Olen 28v sinkku lähihoitaja Vantaalta, nettopalkka 1600 / kk ja olen odotellut säästäen nyt jo 2v omaa yksiötä. Säästössä kaikenkaikkiaan 15 000 euroa, jolla saisin pankista 100 000 euroa lainaa. Ostanko nyt vai odotanko edelleen ? Vuokraa maksan tällähetkellä 30 m2 yksiöstä 520 eur/kk. Tuntuu että tällä palstalla vilisee vain "rikkaita" kirjoittelijoita jotka miljonääreinä nälvivät meitä köyhiä. Se joka minua ihmetyttää on, että näitä rikkaita löytyy sekä vuokralla että omassa asuvia. Kumpia uskon, omassa asuvia vai vuokralla olevia äveriäitä kirjoittelijoita ? Ei tunnu täältä löytyvän 1600 euron tuloilla eleleviä ainoatakaan, jotka kernaasti jakelisivat neuvojaan miten näillä tuloilla omaan päästäisiin.
Olenko ainut köyhä
omaan haluava ?
26522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Et ole ainoa. Asumisen jälkeen, n. 400 e kk. harvoin pieni lisäraha armopaloina. Vuosia.
> Ostanko nyt vai odotanko edelleen ?
Palstan elämäntapaintiaanit vannovat tietysti odottamisen eteen, mutta sama ääni on ollut kellossa 7 vuotta ... ja sfnetin puolella tätä filosofiaa tyrkytettiin jo -97. Tästä voi päätellä mikä viisaus sanoissa on takana...
Toki odottaminen *saattaa* olla palkitsevaa. Etenkin isoa kämppää ostettaessa. Mutta pienten perusasuntojen hinnat ovat laskeneet a) ei yhtään tai b) muutaman hassun prosentin JA vaarana on myös se, että hintojen lähtiessä yllättäen nousuun tuleekin äkkiä 5 tonnia lisää maksettavaa = vuosi lisää säästettävää, minkä aikana hinta nousee toiset 5 tonnia jne. eli tavoite saattaa päästä karkuun.
> Vuokraa maksan tällähetkellä 30 m2 yksiöstä 520 eur/kk.
OK. Tuolla summalla lyhentäisit 60 tonnin lainaa + hoitaisit vastikkeen. Kun mukaan lasketaan 15 tonnin säästöt ja oletetaan vielä, että pystyt venymään muutaman kympin suurempiin kuukausimenoihin, niin voidaan alkaa katselemaan kämppiä 90-80 tonnin hintapyynnillä (olettaen, että hinnasta saa tinkaistua perinteiset 5 % pois). Kyllä nykyistä asuntoasi vastaava omistusasunto pitäisi tuolla summalla irrota, jopa kaksiokin.
Tulevaan hintakehitykseen et voi vaikuttaa etkä siitä edes mitään tietää (kun ei ns. asiantuntijatkaan tiedä, oikeasti), joten riskien hallinnassa kannattaa keskittyä sellaiseen, mihin voit oikeasti vaikuttaa: asunto pitää valita siten, ettei siihen ole ihan lähivuosina pukkaamassa mitään kallista julkisivu- tai putkiremonttia. Mikä on Vantaalla helpommin sanottu kuin tehty, kun valtaosa kerrostaloista on just 70 ja 80-luvuilta eli ensinmainituissa alkaa pian putkirempat ja viimeeksimainutut ovat jo julkisivuremppaiässä. Kun talous on alkuun tiukalla, tuskin kaipaat 10-15 tonnin lisälaskua.
Pidemmän ajan, esim. 10 vuotta, päästä uhkaavista remonteista ei niin tarvitse paineita ottaa, koska tod. näk. kerkiät jo muuttaa pois. Ja vaikket muuttaisikaan, niin omistusasumisessahan on se kiva puoli, että 10 vuodessa palkkasi nousee, mutta menot ei juurikaan (lainakulut ei lainkaan, vastike vähän) ts. pikkuhiljaa rahaa alkaa jäädä enemmän käteen = on varaa maksaa remonttikulujakin.
