Olen 15-vuotias tyttö.
Meillä on koira, Amerikancockerspanieli, joka on 3 vuotta. Tälle koiralle ei ole opetettu paljon mitään. Ja nyt kun minusta tuli koiran pääsääntöinen "omistaja" (vanhemmat kyllä ostavat ruoat ja auttavat hoidossa) niin tahtoisinkin kysyä, että onko kuinka mahdollista tämänikäisen koiran kanssa opetella perusasioita.
koiramme osaa kyllä nämä ihan perusasiat kuten istu, maate, paikka. Mutta esim. hihnassa se ei osaa käyttäytyä, seuraaminen ei luonnistu.
Olen myös miettinyt, että olisiko tämänikäisen koiran kanssa mahdollista aloittaa TOKO?
Asumme Valkeakoskella.
Vinkeistä ja neuvoista olisi apua =)
Meillä on koira, Amerikancockerspanieli, joka on 3 vuotta. Tälle koiralle ei ole opetettu paljon mitään. Ja nyt kun minusta tuli koiran pääsääntöinen "omistaja" (vanhemmat kyllä ostavat ruoat ja auttavat hoidossa) niin tahtoisinkin kysyä, että onko kuinka mahdollista tämänikäisen koiran kanssa opetella perusasioita.
koiramme osaa kyllä nämä ihan perusasiat kuten istu, maate, paikka. Mutta esim. hihnassa se ei osaa käyttäytyä, seuraaminen ei luonnistu.
Olen myös miettinyt, että olisiko tämänikäisen koiran kanssa mahdollista aloittaa TOKO?
Asumme Valkeakoskella.
Vinkeistä ja neuvoista olisi apua =)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eihän 3-vuotias ole vielä vanhakaan, miksei oppisi. Koirasi varmaan tykkäisi, kun sen kanssa alettaisiin puuhata ja kouluttaa. Esim. poliisin virkakoirien koulutus aloitetaan käsittääkseni vasta 1,5-vuotiaana.
Tietysti koiralle on ehtinyt muodostua jo tosi vahvoja käytösmalleja esim. lenkillä. Sen voi olla hidas oppia niistä pois. Ota tämä huomioon, äläkä vaadi siltä liikaa; hermostut vain itse. Pidä kaikkia pikku askelia eteenpäin positiivisina merkkeinä!
Meillä on paikkakunnan pentukurssilla ollut yksikin nelivuotias ulkomailta tuotu rescue-koira mukana oppimassa alkeita. Sen valttina on ollut pentuja parempi kyky keskittyä ja rauhallisuus oudossa paikassa ja koiravilinässä.
Seuraamisen opettelua voi pohjustaa opettamalla koira aluksi ihan vain pitämään hetki katsekontaktia sinuun. Namia suuhun, kun katseenne kohtaavat. Ensin tätä opetellaan paikoillaan, sitten vähitellen liikkeessä. Koiraa kannattaa opettaa myös tulemaan sivulle, ensin namilla ohjaamalla, sitten esim. käsimerkillä. Tästä perusasennosta kun lähdette yhtä jalkaa liikkeelle kontaktia pitäen, on se seuraamista.
Muista edetä pikku hiljaa ja lyhyissä pätkissä (5-10min), ettei koulutuksesta tule kummallekaan ahdistavaa. Jos koirasi on yhtään perso nakkipaloille tms., pitäisi se olla helppo motivoida tekemään näitä pikku juttuja palkan eteen.
Eräs mantra on auttanut itseäni motivoitumaan, jos joskus on ollut tunne, ettei koulutus etene. Heti kun olen todennut, ettei jokin juttu suju, olen hokenut itselleni, että "tätä me treenataan lisää"!
Koirasi on vasta nimittäin nuori aikuinen. Ja cockerit on yleensä aika pitkäikäisiä, eräs tuntemani oli 19-vuotta, joten kun nyt aloitat kouluttamisen niin sinulla on pitkään kaverinasi hyvin koulutettu koira. Cockerit ovat luullakseni myös varsin pitkälti miellyttämishaluisia, ja haluavat tehdä kuten omistaja toivoo. Lisäksi yleensä ainakin helposti makupaloilla motivoitavissa.
