Ihan mielenkiinnosta, ne ketkä ovat kohdanneet itse tai tuntevat jonkun joka on joutunut kummittelun kohteeksi,
kuinka monessa tapauksessa talossa on asunut murrosikäinen lapsi?
Oman vaimoni isovanhemmat asuivat isossa talossa missä tapahtui paljon ja pahoja tapauksia.
Raahausääniä käytävällä, vessan lavuaarissa verta, "aaveen" ilmestymistä, kerran jopa käteen kiinni tarttumista. tapauksilla oli yleisimmin yli 3 näkijää.
Talossa oli montakin murrosikäistä lasta ja murrosiän ohitettuaan tapaukset loppuivat.
Paljon olen kiinnittänyt huomiota esim. räyhähenki tapauksissa, juuri tuohon että talossa on murkkuikäinen ja nimenomaan häneen henki on "kiintynyt".
Houkutteleeko murrosikä henkiä vai "luoko" murrosikäisen kemialliset heilahtelut tuon "aaveen"?
Itse uskoisin jälkimmäiseen..
kuinka monessa tapauksessa talossa on asunut murrosikäinen lapsi?
Oman vaimoni isovanhemmat asuivat isossa talossa missä tapahtui paljon ja pahoja tapauksia.
Raahausääniä käytävällä, vessan lavuaarissa verta, "aaveen" ilmestymistä, kerran jopa käteen kiinni tarttumista. tapauksilla oli yleisimmin yli 3 näkijää.
Talossa oli montakin murrosikäistä lasta ja murrosiän ohitettuaan tapaukset loppuivat.
Paljon olen kiinnittänyt huomiota esim. räyhähenki tapauksissa, juuri tuohon että talossa on murkkuikäinen ja nimenomaan häneen henki on "kiintynyt".
Houkutteleeko murrosikä henkiä vai "luoko" murrosikäisen kemialliset heilahtelut tuon "aaveen"?
Itse uskoisin jälkimmäiseen..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Murros-iässä olevat tytöt aiheuttavat, tai tuovat esiin paranormaaleja ilmiöitä, tästä on näyttöä useissa geisseissä.
Voisin kuvitella, siis vain kuvitella niin että, ilmiöt liittyvät ihmisten omiin henkisiin voimiin. Tällöin feminiini, joka on tunne-herkempi kuin maskuliini-puoli on murros-iässä "sellainen pakkaus", jossa voimat pääsevät esiintymään vapaammin.
Mitä olen naisiltani kuullut on tuo murros-ikä niin kriittistä-aikaa useilla tytöillä, että on pieni-ihme kun siitä vammoitta selviytyy naiseuteen.
mutta britti meedio tai parantaja (kauan aikaa todella lukemastani)
Matthew Manning kertoi kirjassaan poltergeist-ilmiöistä, jotka alkoivat hänen kotonaan juuri murrosiässä. Se selitettiin johtuvan juuri syystä, että murrosikä on mahtavan levotonta aikaa joka tasolla, ruumiillisesti ja henkisesti. Jotkut henget nauttivat ja saavat voimaa siitä levottomuudesta.
No Manningin kaltainen mediaalinen henkilö varmaan vetää puoleensa henkiä luonnostaan, mutta murrosikä oli lukemani mukaan erityisen hankala. Tavarat sinkoilivat...
Tyttäreni näki ystävänsä vierellä kävelevän munkin. Luuli sitä kuolemaksi. Kun kertoi itkien sitä minulle. kysyin oliko sillä viikate, ei olut- No ei se sitten ole kuolema. Uskon sen olleen tyttökaverinsa henki opas. Munkkina.
Tieni tälle tielle aloi poltergeiskokemusten kautta. Menossa oli avioero. Kun aamulla lähdin töihin kaiki oli kunnossa paikoillaan. Kun tulin vastassa oli hävityksen kauhistus. Luulin ex mieheni tekevän kiusaa, mutta ei. Naapurit kertoivat etti kukaan liikkunut päivällä rapussa. Asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa.
Sitten aloi esineitä lennellä minun kotona ollessa. Tyttäreni oli vuoden vanha, joten hän ei pystynyt niitä aiheuttamaan.
Voitte uskoa että pelkäsin.
Siihen aikaan ei mistään saanut apua - Aloin myös nähdä taivaalla pari kertaa UFOn päivän valossa ja lähellä,. Ensimäinen oli sikarin muotoinen.
Onneksi ilmiöt meni aikoinaan ohitse.
Mikä on normaali ja paranormaali riippuu siitä mikä on aika ja asia.
Olin muistaakseni 12-13-vuotias kun tää tapahtui..
Itsellä ei tosin mitään tietoa moisesta.