Niin että maksat vantaalla 30 neliön läävästä 520 euroa kuussa? Just just.
Olet joko landepaukku tai äitinsä helmoissa elävä mammanpoika tai molempia, kun et kerran tiedä, mikä on hintataso vapailla markkinoilla. Etkä sitäkään, että vuokrat ovat lähes identtiset Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla, vaikka myyntihinnat riippuvatkin aika tavalla etäisyydestä Kolmen Sepän patsaalle.
On sulaa hulluutta asua vuokralla Vantaalla, kun täsmälleen samalla summalla maksaisi omaa!
Onpas se nyt ihmeellistä jostakusta, että vuokra voi olla halpa.
Tuo on täysin mahdollinen vuokra, joten turha ladella noita "käry kävi"-juttuja. Jotkut vuokranantajat voivat näet olla kovin laiskoja.
Nykyinen vuokra-asuntoni -90 rakennettu saunalla varustettu yksiö ( anteeksi neliöt, ovatkin ruhtinaalliset 31 m2 ), ja nimenomaan Vantaalla. Onko 520 euroa mielestäsi liikaa ? Oletko mahdollisesti näitä ökyrikkaita jotka mollaavat meitä köyhiä, olet sittten ostamassa tai myymässä ? Kyseinen HAH HAH, oletko omassa asuva vai vuokralla asuva meitä heikko-osaisia mollaava henkilö ? Käsittääkseni sinä HAH HAH et ymmärrä vuokratasoista mitään, koska itsekin olen etsinyt vastaava asuntoa jos jostain halvemmalla saisi, tähän mennessä ei ole kyllä löytynyt.
En tiedä onko "landepaukku tai mammanpoika"" huonompi ihminen kuin sinä, mutta voin ikäväksesi ilmoittaa, että olen henkilö, jolla sukupuolielimet ovat sellaiset joita et ole ehkä nähnyt kuin saunassa äidilläsi. PS. ja huomioit varmaan kirjoituksestani että olen uskaltautunut jo irrottautua äitini helmoista jo aikaa sitten. Henkilö, joka asettaa maaseudulla syntyneet henkilöt jotenkin huonompaan asemaan kuin nähtävästi Hra pääkaupunkiseutulainen, sanoo jotain ko henkilön ajatusmaailmasta. Terv. Nti Sinkku 28v Joensuusta ( ei Elli ).
Vantaalla helposti saunalliseta kaksiosta joutuu ton maksaa, mutta joku pöllö suostus yksiöstä.
Taitaa sinun tietosi nykypäivän vuokrista olla
a) menneet happamaksi jo 5 vuotta sitten
tai
b) asut jossain sosiaalitapauksien loppusijoituspaikassa (kaupungin vuokrakasarmi)
Nykyään tilanne todellakin on se, että VAPAILLA MARKKINOILLA yksiöistä pyydetään Vantaalla ihan samoja hintoja kuin Helsingissä, esim. Myyrmäki vs. Pasila, ainoastaan keskusta on yhä omissa sfääreissään. Eli yksiöstä pitää pulittaa tuommoiset 550 ja kaksioista 700. Toki jotain ihan kauheita pommeja saa halvemmallakin, mutta semmoisiahan saa sitten ostettuakin reilusti alle sadan tonnin.
Turha sinun on odotella hintojen tippumista. Kunnon romahdukset nähdään vain öky-asunnoissa. Pienten kerrostaloasuntojen hinnat paljon vakaammat, eivätkä ne mene puoleen.
Sinkkuna ja tuloillasi oma yksiö/kaksio olisi järkevämpi kuin elää vuokralla. Maksat näet markkinahintaista vuokraa, eikä se pidemmän päälle helpota tilannetta.
100 000 eurolla irtoaa pääkaupunkiseudulta yli 50 neliöinen kaksio. Neuvoisin kyllä hieman pienemmän lainan kuin sen suurimman mitä pankissa antavat. Helpottaa taloudenpitoa, jos korot nousee. Jopa aso-nahjustelukin olisi mielestäni parempi vaihtoehto kuin vuokralla olo. Vuokra-asuminen on järkevää vain lyhyellä aikavälillä, esim. opiskellessa.