Kerroit hihnakäyttäytymisessä olevan toivomisen varaa. Jos koira vetää, niin kannattaa aloittaa siitä että pysähtyy itse ja sanoo "ei vedetä", ja joka kerta kun vetoa alkaa tuntumaan niin pysähtyy uudelleen. Kannattaa muistaa myös kiittää silloin kun menee hyvin. Seuraava vaihe ellei usko, että määrää koiran istumaan, ennen matkan jatkumista. Sitten voi tehdä myös niin että kutsuu vierelleen istumaan ennenkuin jatketaan. Jos on todella vaikea tapaus, kuten meillä, niin fleksin voi vaihtaa tavalliseen, jonka vetää todella lyhyeksi käden ympäri ja opettaa koiran kulkemaan sivullasi. Siitä sitten päästät hiukan ja katsot alkaako vetää ja jos niin takaisin lyhyeksi. Ja samalla sanot että "älä vedä, niin vapauskin koittaa". Tee jokaista vaihetta kuitenkin riittävän pitkään että näet alkaako vaikuttamaan, äläkä missään tapauksessa tee niitä heti alussa kaikkia, siitä koira vain sekoaa kun ei tiedä mitä oikein haluat. Määrätietoisesti ensin yksi sitten seuraava vaihe jne. Ja onnistuneet suoritukset palkitaan aina kiitoksella ja välillä kutsutaan namittelemaan ja kehutaan.
Ja sitten kun homma alkaa toimia, niin saattaa tulla ajoittaisia muistikatkoksia jolloin koira alkaa vetämään, niin itse teen sarjan nopeita, lyhyitä, ja teräviä nyppäyksiä hihnasta tai fleksistä ja ilmoitan "emme ole klondyken vetokoirakilpailuissa - siis hitaammin, kiitos", ja tämä riittää yleensä opitun muistissa pysymiseen.
Sitten siitä seuraamisesta: Voit käyttää fleksiä tai tavallista, ja otat koiran lyhyelle ja sitten viet kätesi taaksesi mahdollisimman kauas ja sanot koiralle että seuraa. Pidät huolen että ei pääse rynnimään ohitsesi. Kun suostuu olemaan ja kulkemaan hetken takanasi niin palkitset ja kehut. Vähitellen voit antaa enemmän ja enemmän löysää hihnaa.
Jos haluat opettaa koiralle kummalla puolella tietä kuljetaan, se tapahtuu näin: Vie koira sen puolen reunaan jonka haluat opettaa ja näytä tien reunaa ja sano "oikea" tai "vasen", sitten ilmoita että tätä pitkin kuljetaan, ja näytä vielä suuntaa eteenpäin pitkälle. Kun kävelette niin toista aina vähän väliä puolen nimeä. Jos koira alkaa myöhemmin livetä kadun toiselle puolelle ilman lupaa niin sanot uudelleen sen puolen jota haluat kuljettavan. Myöhemmin voit käyttää pelkkää kurkkuäännähdystä "Krrhhmm" ilmaisemaan että mikä olikaan viimeisin käsky. Nämä puolet kannattaa opettaa eri päivinä ja keskittyä silloin lähinnä siihen.
Seis! on ehkä koiran pitkän elämän kannalta tärkein käsky, sillä sen ehdoton noudattaminen saattaa pelastaa auton alle joutumisen tmv. Sen voit opettaa siten että karjaiset komennon poliisiäänellä ja samanaikaisesti nyppäät hihnasta voimakkaasti. Sitten jos koira vielä liikahtaakin siitä johonkin päin sama uudelleen, ja käyt palauttamassa paikkaan jossa oli kun käsky kajahti. Samassa yhteydessä kerro että tämän käskyn kuullessa pysähdytään siihen paikaan missä on(ja vaikka olisi ilmassa loikkaamassa niin silloin jäädään ilmaan), odottamaan uutta käskyä. Kun menee perille ensimmäisen kerran, niin palkitse oikein ruhtinaallisilla rapsutuksilla ja nameilla. Sitten annat uuden käskyn, vapaa, odota, istu tai kutsut luoksesi tmv. Eli Seis! on käsky, jota seuraa AINA uusi käsky. Tätä kannattaa harjoitella vähän väliä, sillä sen ehdoton noudattaminen tuppaa unohtumaan ilman jatkuvaa harjoittelua.
