En tiedä tajusitko missään vaiheessa, että taisin olla ihastunut sinuun. Välillä ajattelen, että tajusit kyllä, ja pehmeästi koitit ohjata minua tajuamaan, ettei tunne ole molemminpuolinen. Mutta tietyt asiat estävät minua uskomasta täysin tuohon, rohkaisevat minua uskomaan, ettet uskaltanut tulkita niitä vihjeitä oikein. Se yksi vihje vaan oli niin suuri, etten ymmärrä, miten olisit voinut ymmärtää sen väärin.
Kyllähän me vielä nähdään, ja varmaan sitten pystyn paremmin päättelemään, kannattaako minun lakaista nämä tunteet maton alle, vai kokeilla voimakkaampaa lähestymistä. Mutta huh, miten tahtoisin puhua kanssasi vaikka puhelimessa! Ikinä en kuitenkaan kehtaisi sinulle soittaa, sillä en tahdo ahdistella sinua.
Kyllähän me vielä nähdään, ja varmaan sitten pystyn paremmin päättelemään, kannattaako minun lakaista nämä tunteet maton alle, vai kokeilla voimakkaampaa lähestymistä. Mutta huh, miten tahtoisin puhua kanssasi vaikka puhelimessa! Ikinä en kuitenkaan kehtaisi sinulle soittaa, sillä en tahdo ahdistella sinua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sen vihjeen ja ohjeen että me miehet ei monesti tajuta naisten vihjeitä.
Toki mies voi ohjata siihen suuntaan jos huomaa että toinen on ihastunut ettei tule ikävää tilannetta toiselle eteen. Riippuu niin paljon ihmisestä.
Jos haluat lisää ohjeita niin kerro miten oikein tunnette ja mikä on tilanteenne noin yleensä? Olette jonkinlaisia kavereita ehkä?
Ehkä voin helpottaa oloasi jos kerrot lisää kun osaan vähän katsoa asioita miehen näkökulmasta...
Kerro hänestä...
Olen käytännössä varma, ettei tämä viesti ole minulle. Kuitenkin: tilanne on kovin omani kaltainen, joten uskoisin voivani antaa jotain yleispätevää neuvoa. Me miehet emme keskimäärin ole mitenkään erityisen hyviä lukemaan vihdeitä (jos suutelit häntä suulle etkä saanut vastareaktiota, on jo todennäköistä että kiinnostus on toisessa päässä vähäistä), ja vaikka M:si olisikin tämän piirteen suhteen poikkeuksellinen mies (itse olen, uskoisin ainakin), saattaisi hänen sinua kohtaan tuntemasi kiinnostuksensa estää häntä näkemästä vihjeitäsi.
Liian usein olen itsekin vasta jälkeenpäin, tunteiden hiivuttua tai välimatkan kasvettua ylittämättömäksi, tajunnut kinnostuksen olleen selkeästi molemminpuolista: Se kuinka juteltiin ja vaihdettiin katseita, kuinka hän nauroi huonoillekkin vitseilleni hieman hermostuneesti, kuinka satuttiin kävelemään samaa reittiä niin usein jne. Itse ihastuneena, itsevarman ulkokuoreni alta ujona nuorena miehenä huomasin kyllä kaikki vihjeet, mutta oletin niiden olevan ylitulkintaa ja uskoin, että kuolisin mikäli yrittäisin edetä ja törmäisin seinään, kiusaantuneeseen hiljaisuuteen.
osuva. Itselläni on tuo sama vamma: kyllä sen jälkikäteen tajuaa, tai jos itsellä ei ole tunteita, mutta heti jos itsellä on tunteet pelissä, tuntuu kaikelle löytyvän toinenkin selitys.
Nuo samat ilmiöt varmaan tulevat esille kaikissa vastaavissa tilanteissa, siksi nämä viestit aina tuntuvat osuvan omalle kohdalle. Niin osuva tuo sinunkin viestisi.