Muista vain, että ihmisen työelämässä olo on rajallinen aika: eläkkeellä ei todellakaan pidä enää lyhennellä velkaa eli mitä aikaisemmin ostat sen oman, sitä parempi. Mutta yksi asia kannattaa muistaa: korot ja marginaalit eivät ole aina näin alhaalla!
Aso on minusta kaikkein omituisin asumismuoto, siinä kun onnistuttu yhdistämään omistusasumisen huonoja puolia vuokra-asumiseen.
Mutta tuo tosiaan on hyvä tiedostaa että korot ovat nyt poikkeuksellisen alhaalla, keskikorko huitelee jossain 3% yläpulella ja lainan pitäisi laskea lyhentyvän myös sitten kun joskus tulee taas 6%:ia lähentelevä korkohuippu.
"100 000 eurolla irtoaa pääkaupunkiseudulta yli 50 neliöinen kaksio.."
Pääkaupunkiseutu on aika laaja käsite. Jostain Espoon tai Vantaan perämetsästä??
Helsingistä sadallatonnilla saat yksiön.
Vaikkapa Oikotiellä näkyy oleva 25 kaksiota alta 100.000 myytävänä Helsingissä, Espoossa ja vantaalla. Siis pyyntihinnat. Eivätkä todellakaan ole missään "perämetsissä". Eikä kaikki todellakaan ole mitään "neukkukuutioita".
Totta, että Helsingin keskustasta ei saa tuolla hinnalla kaksiota, mutta kaikki ei edes halua keskustaan. Muuallakin voi asua.
Äsken Oikotie löysi H:ki-Espoo-Vantaa alueelta alle sadantonnin kaksioita 29 kpl.
Oli kaikissa pari yhtäläisyyttä:
- 35-50v. vanhoja (poislukien 3 asuntoa)
- putkiremontti tulossa,osassa jo varmistunut pvm.
- muita kunnostustöitä tulossa
Juuri tästä syystä suosittelinkin ennemmin yksiötä tai pientä kaksiota, vaikka sadalla tonnilla voisi saada jopa 50-60 neliöisen kaksion - eikä tartte edes mennä ihan perämetsiin.
Kas kun se halpa hinta selittyy pitkälti just noilla remonttitarpeilla. Putkiremontin hintataso on nykyään pääkaupunkiseudulla 650 €/m² eli 55 m² kaksiossa (vuosimallia 70-luku) voi paukahtaa 36 tonnia lisää maksettavaa! Eikä välttämättä edes riitä, jos kyseessä on "helmi", missä on pantattu myös muita remontteja, esim. julkkari, samaan aikaan tehtäväksi.
Eli kannattaa ennemmin pyrkiä a) 90/2000 -luvun taloon (80-lukulaisissakin alkaa jo olla julkisivu & ikkunaremppaa tiedossa) tai sitten b) jo remontoituun eli käytännössä 60-luvun taloon. Näissä vaan on tarjonta aika pientä, 50-luvusta nyt puhumattakaan....
Tässä olisi vielä tyfnyille ikävä uutinen: ettei vaan valtaosa asuntojen hintojen laskusta selittyisi juuri tuolla remonttitarpeella. Pääkaupunkiseudulle on rakennettu eniten asuntoja juuri 70-luvulla ja näissä on just pukkaamassa päälle isot remontit, mikä luonnollisesti painaa näiden asuntoje neliöhintoja alas (hinnat palautuvat normaaleiksi, kun rempat on hoidettu pois kuleksimasta) ...ja ko. asuntojen suuresta määrästä johtuen ne vaikuttavat myös keskimääräisiin neliöhintoihin.
niitä nuoria citysinkkuja jolle vain etutöölö,Eira ja lönnrotinkatu kelpaavat. Itse syntynyt ja asunnut suurimman osan elämästäni keskustan alueilla. Mutta silti uskalsin myös käymään niitä perämetsiä katsomassa todeten että kyllä sielläkin sivistystä löytyy. Nykyään olen asunut 7 vuotta rivitalossa eteläespoossa enkä voisi kuvittellä ihan heti muuttavani Mannerheimintielle takaisin. Vaikka en juuri bussia käytä niin kerran otin aikaa kun lähdin keskustaan bussilla. Meidän edessä olevasta bussipysäkistä kesti Kamppiin 16 min. kun taasi Munkkivuoressa ja Munkkiniemessä asueassani kesti 35 min.