Huoneeni oli yläkerrassa, asuttiin joskus varmaan 50-60-luvulla valmistuneessa talossa..
olin mennyt nukkumaan ja nukuinkin ihan kaikessa rauhassa, mutta aamulla kun menin alakertaan aamupalalle, vanhempani kysyivät, että mitä huonekaluja olin siirrellyt keskellä yötä kun oli kuulunut huoneestani kauheaa kolinaa..
ja kuten sanottu, minä kyllä muistaisin nukkuneeni, eikä huoneeni ollut sen enempää epäjärjestyksessä herättyäni kuin nukkumaan mennessäni..outoa..
Isosiskon kanssa kanssa oltiin kumpikin murkku ikäisiä, niin kotona tapahtui paljon pelottaviakin asioita. Meillä oli yhteinen huone jonka hyllystö jakoi. Kun olin yksin huoneessa iltaisin/öisin alkoi jokin siirrellä tavaroita siskoni hyllykössä ja raapia hyllyjen seiniä. Yhdesti jokin alkoi raapia kovasti sänkyni jalkopäätyä ollessa pitkälläni. Siskoni koki samat asiat, kun minä olin poissa, äänet kuuluivat vaan silloin minun puolelta.
Pari kertaa kuului todella kova rämähdys, kuin iso lasi olisi pudotettu katosta lattiaan. Ensimmäisen kerran olin yläkerrassa oli aamu ja alakerrassa rysähti korvia huumaavasti. Papukaijat alkoivat huutaa lujaa samalla ja juoksin alas. Mitään erikoista ei alakerrassa ollut, papukaijat olivat peloissaan, huusivat ja lentelivät päin häkin seiniä. Toisella kerralla olin jälleen yläkerrassa kylppärissä aamulla, kun seinän takana vessassa rämähti niin, että korviin koski. Uskoin peilin tippuneen seinältä, mutta silloinkaan ei näkynyt mitään erikoista.
Samoihin aikoihin näin usein tumman utuisen isokokoisen hahmon aina eteisessä. suoralta katseelta sitä ei nähnyt, mutta syrjäsilmältä sen huomasi. Monasti tuli pelottava olo, että jotain on selän takana, kääntyessäni nopeasti se hahmo vilahti silmäkulmassa ja katosi. Yläkerran eteinen oli pahin ja monesti minä 15-16 v ikäinen teini en yksinkertaisesti uskaltanut mennä huoneeseeni nukkumaan, vaan nukuin sohvalla, sillä monesti jo rappujen alapäässä löi älyttömän pakokauhun pintaan. Tunsin kuinka jokin odotti minua siellä ja usein näytti, kuin koko eteinen olisi verhottu mustalla usvalla.
Yhdesti makaillessani illalla sängyssä ilmestyi yläpuolelleni kattoon kirkas valopallo halkaisijaltaan jotain 20 cm, kuin taskulampulla heijastettu todella kirkas valo. Se alkoi liukumaan pitkin kattoa seinää kohti, siirtyi seinälle ja alkoi tulemaan sängyn päätyä kohti. Säikähdin hieman, mitä tapahtuu jos se tuleekin kohti ja nousin istumaan. Se lipui eteeni ja hävisi yht'äkkiä.
Vanhempiemme vaatehuoneseen ilmestyi valot itsestään joka päivä, vaikkei ketään ollut paikalla. Pikkusisko kävi niitä sammuttelemassa tullessaan koulusta kotiin, mutta ne saattoivat syttyä uudestaan vähän ajan päästä. Lopulta häntä pelotti sen verran paljon, että usein jätti valot palaamaan, eikä edes mennyt vanhempien huoneeseen.
Paljon muutakin sattui, tavaroiden ilmestymisiä/häviämisiä/siirtymisiä, omituisia ääniä yms.
Isosisko muutti sitten pois, tapahtumat vähenivät pikkuhiljaa, sitten muutin minäkin ja kaikki tapahtumat loppuivat. Yhteensä näitä omituisia ja pelottavia asioita kesti vajaan kolme vuotta. Vanhemmat eivät koskaan huomanneet mitään omituista, emmekä omista kokemuksista mitään puhuneet, emme edes sisaruksetkaan keskenään pitkään aikaan. Yhtenä kertana sitä vain paukautti siskolle, kun sitä raaputtelua ja tavaroiden siirtelyä oli kestänyt pitemmän aikaa, että:" Elä lähe minnekään, ole kerrankin kotona, kun pelottaa niin prk...leesti olla yksin omassa huoneessa!" Vasta silloin siskokin kertoi, että samat asiat hänellekin on sattunut ja pelottaa kanssa jos en ole kotona.
No, se on mennyttä se ja jotenkin se jylläsi meissä murkuissa ja kaikki loppui, kun murkku ikäkin oli ohi, eli se kait se syy sitten? Sitä en sitten tiedä houkuttelimmeko henkiä, vai aiheuttiko tuon kaiken "kemiallinen heilahtelu"!!!
Mutta mielelläni kuulisin kyllä muidenkin tarinoita, jos vastaavaa on sattunut, loppuiko tapahtumat miten tai onko aikuisiällä kokenut mitään erikoista, tai onko omatkin lapset kokeneet vastaavaa, kuin mitä itse on?