Niin ja sitten nämä harjoittelulenkit varmaan kannattaa tehdä ilman isoa kaveriporukkaa mukana, ettei kaverit häiritse kummankin keskittymistä. Ja yksi asia mikä kannattaa myös pitää mielessä että harjoittelemaan lähdetään vain hyvillä ja rauhallisin mielin. Eli sinun on tärkeintä itse pysyä rauhallisena sessioin aikana. Omistajan hermoilu kun tarttuu kovin helposti hauvaankin.
Tuossa nyt taisikin tulla melkoinen selitysnivaska, joten eipä muuta kuin innolla vain tartut haasteeseen. Kyllä noin nuoresta koirasta vielä saa tehtyä vaikka minkä toko valion. Joku muu varmaan voi kertoa mitä kaikkea se tokoilu pitää sisällään. Itselläni kun on vain hyvin koulutettu kotikoira lenkkiseurana.
Vähän alkup. asian vierestä, mutta ihan mielenkiinnolla luin koulutusohjeitasi. Tuli vanha maailma mieleen, kun koiraan kajotaan ja se fyysisesti ohjataan suoritukseen. Sitä samaa ideaa käytät, mitä on vanhoissa kirjoissa, joissa neuvotaan opettamaan esim. istuminen painamalla koiraa maahan.
Varmaan koira näinkin oppii, mutta haluan tuoda esiin, että nykyään suositaan toisentyyppistä metodia ja siihen itsekin uskon. Nameilla houkuttelua välillä näkee kritisoitavan, mutta sen idea on nimenomaan saada eläin itse oivaltamaan mitä siltä vaaditaan. Koiraan ei milloinkaan kosketa, sitä ei laiteta hihnasta ohjaten tekemään juttuja, vaan koiraa houkutellaan oikeisiin liikkeisiin ja asentoihin. Näin se on alusta saakka itse aktiivisena oppijana ja oppi jää päähän hyvin.
Kehoitit opettamaan SEIS-käskyn karjaisemalla komennon ja nyppäämällä hihnasta voimakkaasti. Taas kajotaan koiraan fyysisesti ja alussa se oppii vain, että välillä huudat jotain ja vedät hihnasta. Itse suosimallani metodilla seis opetettiin sivulla seuraavalle koiralle viemällä käsi sen kuonon eteen, kajauttamalla SEIS ja jatkamalla itse matkaa. Kumma kyllä koira pysähtyi. Alussa sen luota poistuttiin vain yksi askel ja palattiin heti palkkaamaan kiitoksena paikoillaan pysymisestä. Niin, anteeksi, ihan aluksi opetettiin koiralle paikallaan seisominen. Se onkin ainoita juttuja joissa koiraan kosketaan käsin, kun aika moni koira täytyy kannustaa mahan alta seisomaan istuma-asennosta.
Omasta tavastani opettaa seuraamista jo kerroinkin. Siinäkään ei koiraa laiteta seuraamaan, vaan sille opetetaan, millä tavalla liikkuen ne nakit sieltä tippuu. Myöhemmin tietty palkkausta (palkitsemista) voi vähentää.
Kiitos kunnioituksesta vanhaa koulukuntaa kohtaan, jota en kyllä varmaankaan puhdasverisesti edusta. Tai mistä tiedän. Mutta laitoin tuohon nyt vain sellaisia juttuja millä tiedän yhden vasta aikuisena, tai oikeastaan nuorukaisena, koulutetun haukun kanssa kokeneeni. Ex-ongelmakoira ja kodinvaihtaja näet.