Käyttövesiputkiston uusiminen maksaa alle sata euroa neliöltä, jos ei joku valopää halua niitä seinien sisään, "koska ne on olleet siellä". Viemärit on sitten asia erikseen. Edellytyksenä tietysti, että löytyy yhteisymmärrys siitä, mihin ne vedot tehdään. Yhtiökokouksessa voi olla joku mäntti, jonka "sisustuksen ne putket pilaa" ja silloin saatetaan taipua tekemään putkiremontista taloudellinen itsemurha.
Käyttövesijohtojen uusiminen = käyttövesijohtojen uusiminen.
Putkiremontilla tarkoitetaan yleensä laajaa, itseasiassa *kaikkein laajinta* saneerausta, mitä kiinteistö tulee elinaikanaan kohtaamaan! "Koko hoito" mallisena putkiremontti sisältää putkien lisäksi mm.
- sähkönousujen ja keskusten uusimisen
- antenni/tietoliikennetekniikan uusimisen
- yhteistilojen (saunat, pesutuvat, kellaritilat) kunnostuksen
- pihavalaistuksen uusimisen
- kylpyhuoneiden rakennetekniset työt (kunnon kaatojen teko, vesieristykset) pinnat (= kaakelit)
- yms. pientä
Ns. pinnoistuskorjauksissakin jää yleensä nuo tekemättä, millä se halvemp ihinta selittyy ... tosin halpuuskin on suhteellista, jos korjauksia joudutaan korjaamaan 15 vuoden välein.
Kunkanhan viisasta tuo säästäminen ja odottaminen on loppujen lopuksi edes ollu?
Okei, viimeisen kahden vuoden odottelulla ei tällä jaksolla hävinnyt hinnoissa juuri mitään, mutta vuokra on pitäny maksaa joka kuukausi.
Ainakaan minä en usko että hinnat romahtaa, eikä ne todellisuudessa ole edes laskeneet läheskään niin paljon kuin mitä tilasoissa lukee, sillä lama-aikana käydään kauppaa halvemmilla asunnoilla ja se laskee keskihintaa, vaikka kyseisten kohteiden hinnat eivät olisikaan laskeneet.
Isket vaan kiinni, kun sopiva kämppä löytyy. Odottelemalla ei ole milloinkaan saavutettu mitään.
Edellisen laman aikana asuntojen hinnat laskivat näin:
1989-1990 - 4%
1990-1991 -15%
1991-1992 -15%
1992-1993 -15%
1993-1994 + 4%
Tämän aikataulun mukaisesti nyt ollaan asuntojen hintojen laskun alkuvaiheessa.
Tätä moni ei ole uskonut, mutta kun sen ajan olin välittäjänä, niin hintojen laskuvauhdissa ei millään meinannut pysyä mukana. Nyt oireet ovat saman suuntaiset, vauhti vaihtelee ja paikkakuntakohtaisia eroja on paljon. Se,että huhti-toukokuussa kauppa kävi, johtuu pelkästään sijoittajien innokkuudesta, tai aloittelevien sijoittajien, joilla monella näpit palaa siinä "sijoituksessaan". Kun se ei ollutkaan niin hyvätuottoinen ja varma ja kun arvonnousu onkin yllättäen negatiivinen.
virheistä voi ehkä oppia
Nuo oli realihinnan muutoksia, eli mukana oli pahimmillaan yli 15% inflaatio. Eihän nimellishinnat niin hirveästäi laskeneet edellisessäkään lamassa.
Vuosittainen inflaatio 90-luvulla OLI 1,9%!!!!
Johtui näet siitä, että lama oli niin paha, ettei devalvaatio-inflaatio sykli lähtenyt käyntiin: muista että laman aikana palkkataso junnasi paikallaan ja KOROT OLIVAT HIRVEÄN KORKEALLA! Ei inflaatio siinä päässyt vauhtiin.
