Silloin syntyi tuo pieni olento,
viisi päivää ennen karhun käännöstä.
Heti huusi kotka kehdon yllä,
tuudittaen uneen laulullaan.
Ulvoi susi myös täyttä kuuta,
toivottaen tervetulleeksi kylmän maahan,
harmaiden helmien kuuhun.
Niin oli kerran alku
viisi päivää ennen karhun käännöstä.
Heti huusi kotka kehdon yllä,
tuudittaen uneen laulullaan.
Ulvoi susi myös täyttä kuuta,
toivottaen tervetulleeksi kylmän maahan,
harmaiden helmien kuuhun.
Niin oli kerran alku
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muistan ne kymmenet yksinäiset yöni
ja peloissani itketyt vuolaat itkuni.
Muistan hiljaiset omat sanani, pimeyden,
kaipuun jonnekkin, tyhjät pikkuiset käteni.
Kuinka joku tuli luo vaikka en häntä
nähnyt, ja itsellään minua kosketti.
Hiljaa minuun hengitti ja oli parempi olla,
elämää, rohkeutta, ihan uutta ninuun sytytti.
Silloin en sitä kaikkea tajunnut, en ollut
lapsena valmis yltämään syvälle itseeni.
Nyt näissä vuosissa olen ymmärtänyt,
kuljettuani matkaa: lapsena näin enkelini.
Niin oli silloin...Rakkaus.
http://www.youtube.com/watch?v=TEbmhm6edWs
Kiitos runostasi.
Joskus kylmä osittautuu lämpimäksi,
pimeä valoisaksi ja varjot
ystäviksi.
Ja ei tarvita muuta kuin avain omaan
itseensä ja rohkeutta laittaa avain
lukkoon.
Joku toinen rohkeus tulee ja avaa lukon.
Kauniin kirpeä Rakkausrunosi.
Tunnetta, sanomaa ja ajattelua.
Kaikkea, mistä herää Runo,
joka uppoaa mieleen ja
kokemuksiin.
Hieno Runosi.
Voimia päivään sinulle.