Pinnojen säännöllinen katkeileminen

Sitä sattuu paremmissakin perheissä, niinkuin sanotaan. Syynä pinnojen katkeamisiin on vain se, että ne on alunperin kiristetty liian tiukalle. Puolien vaihtaminen yksitellen vain pahentaa tilannetta. Paras tapa poistaa ongelma on puolauttaa kiekko uudestaan ja vaikka pyytää etteivät vedä liian tiukalle.

En koskaan ole kuullut pinnojen haurastumisesta, en materiaalivioistakaan. Pinnoja ei todellakaan kannata vaihtaa ennen ongelman syyn selvittämistä.

Pinnojen löystyminen on yleisin pinnojen katkeamisen aiheuttaja. Löysä pinna ei katkea, mutta vanne alkaa heittämään ja muiden pinnojen kuorma voi kasvaa liikaa. Pinnat voi kiristää itsekin ja rihdata vanteen suoraksi, jos tietää mitä on tekemässä.

Jos pinnat ovat kireällä ja vanne suora, saattaa olla että, vanne ei sijaitse takahaarukkaan nähden keskellä. Näin on voinut tapahtua, jos kokoonpanossa ei ole oltu huolellisia. Korjaus: toisen puolen pinnoja löysätään, toisen puolen pinnoja kiristetään. Vaatii kokemusta.

Eräs vikamahdollisuus on se, että puolausmenetelmä on väärin valittu, puolaus ei ole tarpeeksi kantava. Mitä enemmän puolat menevät puolauksessa kestänään ristiin, sitä kantavampi kiekko. Pyöräsi merkki, malli ja oma painosi huomioiden uskoisin, ettei tehdas olisi sortunut tuollaiseen suunnitteluvirheeseen. Jos puolaus ei ole tarpeeksi kantava, pitää kiekko puolata uudelleen alkuperäistä pitemmillä puolilla.

Yksi mahdollisuus voisi olla, että pyörän vanne on materiaaliltaan veltto. Hyväkään puolaus ei pidä velttoa vannetta suorassa. Näin velttoa vannetta tuskin Trekistäsi löytyy. Voi myös olla, että alunperin kiero vanne on jouduttu vetämään suoraksi kireydeltään epätasasaisen puolauksen avulla.

Katselin nettikuvia Trek 7300 FX:stä ja niistä sain sen käsityksen, että etu- ja takapyörässä on 32 puolaa. Puolaluvun pienetessä lisääntyy vaara puolien katkeamisen suhteen. Perinteinen luku on 36 ja puolaus 3 ristiin. Mitä pienempi puolaluku, sitä kevyempi kiekko ja pienempi ilmanvastus. Hyvä niin, mutta onko sitä niin kiire jonnekin, että pitää tinkiä lujuudesta.
26" vanteissa puolat kestävät yleensä paremmin kuin 28":ssa.

Puola katkeaa useammin taka- kuin etupyörästä. Tähän on syynä muutama perusasia. (taas sitä riivatun teoriaa!).
- Takapyörä on enemmän kuormitettu ja joutuu ottamaan vastaan suuremmat kuormitusvaihtelut ajettaessa kuoppaisella tiellä.
- Joka kierroksella etu- ja takakiekossa 3...5 kpl maakosketuskohdan läheistä puolaa löystyy ja tämä pienentynyt voima siirtyy muihin puoliin lisäämään niiden vetojännitystä.
- Takapyörä joutuu siirtämään ajajan polkeman momentin katuun ja napalaipasta eteen suuntautuvat puolat kuormittuvat vedolla tästä tangentiaalisesta voimasta.
- Johtuen takarataskasetista - 5...10 ratasta - joudutaan takapyörä puolaamaan epäsymmetrisesti. Rataspuolella puolat ovat lyhyempiä kuin vastapuolella.
- Takanavassa on laipat lähempänä toisiaan kuin etunavassa ja jotta epäsymmetrisyys ei kasvaisi liikaa on laippaväliä kavennettu enemmän kuin kasetti yksin vaatisi. Takana laippaväli on n. 55 mm ja edessä n.70 mm. Takanavassa vasemman ja oiken puolen puolat on kiekon epäsymmetrisyydestä johtuen eri kireydellä. Etupyörässä kaikkissa puolissa tulee olla sama esikiristys.

