Miten hyväksyä itsensä?

..sun identiteettiä. siihen voi mennä aikaa. eikä se ole aina helppo juttu, vaikka olis pohdittavana joku muukin kuin seksuaali-identiteetti. esimerkiks ammatti tai uskonto tai parisuhde. kelpaanko itselleni ja muille.
osa meistä ihmisistä pohdiskelee ankarammin näitä identiteettiin liittyviä kysymyksiä, osalta ne sujuvat helpommin. en usko, et sun kannattaa olla huolissasi siitä, ettet ole päässyt lähelle naisia. sä tuut vielä pääsemään. ehkä on parempikin, et pääset sit ku olet ensin hyväksyny ittes.

Minulla ainakin meni pitkän aikaa sen hyväksymiseen ja sitten lopussa tulinkin huomanneeksi, että minä olenkin vähän bi.

Minua ovat auttaneet elämänfilosofiset kirjat, joita saa netistä ilmaiseksi. Freedomainradion "On Truth, the tyranny of illusion" ja CrimethIncin "Days of War, Nights of Love", etenkin luku "B" siinä.

Luvussa B eli "Bourgeoisie" puhutaan siitä, kuinka ihmiset kuvittelevat, että on jokin "yleinen mielipide" (yleensä sellainen mitä täällä nettipalstoilla on etenkin suoli24:ssä ja tekstaripalstoilla) ja että jokainen vastaantulija olisi sen ilmentymä. Nyt vaalien aikaan etenkin Perssuomalaiset edustavat vahvasti sitä ideologiaa, että olisi tällainen ns. tavallinen kansalainen, jota he sitten kuuntelisivat. Ei ole.
Ei ole tavallista keskivertokansalaista, se on illuusio tai on ainakin hyvä kyseenalaistaa se.

Freedomainradion kirjassa taas puhutaan rakkaudesta. Jotta olisi rakkaus, pitää olla hyveellinen ja jotta olisi hyveellinen, pitää olla totuudellinen ja jotta olisi totuudellinen, pitää olla vapaa. Koska kun on vapaa, on vapaa pelosta ja silloin tulee uteliaaksi ja hankkii tietoa ja kun sinulla on tieto ja sinä olet rohkea, niin sinä olet hyveellinen ja sinä rakastat ja ihmiset rakastavat sinua.

Yhdestä kolmannesta kirjasta, "Recipes for Disaster" taas luin, ettei romahdus ole kaiken loppu. Romahtaminen (niin henkinen kuin yhteiskunnallinen) on osa luonnollista sykliä. Ihmiset vain tönkkölääkitään sillain että ne voisivat häkkikanoina tuottaa mahdollisimman paljon kunnes sitten vanhuksina voisivat romahtaa ja silloinkin olisivat tosi hankalia ja tiellä. Ei ole niin, romahda vapaasti. Tule hulluksi.

Narsistina olen tajunnut, että ainoa tapa parantua narsismista on kohdata kaikkein suurin pelko, pönkkä mikä pitää narsismia pystyssä - pelko siitä että sekoaa. Väitänpä, vaikka nyt uskonkin yhteen teoriaan, että narsistit ovat individualistista täyteen sekopäähän olevia ihmisiä jotka pinnistävät kaikkensa näyttääkseen ihmisten silmissä normaaleilta. Älä! Sekoa reilusti! Minusta sitä paitsi karismaattisten uskontojen parantavuus perustuu siihen, että ne antavat ihmiselle areenan käyttäytyä mielisairaan tavoin ja romahtaa, jonka jälkeen ihmiset voivat taas kasata itsensä. Mutta ei tähän tarvita uskontoa. Ehkä tällain vähän sisarellisesti tuupataan alkuun vain.