Muutama päivä sitten huomasin menkkojen olevan myöhässä ja muita muutamia raskausoireita ja tein kaksi raskaustestiä, molemmat plussaa. Olen kuusivuotiaan pojan äiti, jonka olen tehnyt ollessani teini-ikäinen, nyt olen 21. Mieleeni palasi ensimmäisen raskauden tuntemukset. Minusta tuntuu kuin olisin taas se pieni tyttö, joka tunsi olevansa yksin. Olen muutaman päivän miettinyt mitä teen; abortin vai pidänkö lapsen? Olen suht vakaassa suhteessa, miehen kanssa tunnettu noin pari vuotta, ja sisälläni kehittyvä lapsi olisi hänen ensimmäisensä, minun toinen. Mies ei ole kovin innoissaan. Tiedän hänen toivovan, että päädyn aborttiin vaikkei sano sitä ääneen. Sanoo myös olevansa ylpeä isä ja ottaa vastuun jos pidän lapsen. Esikoiseni on kasvanut ilman isää, perheeni avustuksella ja huomaan kuinka isän roolihahmo on lapselle tärkeä. Entä jos jään taas yksin?
Olen punninnut päässäni kumpaa haluaisin, pitää lapsen vai abortin. Toisaalta toivoisin kaiken olevan entisellään, toisaalta jokainen elämä on tärkeä.
Pelkään jääväni yksin lasten kanssa ja menettäväni hyvän parisuhteen.
Tiedän, että minun on loppujen lopuksi päätettävä itse, mutta olisi mukava kuulla mihin te olette päätyneet, miten ja mitä te tästä ajattelette?
Olen punninnut päässäni kumpaa haluaisin, pitää lapsen vai abortin. Toisaalta toivoisin kaiken olevan entisellään, toisaalta jokainen elämä on tärkeä.
Pelkään jääväni yksin lasten kanssa ja menettäväni hyvän parisuhteen.
Tiedän, että minun on loppujen lopuksi päätettävä itse, mutta olisi mukava kuulla mihin te olette päätyneet, miten ja mitä te tästä ajattelette?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Todennäköisesti miehesi (ja kumpikin lapsesi!) vielä kiittelee sinua joku päivä ettet mennyt aborttiin. Jos ero tulee niin eipä ollut vahvoissa kantimissa muutenkaan, ja löydät kyllä parempaa. Lapsen elämä on jokatapauksessa arvokkaampaa kuin mikään suhde! Abortin jälkeen suhde ei ole kuitenkaan enää entisensä, ja kyllähän ero varmaan vielä helpommin abortin jälkeen tulisi. Miltä se sitten tuntuisi jos sen takia olisi uhrannut lapsenkin?
Voin omasta kokemuksesta kertoa(olen mies) että ennen kuin lapseni syntyi (en ole äidin kanssa yhdessä) ajattelin/toivoin aborttia, mutta nytten olen erittäin onnellinen että minullä on pieni kaunis tyttö lapsi 1v10kk. Sitä ei ymmärrä ennen kuin itsellä on se pieni käärö sylissä mitenkä paljon voi joitai toista ihmistä rakastaa!!!!
tunnetta. Hirvee riesa, koko loppuelämä kiinni tuossa lapsessa, mitään ei voi enää tehä niinkuin ennen, vapaana.
Meillä on jo useampi lapsi ja nyt ilmoitti seuraava tulostaan yllättäin. Mies ei haluaisi enää lapsia, on sitä mieltä, että abortti on ainoa vaihtoehto. Itse en olisi niin varma. Kyllähän sen fyysisesti kestää, mutta entäs tämä henkinen puoli?
Mutta teen/tehdään sitten niin tai näin kriisi tämä on parisuhteelle. Jos lapsi pidetään, miten mies siihen suhtautuu, kun syntyy? Jos teen abortin niin katkeroidunko miehelle siitä loppuiäkseni?
Vaikea tilanne, joka pitäisi mahdollisimman pian saada ratkaistua, aikaa ei ole enää paljon.
Lapsella on oma elämänsä, joka on jo alkanut. On viisautta kunnioittaa häntä ja iloita hänen elämästään. Abortti ei enää tee olemattomaksi häntä ja hänen elämäänsä, vaan tuo tekijöilleen kuolman varjon ja surun. Kun sinulla ei ole siitä kokemusta, niin säästä itseäsi tuolta taakalta, joka kulkee mukanasi elämäsi loppuun asti.
Abortti vie parisuhteen tuhoon. Mikä merkitys on sellaisella suhteella, jonka hedelmät on surmattu?
Kukaan oikea mies ei suostu lapsensa abortointiin. Jos sinulla on sellainen kaveri, niin on pojalla aika kasvaa mieheksi tai sitten on syytä jättää alamittainen.
Et milloinkaan jää yksin. Lapsesi ovat aina luonasi. Jokainen mies haluaa kunnollisen naisen, joka huolehtii lapsistaan.
Sait viisaan vastauksen "mikset pitäisi"-kommentoijalta. Ei siihen ole oikeastaan
mitään lisättävää. Olen melko vakuuttunut että kun lapsi syntyy ei miehesikään
voi olla kiintymättä häneen. Ja kukaan tapaamani aborttia harkinnut, mutta lap-
sensa pitänyt ei ole sitä katunut - päinvastaista ratkaisua kyllä. Kaikkea hyvää
Sinulle!
Olet tilanteessa jossa vain aika näyttää mikä on oikea ratkaisu.
Mutta jos nyt teet abortin niin et tiedä olisiko lapsen synnyttäminen sittenkin ollut se oikea ratkaisu. Mitä jos annat ajan kulua, katsot muuttaako miehesi mieltä. Ja jos lapsen synnytyä tilanne tuntuu toivottamalta niin voisiko lapsen antaa vaikka adoptioon?
Silloin saisit monta kuukautta aikaa miettiä mitä sinä haluat ja mitä miehesi.
Miehesi ensimmäinen lapsi ja hän on valmis sinua tukemaan vaikka asia tuntuukin nyt vaikealta.
Itse päätin pitää lapseni parin viikon jahkailun jälkeen, sydän vain ei suostunut järkiehdotukseen abortista.
Olen joka päivä iloisempi ja onnellisempi että päätin pitää:-))
Rakastan pientä riisinjyvää valtavasti vaikka elämä ei aina ole helppoa.
Älä laita parisuhdetta lapsen edelle, se päättyy jos on päättyäkseen mutta lapsi ei voi eikä saa olla se syy.
on noin "hyvä" parisuhde.
Oikeasti hyvä parisuhde kestää kyllä lapset. Huono ei kestä ilmankaan.
Ja jos jo nyt epäilet, niin toden näköisesti katkeaa vaikka tekisitkin sen abortin, ja sitten kaduttaa koko rahan edestä.
...vastaukset, niin minä olisin tehnyt abortin teininä ja olisin tehnyt myös 21-vuotiaana.
Mutta nyt todellakin sinä ratkaiset mitä sinä teet.
Eli on vaikea käsittää miksi haluat ulkopuolisten mielipiteitä siitä mitä muut tekisivät, sillä esimerkiksi minun vastaukseni siitä, että olisin abortoinut myös teininä, varmasti loukkaa sinua.
Mitään en ajattele sinun tilanteestasi, eli enhän mitenkään voi tietää mitään sinusta ja mitä ajatella sinusta.