Etuvannetta kuormittaa 2 voimakomponenttia (radiaalinen ja poikittainen vaakasuora) ja takapyörää 3 ( tangentiaalivoima momentista). Varsinkin kun ajetaan ylämäessä "putkelta", syntyy pyörään suuri sivuttainen vaakasuora voimakomponentti. Tämä sivuvoima on otettava vastaan puolilla. Mitä pienempi on laippaväli ja mitä jyrkemmin puolat laipasta vanteeseen menevät (takarattaiden puoli), sitä suurempi vetovoima niihin syntyy voimien tasapainotilassa. Puolien esijännitys pitää olla riittävän suuri, ettei maakosketuksesta ja sivuvoimasta löystyvien pinnojen esikiristys mene nollille. Pinnojen esikiristys tulisi olla 500...900 N. Mieluummin kiristys tiukkaan kuin löysälle. Tosin suuri kiristysvoima huonontaa ajomukavuutta - kiekko on jäykkä ja "tuntee" ajoradan epätasaisuudet.

Kun ajon aikana jokainen puola pakosti joutuu vaihtelevan kuormituksen alaiseksi, niin se saattaa johtaa väsymismurtumaan. Pinnoissa on kaksi kohtaa jotka on herkkiä väsymismurtumalle. Perinteisen puolan taivutettu kohta, jolla se kiinnittyy napalaippaan ja vastakkaisessa päässä nippelikierre. Kierre sinänsä on epäjatkuvuuskohta, mutta vastakkaisen pään taivutuksissa saattaa esiintyä valmistustekniikasta johtuvia naarmuja tai painautumia, jotka muodostavat väsymismurtuman alkukohdan. Pinnojen materiaali vaikuttaa väsymiskestävyyteen, kuten myös muotoilu - keskeltä ohennetut kestävät tasapaksuja paremmin. (vertaus: autossa kiertokangen pultit) Mitä joustavampia puolat ovat, sitä tasaisemmin ne ajossa kuormittuvat ja sitä kauemmin ne kestävät. Kun pyöräilijän paino ylittää 75 kg tulisi käyttää pinnoja joiden paksuus kierteessä ja mutkassa on 2 mm ja keskellä 1,8 tai mieluummin 1,6 mm. 100-kiloisten tulisi käyttää vieläkin paksumpia ohennettuja pinnoja.

Kyllä pinnojen pitäisi n. 5000 km ajon kestää, mutta kun katkeamia alkaa esiintyä, ei yksittäisten pinnojen vaihto ole mielekästä. Koko kiekko - mikäli se muuten on kunnossa - on puolattava uusilla laadukkailla pinnoilla. Muutaman sadan km ajon jälkeen uudelleen puolatun kiekon suoruus ja pinnojen kireys kannattaa tarkastaa ja tarvittaessa jälkiKIRISTÄÄ. Usein kuitenkin kannattaa hankkia uusi parempilaatuinen valmis kiekko tilalle.

Jos puhutaan aluvanteista, niin vanteen materiaalin laadulla ei ole merkitystä pinnojen kestävyyden kannalta. Syy on se, että vain vanteen taipumalla on merkitystä puolien elinikään. Taipumaan vaikuttaa poikkipinnan hitausmomentti ja materiaalin ominaisuuksista kimmokerroin ja se puolestaan on kullekin materiaalille (teräs, alumiini) ominainen ja vetolujuudesta riippumaton suure.
Vanteesta saadaan jäykkä - suurempi hitausmomentti - muotoilemalla profiili pisaran muotoiseksi, - eli sellaiseksi, jossa on suljettu kotelorakenne. |o| :lla yritän kuvata ko. rakennetta. Jos vanne on valssattu ja ilman koteloa, |_| tällainen -, niin jäykkyys on (yleensä) pienempi ja puolat joutuvat lujemmalle verrattuna edelliseen rakenteeseen..

[Tarinan asiasisältö perustuu osin "fillariguru", expyöräilijä ja kirjailija Hans-Cristian Smolik:n kirjoituksiin
http://www.smolik-velotech.de/ ]

Samaa vika täällä. Takapyörän pinnat korjautettava noin kerran vuodessa. Alkaa homma joksenkin tympimään. Polkupyörä on Helkama Kulkuri ja se maksoi muistaakseni jotain 500, joten ihan halvin mahdollinen kaupasta löytyvä pyörä ei ole kyseessä.