Eli tarkoitukseni ei ollut viestittää että välttää nameja, vaan kertoa että jos namit eivät kelpaa, niin silloinkaan ei tarvitse käsiä nostaa pystyyn ja todeta että tyhmä koira. Vaan jatkaa sitkeästi opettamista.
Se miksi painotin tavallista voimakkaammin sitä Seis!-käskyn opettamista, ja juuri noin, on siksi että se on kaikkein tärkein asia mikä koiran tulee osata. Koska koira voi milloin tahansa syöksyä itse vaikka auton alle, taikka ellei itse niin pelästyttää jonkun pyöräilijän tai skeittarin joka kaatuu ja jää auton alle. Siksi seis!-käsky tulee opettaa koiralle niin nopeasti ja niin tehokkaasti että se on ja pysyy selkäytimessä.
Toki noita Seis!-käskyjä sitten on vielä eri asteisia, mutta tuon poliisiäänellä lausutun tulee olla kuitenkin niin ehdoton että sen kuullessaan kun on vaikka hypännyt jo ilmaan, jää sinne ja odottaa uutta käskyä. Vähän jos liioittelen xD.
Itse alussa lepsuilin aikani, ja sain nipinnapin vältettyä monta likipiti-tilannetta, kunnes tajusin mistä on kysymys: Koira ei ymmärtänyt jos äänensävyssä oli pientäkin ehdollisuutta. Ja päinvastoin: kun karjaisin kuin poliisi, niin koira pysähtyi kuin seinään. Siksi käytin ilmaisua poliisikarjaisu. Ja nyppäys hihnasta on merkki että "huomio, nyt tulee käsky, kuuntele".
Tuossa viestissäsi hiukan ihmettelin että missä sanoinkaan että kajotaan koiraan fyysisesti, kun useimmiten olen joutunut koiraa koskemaan vain rapsuttaessani kiitokseksi ja lykätessäni namia lärviin(silloin harvoin kun on kelvannut). Käytännössä kaikki mitä teen tapahtuu äänellä, käsimerkeillä ja hihnasta nypäsemällä/ohjaamalla oikeaan paikkaan. Jopa istumisen opettaminen. Komento on istu, samanaikainen käsimerkki(etusormi alas), ja pieni nykäisy hihnasta ylös. Helppoa kuin nakkisopan keitto. Ei tarvinnut koiraan itseensä kajota. Saman asian näin hiljattain tuossa liv-tv:ssä pyörivässä Victoria Stillwellin emännöimässä Isännän ja koiran käytöskoulu-ohjelmassa. Huvittavinta tuota sarjaa seuratessa on ollut se että lukematta mitään oppaita(Victorian tai muidenkaan) ja sen sijaan lukemalla koiraani, olen vaistomaisesti tehnyt monia asioita samoin kuin tuo naiskouluttaja ehdottaa ohjelmassa ongelmakoirien omistajille.
Mutta kaikenkaikkiaan ei nää meen ajatukset silti kauhian paljon ristiriidassa ole, vaikka vähän erilailla painotinkin asioita.
"Kajoaminen fyysisesti" kuulostaa kamalalta, mutta tarkoitin vain sitä, että koiraa ohjaillaan käsin tai hihnasta. Selitit itsekin, että opetit istumaan mm. nykäisemällä hihnasta ylös. Miten opettasit, jos hihna irrotettaisiin, etkä saisi fyysisesti ohjata koiraa mitenkään? (En haasta riitaa, heitän vain ajatuksia).
En ole nähnyt, nykiikö Stillwell hihnasta - ehkä - mutta ainakin hän käyttää paljon käsimerkkejä, mikä on fiksua, sillä koira ymmärtää ihmisen elekieltä _paljon_ paremmin kuin puhettamme.
Joka tapauksessa, vaihtoehtoinen metodi opettaa istuminen namilla motivoituvalle koiralle on viedä namikäsi koiran pään yli taakse. Tällöin herkkua tavoitteleva haukku istuu puolivahingossa. Sanotaan "istu" ja palkitaan. Nykyään omani istuu merkistä, kun vien tyhjää kättä pienen matkaa ylöspäin sen edessä. Ei tartte puhuakaan mitään.
