennenkuin tuli luokseni.
Mutta tyttö näyttää pikemminkin 6-7 vk ikäiseltä, vaikka tiedän sen olleen syntynyt 8. kesäkuuta. Niin pieni se on. Tosin sen emokin on hyvin pieni sen ikäiseksi kissaksi.
Poika ja tyttö ovat hyviä kavereita, nuolevat toisiaan ja nukkuvat vierekkäin tai joskus hieman päällekkäin. Leikkivät yhdessä.
ONGELMANI ON: Jos menen asuntoni makuuhuoneeseen tietokoneelle (eli missä nyt olen) tämä pieni tyttö alkaa naukua tuolla olohuoneen puolella. Oikein voimakkaasti sellaista pennun nau'untaa. Poika ei tee tällaista. Sama juttu, kun lähden rappukäytävälle ja esim. kauppaan, pian alkaa oven takaa kuulua voimakasta nau'untaa. Tänä-aamuna se naukui ja meni ulko-oven eteen kun avomieheni lähti käväsemään kaupungilla. Pentu ihan kääntyi katsomaan minua ja naukui samalla heti sen jälkeen, kun avomieheni oli laittanut oven kiinni lähtiessään. Miten saisin vesselin luopumaan naukumisesta? Minkäänlaisia koulutusvinkkejä teillä? Onko kyse vain pennun turhautumisesta ja tylsistymisestä kun ei ole raapimapuuta?
Noilla on pari pientä hiirilelua (leikkivät oikein mielellään niillä), ei raapimispuuta (vielä). Ja nyt HALUAN VASTAUKSEKSI JOTAIN MUUTA, KUIN NARISEMISTA SIITÄ 12 VIIKON LUOVUTUSIÄSTÄ. Tiedän monia kissoja, jotka on vieroitettu emoistaan 8 vk ikäisinä, ja on tullut ihan itsenäisiä ja hyviä kissoja.
Kissat juttelevat naukumalla. Seurallinen kissa teillä taitaa olla, kyselee sinulta että miksi menet toiseen huoneeseen kun voisit olla minun kanssa? :)
Meillä kissat on jo isoja, ja taatusti naukuvat kun ovi menee kiinni, ei tykkää suljetuista ovista, eikä siitä että ihmiset pääsevät niistä ovista mutta kissat eivät. Meidän tyttökissan on emo hylännyt viikon vanhana, kun oli liian monta pentua. Tuli sitten meille 8-viikkoisena. Hän oli hauska, kun aina kun kuljettiin vaikka voileipä kädessä, pentu hyökkäsi housunlahkeeseen, kiipesi vaatteita pitkin olkapäälle ja koitti varastaa leipää sieltä käsin... Muutenkin viihtyi olkapäällä. Poika tuli samaan aikaan ja oli sen 12 viikkoa, oli juuri tuollainen naukuja. On edelleen. Kun haluaa jotain, vaikka ruokaa tai silittelyä, tai muuten vaan huomiota, kulkee ympäri asuntoa ja naukuu. Se on kissan keskustelua, vastaa myös naukumalla kun sille juttelee. Ei siitä pääse eroon, vaikka tekisi mitä. Meistä se on vaan suloista.
Kyllähän olen huomannut, että naukuminen loppuu kuin seinään kun menen sen luokse. :D Välillä tämä itkuhuuto loppuu, kun annan märkäruoka-annoksen, mutta toisinaan, kuten tänäänkin, juuri 3 min. sitten se naukui, menin sen luokse, ei lopettanut naukumista edes sylissä. Vasta kun laskin sen maahan, se alkoi lopetella sitä, mutta myöskin seurasi minua kokoajan. Onhan se naukuminen suloista, mutta minua alkaa jo häiritä tuo seurankipeys. Tuntuu pahalta lähteä minnekään tästä asunnosta. Edes kauppareissuille. Varsinkin, kun elämäntyyliini kuuluu viikonloppureissut (anopin ja appiukon luokse)
Eniten silti pikkukissassani ihmettelen, miksei toisen kissan seura sille riitä.
Kaveriksi minä sen sille otin.
Olen kuitenkin kuullut, että tuon eroahdistuksen pitäisi loppua aikanaan tai ainakin vähentyä, kun kissa tottuu (kai) siihen, etten ole aina paikalla. Pitäähän minunkin käydä koulussa ja sen ohella töissä vielä, mutta aina kun mahdollista, vietän aikaa molempien mirrien kans leikittäen ja silitellen niitä.
Oli muuten hyvä vastausviesti tuo, sassuli85