Eikö ole kehitetty mitään muuta vaihtoehtoa kuin pinnat, ne kun ei oikein tunnu soveltuvan polkupyörään?

Minun mielestäni on turha aina syyttää pyörän tai pinnojen valmistajaa.
Myös omalla ajotavalla on merkitystä.
Mitä kovemmalla vauhdilla ohitat risteyksen korokkeet, se suurempi mahdollisuus on rengas-, pinna- ja vannevaurioihin.
Oikeastaan syyllinen onkin teiden suunnittelijoissa, jotka noita korokkeita rakennuttavat. Monikohan heistä on ajanut polkupyörällä lapsuutensa jälkeen ollenkaan?

Jotain sekundaahan nuo tuollaiset katkeilevat on.

ite vedän jalkajarrullisella pyörällä perävaunua, 46 kg tyhjänä. on pinnoja katkennu ennenkin ja kaveri sanoi, että romuista saa haettua uuden. Pinnat ei sinällään paljoa maksa, tyyliin 50 centtiä-joitain euroja. Toi rihtaaminen sitten onkin oma taitonsa. Mäkin olen sitä yrittänyt ja ranskalainen pyöränkorjaaja opetti, että löysäämällä toiselta puolelta ja kiristämällä toiselta, saa mutkan oiottua. Polvea vasten varmaankin toimii, onko se vaikeaa? Ite nostan pyörän koukkuun roikkumaan ja rihtaan siinä ilmassa, pyöränkorjaaja otti kiekon irtin ja omassa penkissä katsoi heilunnan ja siitä sai rihdata. Mulla kiekko oli paikallaan pyörässä ja kumin palalla katsoin, että paljonko heiluu ja mistä kohtaa. Niin siis pinnoja on katkeillut ja viimeisen rihtaamisen jälkeen on kiekko vinossa yhdestä kohtaa, että mun opit ei ole aivan pomminvarmoja. Viimeksi nimittäin rihtasin koko kiekon, takakiekon, molemmat puolet samaan kireyteen ja kiekko veti aivan vasempaan laitaan. poljin sillä sitten 350 km ja rihtasin takaisin keskemmälle. Kiekko liikkui oikealle ja nyt se pirkan pyöräilyn aikana palautui hieman vasemmalle ja alkoi vipattaa pikkuisen. Taka-akselin paikkakin voi muuttua, varskinkin jalkajarrullisissa pyörissä sekä, jos vääntää ylämäessä kovaa. Siis, jos on iso vaihde ja seisten vääntää, niin taka-akseli liikkuu vedon suuntaa eli kiekko menee vinoon vasemmalle. Pitäis pitää vain pientä vaihdetta ylämäessä, niin voimansiirto pääsis vähemmällä. Mulla on Kulkurissa, Helkama, enemmän vaihteita ja pientä voi laittaa silmään. Rattaat ja ketjutkin ovat todella kuluneet, että ei hirveästi pysty kovaa vääntämään. Kampea vääntämään lukkopolkimilla kyllä pystyis. :) Nousuun kirmaista.

Höpö höpö. Mutkaa ei oiota millään.

Noh aika mietoa nuo kaikki edellä tai siis asiaa. Tossa vuosi sitten kaveri pyysi kylään ja oli huolissan, kun kappakierroksen jälkeen oli markettipyörän takavanteelle tallannut. Liki viiden sentin sivuttaisheitto oli halpisvanteessa ja ei mahtunut edes haarukan välissä pyörimään. Sitten muutaman kaljan jälkeen suostuin korjaamaan kiekon. Löysäsin puolat heiton kohdalta molemmin puolin ja asetin pyörän makuulleen vanne maata päin. Alle muutama kakkosnelosen pätkä oikealle kohdalle ja muutama kunnon hyppy väääntyneeseen vanteen mutkaan ja kas aika suoralta näyti ja jopa pyöri jo mihinkään kiinni ottamati. Sitten pikainen rihtaus suurinpiirtein ja noin millin päähän sivuttaisheitto. Pystyheittoa kyllä jäi hieman, mutta kapakkireissut tuollakin heittää eikä akka motkota rikkoutuneesta fillarista :)

tullut huomattua vuosien varrella että kun ostaa kunnon fillarin kunnon kiekoilla niin ei tarvitse paljoa pinnoja kiristellä eikä katkeile...ja itselläkin on painoa vajaa 100kg ja kyse on maantie kiekoista.halpojen marketti pyörien pinnoja saat olla aikaajoin kirrailemassa ja napsuvat poikki jne,,mutta tässäkin pätee se että halvalla ei saa hyvää....