Seis- käsky on minulla muodossa "odota", matalalla äänellä lausuttuna ja käsi samalla kämmenpuoli eteenpäin koiraa kohti suunnattuna. Käytän sitä melkein päivittäin, kun vapaana liikkuva koira kulkee edelläni ja se pitää saada pysähtymään ja kiinnittämään huomio minuun. Seis-käskyn opetus, jota aiemmin kuvaili, oli peruja koirakoulusta, tämän odottamisen olen opettanut enemmän vaihtelevissa käytännön tilanteissa, enkä ihan tarkkaan muista metodiani enää. Lausun käskyn selkeästi eri äänensävyllä paljolti sen takia, että käsky on tärkeä ja koiran pitää pystyä erottamaan käsky normaalista puheesta, _samalla_ kun se on tod. näk. jo saanut kiikariinsa jotain kiinnostavampaa. Vaikka matala "odota" voi kuulostaa jopa uhkaavalta, on jännä huomata, että saan koiran huomion heti ja se lipoo huuliaan, joskus jopa kuolaa odottaessaan paikoillaan, kun emäntä kömpii sen luo antaen namipalkan. :) Äänensävyasiassa olemme näköjään samoilla linjoilla!
Aina nameja ei tietenkään ole mukana, silloinkin koira tottelee, jos ei muuta niin auktoriteettia (=äkäinen murahdus, jos muu kiinnostaa enemmän). Namit silloin tällöin vahvistavat hyvää käytösmallia ja kaivertavat sitä selkäytimeen tositilanteiden varalta.
Niin, sitä vähän ihmettelin että missä ihmeessä niin sanoin. No olkoon. Kuulosti se senverran karseelta että siihen oli silloin pakko vastata, erityisesti koska aloittajakin on varsin nuori, että ei jäisi mitään ikävää mielikuvaa asiasta. Vaan ottaisi neuvot vakavasti ja lukisi ne ajatuksella, vaikkei näköjään väärinymmärryksiltä voi silti välttyä.
Tuosta ajatuksenheitosta kuinka koira istutetaan ilman hihnaa, niin sisällä se tapahtuu joko kuten sinulla, kättä pään ylle siirtäen(namilla tai ilman), tai kuten minulla sormella alas sojottaen ja jos vitkastellaan niin tehostan viestiä ylös-alas kättä liikuttaen. Ja sisällä kelpaa meilläkin namit.
Ulkona taas vapaana, hmm, ei onnistu. Yksinkertaisesti siksi että tuota ei voi laskea hetkeksikään vapaaksi. Vähintään haukkuu ihmiset pataluhaksi ja pahassa tapauksessa uskon että voisi jopa purra. Varsinkin afrikkalaisia, joita täällä asuu paljon. Siksi käytän fleksiä turvavälineenä. Eli tämä on vähän sellainen ongelmatapaus jossa on sekaisin sekä vahti, paimennus, että metsästysviettiä ja kaikkea yllinkyllin. Lisämausteina arkuus jonka peittää tehokkaasti öykkäröintiin. Eikä kelpaa namit, ainakaan jos muuta mielenkiintoista. ja vain maahan viskottuna tykkää niitä ettiä ja jaakata.
Mutta ulkona meillä toimii, ja käytän myös mieluiten, koiran ääniohjausta, eli koira kulkee yleensä sen 7-8metrin päässä edellä, tai takana. Ja annan ohjeet käskyinä esim "eteenpäin", "oikea", "vasen", "odota"(jolloin koira odottaa rennosti ja pysähtyy vaikka nuuskimaan), "Seis!"(jonka selitin jo aiemmin), "istu", "ei_mene", "mene_vain", "vapaa", jne. Ja kumma kyllä koira vaikka onkin AD/HD-tapaus, tottelee useimmiten kaikkia noita ilman ihmeempiä säätämisiä. Ja hihnasta tai käsimerkkeinä annan vain pelkkiä tehosteita, jos kansainvälisessä ääniyhteydessä on häiriöitä.