"Kun Suomen inflaatioaste 1990-luvulla oli 1,9 prosenttia, muista Pohjoismaista se oli Ruotsissa 2,1 prosenttia, Norjassa 2,8 prosenttia, Tanskassa 2,2 prosenttia ja Islannissa 3,2 prosenttia."
Jos et usko, tuossa lähde:
http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_08_02_maiden_inflaatio.html
pienipalkaisella ei ole mitään järkeä maksaa vuokraa, kun samalla rahalla maksaisi jo omaa ja korotkin saisi vähentää verotuksessa.
Itse olisin voinut aikanaan kirjoittaa saman kirjoituksen niin samankaltaisessa tilanteessa itsekin aikanani olin.
Sinkkuna säästin pienestä palkasta omaa rahoitusosuutta, tavoitteena oli rivari kaksio (ei pääkaupunkiseudulta).
Kun rahat alkoi olla kasassa, tapasin elämäni miehen ja aloimme yhdessä etsiä asuntoa. Silloin vuonna 2002 oli ihan samat jutut lehdissä, maalailtiin hintojen tulevaa romahdusta. Varoituksista huolimatta ostimme yhdessä rivarikolmion. Siinä asusteltiin 5v ja myytiin hyvällä voitolla 2007, sitä hintojen romahdusta povattiin koko 5v mutta ei sitä koskaan tullut. Nyt asustellaan isossa omakotitalossa, josta on hurjasti velkaa.
Juuri manailtiin sitä kun ostettiin asunto niin myöhään, olisi pitänyt ostaa jo opiskeluaikana yksiö, oltaisiin varmaan jo velattomia jos ostalsiin niin tehty.
"Nyt asustellaan isossa omakotitalossa, josta on hurjasti velkaa.
Juuri manailtiin sitä kun ostettiin asunto niin myöhään, olisi pitänyt ostaa jo opiskeluaikana yksiö, oltaisiin varmaan jo velattomia jos ostalsiin niin tehty."
Noh, toivottavasti olette ottaneet huomioon että korot voivat nousta. Helposti voivat tuplaantua, triplaantuminenkin on mahdollista. Muistakaa nyt, että korot määräytyvät markkinoilla eikä 70-luvun tapaan Suomen Pankin peruskoron mukaan, jonka reaalikorko sitten oli reilusti negatiivinen inflaation aikana.
Aina kannattaa ottaa ajoissa asunto, sitten kun on jonkinlaiset vakinaiset tulot. Nimittäin sitä työelämää ei lopulta hirveän kauan ole. Ja kun velka on maksettu, sitten se todellinen vaurastuminen voi alkaa...
Ammatti on sopiva eikä perhe ole esteenä parhaalle ratkaisulle: muuta maakuntiin. Jostakin pikkukaupungista saat kaksion työpaikan vierestä 50000 eurolla. Töitä riittää eikä palkka ole sen huonompi kuin Vantaallakaan.
Usko tai älä, täällä vähän kauempanakin Erottajalta voi elää ihan inhimillisesti. Ja köyhyys muuttuu kohtuulliseksi elintasoksi alle 10 vuoden kuluttua, kun asunto on maksettu loppuun.
Työttömyys tuskin uhkaa, vaikka palkka onkin alhainen, mikä on hyvä.
Täällä aina jaksetaan puhua siitä -70% rommauksesta, mutta kannattaa muistaa, että myös vuoden sisällä on syklejä. Kevät on juhannukseen asti pienissä asunnoissa myyjän aikaa, samoin elo-syyskuu. Sydänkesällä ja loppuvuodesta ostaja taas voi tehdä hyvän diilin, koska silloin myyvät ne, jotka ovat todella motivoituneita myymään, esimerkiksi perikunnat tai muut, jotka eivät niin välitä siitä loppuhinnasta, haluavat vain rahat pois.
Mutta toisaalta, aina kannattaa ostaa, jos omassa hintahaitarissa joku kämppä todella kolahtaa, muuten voi jäädä kaduttamaan.