Miksi pinnat on suunniteltu hankaliksi vaihtaa? Takavanteesta voi joutua irroittamaan jopa rattaan tai rattaat yhden vaivaisen pinnan takia. Tuntuu, että 100 vuodessa ei ole keksitty mitään pyörän huoltamisen helpottamiseksi.

LauriPyörittää jatkoa
Menee taas pinnoja jalkajarrullisesta pyörästä poikki. Ite olen rihdannut ja vaihtanut pinnan. Alkaa vaan olemaan aika hommaa, kun pari viikkoa saa ajaa pyörällä ja pinna katkeaa. Pinnojen vaihto on isompi operaatio. Ihmettelin tuossa, että miten saa korvaavan pinnan, kun katkennut on mennyt taivutetun hartian kohdalta ja pari milliä on lyhentynyt pinna. täytyy jotenkin pyöränkorjaajan kanssa löytää korjauspinna. Kai sen vielä yhen pinnan kerrallan vaihtaa.

Laita sellaiset 2mm paksut moottoripyörän pinnat niin eivät katkea helposti.

Ei vaan sellainen kokonainen levy, hiilikuitua pinnojen tilalla, mitä olympialaisissakin näkee monilla, takapyörässä sellainen.

Harvoilla on kyllä napavaihteita kilpailuissa käytössä.

Olen iloinen sain juuri sopivasti uuden hienot renksut pyörään ennen myrskyä, myrskyllä voin nyt sisällä asentaa paikoilleen :)

Ihmettelin että mikä tämä E25 -merkki on noissa Contineltalin renkaissa, en kiinnittänyt huomiota, mutta netistä katsoin Continentalin sivbuilta että suunniteltu vähintään 25mk/h ajoon tuollaiset, kai hiljempaakin voi ajella, ajattelisin näin.

Pari videota aiheeseen liittyen.

Pinnan vaihto polkupyörään ja kiekon rihtaus
https://youtu.be/tu4Q2nuzffY

Polkupyörän kiekon rakentaminen
https://youtu.be/Ct-l1xWN1dg

Minun pyörässä pinnat kestävät korjauksen jälkeen muutaman päivän tai parhaassa tapauksessa 2-3 kuukautta, ennen kuin taas napsuu pinna poikki.

On sen verran iso urakka aina purkaa auto lastenistuimista yms. ja viedä pyörä korjaamolle, että olen toistaiseksi lopettanut pyöräilyn. Toivottavasti tulevaisuudessa keksitään joku toimiva ratkaisu pinnaongelmaan. Käytiinhän kuussakin yli 50 vuotta sitten, joten ehkä polkupyörävalmistajatkin löytävät ratkaisun tähän ongelmaan jonain päivänä.

Polkupyörä tuntuu muutenkin olevan aika vikaherkkä laite. Youtuben polkupyörävideoissakin tuntuu pyörän korjaaminen ja huolto olevan isommassa osassa kuin itse pyörällä ajo.

Ajatelkaa millainen maailma olisi, jos vaikka autot olisi yhtä vikaherkkiä kuin polkupyörät . Omaa autoani käytän lähinnä määräaikaishuolloissa. Ei tarvitse pähkäillä jättääkö tielle. Sen sijaan polkupyörää olen joutunut taluttelemaan usein pitkähköjäkin matkoja.

Laihduta.

Löysät pinnat eivät kestä kevyenkään alla.

Täytys saada polkupyöriinkin sellainen umpinainen ratkaisu kuin vaikkapa kottikärryn renkaassa tai vaikka autoissa.

Kuka ylipäätään on keksinyt niin älyttömän ajatuksen, että renkaan pitää olla rautalankojen varassa?

Levyjarrullisella pinnat joutuvat lujille.

En ole tilanu mitään