miten

Mulla esikoinen tuli sektiolla, eikä ollut kiva kokemus. Päädyttiin sektiion kun painoarvio oli 5kg. Syntymähän oli sinänsä helppo, ei tarvinnut muuta kuin maata leikkauspöydällä, mutta sitten kun puudutus lakkasi, ei ollut enää kivaa 3 viikkoon. Sänkyyn meno ja sängystä nouseminen sattu mahaan aina perkeleesti ja yöllä kun käänsi kylkeä niin heräsi aina siihen että leikkausalueelle sattuu. Käveleminen ei kyllä sitten sattunut ja päivisin pystyi ihan hyvin tekee kaikkee ja kävelee suht kivasti. Veikkaisin, että normaalista synnytksestä toipuu nopeammin. Olin sairaalassa 5 päivää ja se on kuulemma aika normaali määrä sektiopotilaille. maidon tulo mulla kesti 4 päivää, yleensä kyllä se kestää vaan pari päivää, että maitoa alkaa tulla. Oltiin aika aktiivisia seksin harrastajia ihan raskauden loppuun asti, mutta synnytyksen jälkeen ei kyllä käynyt pienessä mielessäkään moneen kuukauteen. Mutta sehän on täysin yksilöllistä, sitä ei voi ennustaa mitenkään. Ei se sektio käsittääkseni vaikuta mitenkään seksin harrastamiseen. Että siitä vaan heti jos siltä tuntuu. Mutta sen verran ikävä kokemus just noiden kipujen vuoksi ja pitkän toipumisen takia, että en toivottavasti joudu enää sektioon. Toinen lapsi tulossa elokuussa ja isoa taas veikataan.

Poikani syntyi suunnitellusti sektiolla. Itse leikkaus meni hyvin ja nopeasti. Inhottavinta oli spinaalin laitto, tai oikeamminkin se pintapuudute ennen sitä isoa piikkiä, yök. Lapsi sai olla viitisen minuuttia sylissäni salissa ja sitten läksivät isin kanssa pesulle. Oli heräämössä vajaat 2 tuntia.

Osastolla ensimmäisen päivän makasin vain sängyssä. Isi ja hoitajat auttoivat vauvan kanssa. Ei ollut mitään ihmeempiä kipuja kun muisti lääkettä pyytää vähän väliä. Ensimmäisen yön vauva oli hoitajien huoneessa.

Toisena aamuna nousin heti sängystä ja marssin suihkuun hoitsujen avustuksella. Olin pelännyt mahdollista kipua, muttei olo ollut lainkaan hankala kun liikkeelle lähti. Tietysti kaikki piti tehdä hidastettuna, jottei vatsa aristaisi, mutten kokenut oloani kivuliaaksi missään vaiheessa.

Maito nousi kolmantena päivänä ja neljäntenä päivänä pääsimme kotiin. Kolmantena päivänä minulle iski kamala pahoinvointi joka lähti heti lääkityksellä. Ei olisi ollut kiva haavan kanssa oksennella. Oksetus johtui puudutteiden morfiinijohdannaisista.

Jo kolmannesta päivästä lähtien kävelin kuin ennenkin, hieman hitaammin vain. Ja heti toisesta päivästä asti hoidin itse vauvan, päivisin miehen avustuksella.

Mieheni oli aamusta myöhään iltaan kanssamme, ja hänestä olisikin paljon apua. Sairaalat ahdistavat minua, joten seura kelpasi.

Vatsan iholla oli vain 6 tikkiä ja haava parani nopeasti ja ilman mitään ongelmia. Tikit sai pois viikon päästä, jolloin tikkien aiheuttama kiristys iholla loppui.
Pari vkoa aristi haavaa, jos aivasti, muttei kuitenkaan yskiessä.

Seksiä harrastimme kuukauden päästä, mutta kunnon puolesta olisi voinut pari vkoa aiemminkin, mutten kehdannut heti sitä mahanröllykkää esitellä... Seksissä ei vissiin muu ole aluksi ongelmana kuin esim hyppivä tai nytkyttävä liike, joka ei haavan kannalta tunnu kovin hyvältä. Ja ihan hormonienkin takia esim limakalvot saattavat olla viikkojakin todella kuivat.

Toipumisessa autta positiivinen asenne ja mieli, liikkuminen heti kun vain pääset ylös ja se, ettei jämähdä vain istumaan tai makoilemaan sänkyyn. Mitä enemmän liikkuu leikkauksen jälkeen, sitä helpompaa se on. Ja ryhti kannattaa pitää suorana ja venytellä voinnin mukaan, jottei kiinnikkeitä syntyisi haavan ympärille. Esim yskiessä helpottaa jos painaa tyynyllä vatsaa voimakkaasti. Ja äkkinäisiä liikeitä tulee välttää.

Kipulääkettä ja sitten ihan buranaa vetelin vain ekan vkon ajan, ja kotona oikeastaan ihan varmuuden vuoksi.

Leikkauspäivänä tulleet jälkisupistukset olivat tosin sen verran häijyn tuntuisia haavan päälle, että kannattaa rohkeasti olla koko ajan lääkettä pyytämässä.

Eli yhteenvetona: Kaikki meni loistavasti, vauva oli virkeä ja terve, maito nousi kolmantena päivänä ja neljäntenä pääsimme kotiin. Seksiä kuukauden päästä, vaikka aiemminkin olisi voinut. Jälkivuoto kesti 7 vkoa. Ei haittaa ollenkaan, jos sektioon mennään uudemmankin kerran. Aluksi oli pettynyt kun kuulin, että perätilan vuoksi saisinkin lapsen sektiolla, mutta näin jälkikäteen ei harmita enää ollenkaan. Luulenpa, että pääsin paljon helpommalla kuin naapuripedeissä makaavat, kivuissaan itkevät alakautta synnyttäneet äidit, joista toinen joutui liikkumaan kipujensa vuoksi pyörätuolilla, ja toinen ei pariin päivään kyennyt sängystään nousemaan.

Niin tosiaan, pari vkoa sängyssä liikkuminen ja sieltä nouseminen tuntui hieman inhottavalta (ei kuitenkaan sattunut) , mutta sen parin vkon jälkeen en edes muistanut, että minua oli leikelty. Eli toivuin todella nopeasti.

Ennen leikkausta kävin sairaala fysioterapeutin juttusilla, ja hän opetti oikeat niksit sängystä nousemiseen ja yleiseen liikkumiseen, yskimiseen, yms. ,jottei toipuminen olisi liian hankalaa. Mielestäni niistä neuvoista oli hyötyä.

Mulla on ollut lapsi perätilassa ja olen synyttänyt silti ihan alateitse.