Jotta se on aika uskomatonta mitä voi saada tulemaan koirasta joka on jo kerran hylätty ongelmatapauksena, kun on sitkeyttä ja päättäväsyyttä tehdä se mitä pitää tehdä. Ja vielä ilman nameja(kun ei siis kelpaa).
Vaikka aloittajan koira on hiukan vanhempi kuin omani oli koulutuksen alkaessa eikä varmasti yhtä ongelmallinen(jos kerran samassa perheessä ollut ennenkin), niin varmasti hän pystyy kouluttamaan vielä vaikka toko-no ei ihan champioonia, ehkä. Nameilla tai ilman.
044-545 3008 Sanna Kiretti (tottelevaisuuskoulutus)
Valkeakosken Kennelkerho
sehän oppii vaikka mitä! Itselläni on tällä hetkellä koulutettavana 12 vuotias kultainennoutajauros (joka tosin on hoitokoira) ja tottelee lähes kuin unelma!
..Tämä sanonta on pelkkää palturia, ja pajun köyttä.
10-vuotiaskin oppii uusia temppuja tuosta noin vain. Ja mikset voisi harrastaa ToKoa voisi harrastaa, jos katsot koirasi luonteen sopivaksi, ja opettelet liikkeet :)
Itse koulutan edelleen uusia temppuja 8v koiralleni. "Vanha koira ei opi uusia temppuja." on vain sanonta, joka ei todellakaan pidä paikkaansa! Kolmevuotias ei edes vielä ole kovin vanha, vaan hyvinkin nuori ja varmasti innokas oppimaan uusia asioita! Mene ihmeessä Tokoon jos siltä tuntuu ja jos koirasi nauttii siitä.
että nykyisessä suomenkielessä sanonnan kuvaus tarkoittaa lähinnä ihmisten oppimista, ei niinkään koiran oppimista.
Harvoin, jos koskaan, tuon sanonnan kuullessaan sillä tarkoitetaan sitä mitä sanotaan eli että koira ei oppisi uutta vanhanakin.
Eli kyseessä hauska, harmiton ja paikkansa pitämätön vertaus.
Eipä se sanonta pidä paikkaansa ihmiseenkään verrattuna.. Kyllä jokainen ihminenkin oppii jatkuvasti uutta, kun vain motivaatio on kohdillaan eikä ole esim ongelmia lähimuistin kanssa, kuten dementian alkuvaiheessa tms.
Lisäksi vanhakin koira oppii vääristä tavoista hyville, kuten meillä eilen seurattiin oikeaoppisesti!
Teet varmasti koiran erittäin onnelliseksi kun alat puuhailemaan sen kanssa:)
Koira ei lopeta oppimista milloinkaan!
Kannattaa hakeutua koirakouluun, tuossa tulikin jo yksi vinkki. Muista että kaikki neuvot eivät välttämättä päde sinun koiraasi.
Sellaisen vinkin kyllä annan että opeta koira leikkimään jollei se jo leiki. Voit aloittaa näin vaikka jokaisen lenkin leikkituokiolla, ihan vaikka viisi sekunttia ja jatkaa näitä tuokioita lenkin läpi. Kummasti alkaa koiralta varmasti löytymään sitä kontaktia ja se ei vedä hihnassa kun se tietää että sinultakin voi tulla hauskaa tekemistä.
Tätä kautta voit myös lähteä opettamaan tokon seuraamista. Kun koira ottaa sinuun kontaktia, ei tarvitse kuin opettaa oikea seuraamispaikka.
Jos koira ei innostu leluista mutta tykkää makupaloista. voit täyttää vaikka ohuen sukan lihapullalla ja leikit sen kanssa. Leikin lopuksi koira saa repiä lihapullan sieltä sukasta. Vanha penaali on myös hyvä. Koira leikkii sen kanssa ja siellä sisällä jotain herkkua jonka koira saa syödä lopussa.
Etsi vaikka aluksi netistä tietoa koiran kontaktista, yhteistyöstä. Sieltä kaikki lähtee. Sitten vain koirakouluun saamaan varsinaista lajioppia.