Kaikille

minua voi tulla katsomaan.. minä en ole hukassa.. Minä olen ihminen, se sama ihminen joka tekee lapiolla perunamaata, laittaa kasveja peltoon.. joka huolehtii myös toisista ihmistä.. en suinkaan sellainen ihminen joksi täällä olevat kirjottajat minua kuvailevat.. He eivät tunne minua.. heillä on vain mielikuva näiden tekstien perusteella siitä kuka minä olen.. Lienevätkö koskaan edes nähnytkään.. Olen huomannut miten täällä kysellään mun työhistoriat... kysellään kaikki.. minä tiedän ihmiset on uteliaita.. Mutta moniko tulee sanomaan.. voi sun miehes sai sairaskohtauksen.. voinko minä auttaa sinua, miten haettas vaikka sun miehelle apua, jotta hän jotenkin päin voi elää halvaantunenakin elämää eteenpäin.. Tuskinpa halvaus ihan hetkessä poistuu.. senkin kanssa pitää pystyä elämään, käymään kylässä, kavereiden luona jne.. pitää oppia istumaan pyörätuolissa.. siinä on paljon vaiheita.. ennenkö ihminen voi kävellä.. Jos kävelyn tavoite on tuolla vaikka vuoden kahden päässä.. niin jotainhan pitää tehdä tässä sitä ennen.. eihän kukaan makuuasennosta.. niin yht´äkkiä pysty istumaan.. kun on vuoden maannut melkeinpä vain.... Kuka tulee avuksi ja sanoo että korjataan se lattiamatto ja laitetaan tilalle uusi matto.. Tarkoitan nyt kokolattiamattoa, en mitään räsymattoa.. joita saa vaikka mistä.. voin vaikka itse kutoa jos jostain löytyy siihen hyvät kangaspuut.. ja loimet ja loimilankaa.. sekä kuteita..

Kuka tulee ja sanoo.. hei, minä olen sinun ystäväsi.. minä autan sinua.. Minä olen rehti ja reilu.. minä autan sinua.. tule.. mennään vaikka kahville.. Minä olen sanonut että mua voi tavata.. mulle voi soittaakin.. mä olen ihminen, en suinkaan kone.. siinä on ero..