Olen tässä alkanu pohtia sitä missä on mennyt vikaan. Kaikki minua ujommat, hiljaisemmat ja (anteeksi) rumemmatkin tuntuvat saavan poikaystävän ennen minua.
Olen kohta 19 ja voisin sanoa, että vähän hävettää, että en ole saanut edes ensi suudelmaa. Olen ollut kiinnostunut ja kyllä mustakin on oltu kiinnostuneita(useampi kuin 2). Oon sanonu ei niille, jotka ovat olleet ja ne joista itse olen ollut kiinnostunut eivät ole olleet kiinnostuneita musta.
Tänään tajusin, että mua oikeastaan alkaa ahdistamaan, jos tajuan, että joku on kiinnostunut. Tuntuu, että laitan takapakin päälle ja samalla toivon, että se toinen jaksaisi kumminkin tulla perässä. Eihän se näin voi mennä tietenkään. Sitten myöhemmin kiroan, kun en tehnyt mitään.
En vaan tiedä mitä pelkään. Ala-asteella minua on kyllä kiusattu ja pää kiusaajat olivat poikia. Ei se voisi juurtaa niin kaukaa? Oon päässy kyl yli niistä asioista jo ajat sitten. Muita huonoja kokemuksia kaksilahkeisista ei ole.
Olenko niin kylmä sitten, että kukaan ei loppujen lopuksi uskalla lähestyä? Vaivai mistä johtuu? Alkaa painaa yhteiskunnan asettamat paineet päälle. Neitsyt kehtaan olla, mutta en sellainen, jolla ei ole ollut edes pidempään johtanutta suhdetta..
Olen kohta 19 ja voisin sanoa, että vähän hävettää, että en ole saanut edes ensi suudelmaa. Olen ollut kiinnostunut ja kyllä mustakin on oltu kiinnostuneita(useampi kuin 2). Oon sanonu ei niille, jotka ovat olleet ja ne joista itse olen ollut kiinnostunut eivät ole olleet kiinnostuneita musta.
Tänään tajusin, että mua oikeastaan alkaa ahdistamaan, jos tajuan, että joku on kiinnostunut. Tuntuu, että laitan takapakin päälle ja samalla toivon, että se toinen jaksaisi kumminkin tulla perässä. Eihän se näin voi mennä tietenkään. Sitten myöhemmin kiroan, kun en tehnyt mitään.
En vaan tiedä mitä pelkään. Ala-asteella minua on kyllä kiusattu ja pää kiusaajat olivat poikia. Ei se voisi juurtaa niin kaukaa? Oon päässy kyl yli niistä asioista jo ajat sitten. Muita huonoja kokemuksia kaksilahkeisista ei ole.
Olenko niin kylmä sitten, että kukaan ei loppujen lopuksi uskalla lähestyä? Vaivai mistä johtuu? Alkaa painaa yhteiskunnan asettamat paineet päälle. Neitsyt kehtaan olla, mutta en sellainen, jolla ei ole ollut edes pidempään johtanutta suhdetta..
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä ihmeessä pakkia päälle laita
Kyllä niitä poikia tulee, kun et ole vihaisen näköinen.
Joo siis ymmärrän kyllä sen missä menee vikaan, mutta en osaa määritellä sitä mitä sitten pelkään, kun tollatavalla reagoin? Se mua häiritsee. Ja vaikka paljon analysoin itseäni niin nyt en millään keksi jyvästä joka ratkaisis ongelman.
Yrität aivan turhia jos luulet, että kaikki teot ovat ehdottomasti järkeviä.
Ihmisellä on sellainen alitajunta, joka teettää tuollaista vähemmän toivottua käytöstä. Se on kai tavallista pelokkuutta. Sitähän useimmilla riittää.
sun kai on kuitenkin pakko päästää joku lähelle, jos meinaat seurustella.
Itse sain 20 v. synttäreitten jälkeen tarpeekseni. Ei ollut kavereita, mutta olisin kovasti halunnut löytää niitä ja elää normaalin nuoren tapaan. Soitin la. illalla äitille itkien. Sekin sano että nyt lähdet keskustaan baariin, että kyllä siellä aina johonkuhun tutustuu ja joutuu viel paneen vastaan ettei ihan viedä helmat heiluen.
Pala oli hiukkasen kurkussa, kun jonotin yksin sinne baariin, kun enpä ollu ku kaks kertaa aikasemmin baaris käyny jonku tutun kanssa.
Siel tuli joku hakeen tanssiin ja oli ihan poikakaveriainesta. Sitte jo suudeltiinkin siel. Menin kyl yksin taksilla kotiin.
Kyllä olo oli niinku onnenpotkun saanut.
Seurusteltiin kolmisen kuukautta sen tuttavuuden kanssa.
Ja olin siis koko ikäni tähän saakka varonut pistämästä itseäni mihinkään likoon, vaikka tunnekuorma oli aivan liikaa ollu jo useemman vuoden.