Sain kuolemansellissä ollessani aivan hyvää ruokaa, ja se tuotiin aina selliin toivomuksestani. Vankilan pihalla minulla oli myös erilliset ulkoilu- ja virkistysalueet, joiden varustelu oli muiden vankien vastaavia tiloja parempi. Pyrin hoitamaan vankilassa fyysistä kuntoani, ja henkistä puolta kehitin lukemalla paljon kirjoja. Kaipaamaani hengellistä tukea en kuitenkaan saanut. Olin uskonnoltani ortodoksi, mutta kertaakaan en saanut kuolemansellissä ollessani tavata ortodoksipappia. Sen sijaan kaikenlaisten lahkojen saarnaajia kävi luonani, ja he puhuivat kaikenlaista soopaa, jota en voinut ortodoksisen uskoni perusteella hyväksyä.
Muistan hyvin teloituspäiväni. Olin nukkunut edellisen yön hyvin ja heräsin aamulla virkeänä. Päälläni oli tavallinen kuolemaantuomitun vanginpuku, valkoinen lyhythihainen napitettu kauluspaita ja valkoiset pitkät housut. Mielialani oli jännittynyt ja odottava.
Selliini tuli naispuolinen vanginvartija tuomaan aamiaista. Minulla ei ollut nälkä. Join vain lasillisen vettä. Sitten vartija kysyi halusinko käydä suihkussa. Vastasin myöntävästi, riisuuduin ja menin sellini yhteydessä olevaan pieneen suihkuhuoneeseen.
Suihkuhuoneessa oli peili, josta aloin katsella viimeistä kertaa elävänä alastonta, 180-senttistä ja satakiloista ruumistani. Ensin näin tietysti peilistä kirveellä veistetyt nelikulmaiset kasvoni, joita koristivat iso ja hieman kyömy nenä, voimakas leuka sekä terävät tummanruskeat silmät. Kasvojani kehystivät tummanruskeat, lähes mustat suorat hiukset, jotka ulottuivat olkapäille. Paksun kaulani alapuolella olivat hartiani, jotka olivat leveät kuin ladonovi sekä isot rintani. Kun laskin katseeni peilistä alaspäin, näin leveän ja lihaksikkaan vatsani, häpyni sekä pitkät ja vahvat jalkani.
Itseäni katsellessani ajattelin, että vaikka ruumiini olikin terve ja hyväkuntoinen, niin pian se makaisi elottomana vankilan ruumishuoneella. Samalla tunsin yllättävää helpotusta. Pian olisin kuollut eikä tarvitsisi murehtia mistään. Niin peseydyin rauhallisella mielellä ja kuivasin vartaloni isoon valkoiseen pyyhkeeseen.
Tultuani suihkusta vanginvartija käski minun pukeutua puhtaisiin vaatteisiin. Ihmettelin hieman, kun vaatekertaan kuului vain valkoinen lyhythihainen napitettu kauluspaita ja tummat lyhyet alushousut, muttei lainkaan aluspaitaa tai rintaliivejä. Sitten tajusin niukan vaatetuksen olevan sitä varten, että ruumiini olisi helpompi riisua teloituksen jälkeen.
Kun olin pukeutunut, vanginvartija laittoi minulle käsiraudat ja saatteli minut ulos sellistäni. Menimme vankilan parturiin, joka leikkasi päälaeltani hiuksia elektrodin kiinnitystä varten. Parturoinnin jälkeen vartija johdatti minut huoneesta, ja aloimme kävellä kohti teloitushuonetta. Siinä vaiheessa hermostuin hieman ja sykkeeni kiihtyi. Toivoin, että kaikki olisi pian ohi.
Lopulta saavuimme teloitushuoneen ovelle, jonka vartija aukaisi. Näin huoneessa useita naispuolisia vanginvartijoita sekä vankilan nuoren naislääkärin, joka olisi nyt kuolemanenkelini. Teloitushuoneen seinässä oli ikkuna, jonka takana näin teloitukseni todistajat. Entisen isäntäperheeni äiti oli heidän joukossaan. Näin hänen inhottavan voitonriemuisen ilmeensä. Toivoin jo silloin, että hän saisi rangaistuksen minua kohtaan tekemästään vääryydestä.
Vanginvartija talutti minut huoneen perällä olevan sähkötuolin luo ja käski istua siihen. Tein kuten hän käski, ja hän otti minulta käsiraudat pois. Sen jälkeen käteni ja jalkani sidottiin remmeillä tuoliin, ja myös vartaloni sidottiin tuoliin vatsan yli vedetyllä remmillä. Sitten toinen elektrodi kiinnitettiin jalkaani.
Kun minut oli istutettu sähkötuoliin, päähäni asetettiin päälaelta avonainen huppu, jossa oli reikä nenää varten. Sitten vanginvartija kastoi pesusienen vesisankoon ja laittoi märän sienen päälaelleni. Tuo tehtiin sen vuoksi, että sähkö johtuisi paremmin aivoihini. Sienen päälle vartija asetti metallikypärän, joka kiinnitettiin hihnalla leukani alle. Tämän jälkeen pääni sidottiin tuoliin silmien yli vedettävällä remmillä.
Hetken kuluttua tunsin, kun 2000 voltin sähkövirta johdettiin kehoni läpi. Sähköiskua seurannut sydämen kammiovärinä ja sähköshokin aiheuttama sydänlihaksen kouristus pysäytti sydämeni, ja seuraavassa hetkessä tunsin oloni hyvin kevyeksi ja irtosin ruumiistani. Lähdin ruumiistani rintakehän kolmiosta, jossa kylkiluut yhtyvät.
Ruumiista irtauduttuani aloin seurata teloitustani ikään kuin ulkoa päin. Näin sähkötuolissa kouristelevan ruumiini ja ympärillä seisovat vartijat, mutta en tuntenut mitään. Näin myös ilmassa savua ja kuulin rätinää. Yhtäkkiä savu hälveni ja rätinä lakkasi, kun virta kytkettiin pois päältä, ja ruumiini jäi kyhjöttämään sähkötuoliin elottoman näköisenä.
Katselin yläviistosta, kun vankilan nuori naislääkäri asteli sähkötuolissa istuvan ruumiini luo, avasi paitani nappeja ja painoi stetoskoopin paljaaseen rintaani. Sitten lääkäri totesi minun olevan kuollut.
Muistan hyvin teloituspäiväni. Olin nukkunut edellisen yön hyvin ja heräsin aamulla virkeänä. Päälläni oli tavallinen kuolemaantuomitun vanginpuku, valkoinen lyhythihainen napitettu kauluspaita ja valkoiset pitkät housut. Mielialani oli jännittynyt ja odottava.
Selliini tuli naispuolinen vanginvartija tuomaan aamiaista. Minulla ei ollut nälkä. Join vain lasillisen vettä. Sitten vartija kysyi halusinko käydä suihkussa. Vastasin myöntävästi, riisuuduin ja menin sellini yhteydessä olevaan pieneen suihkuhuoneeseen.
Suihkuhuoneessa oli peili, josta aloin katsella viimeistä kertaa elävänä alastonta, 180-senttistä ja satakiloista ruumistani. Ensin näin tietysti peilistä kirveellä veistetyt nelikulmaiset kasvoni, joita koristivat iso ja hieman kyömy nenä, voimakas leuka sekä terävät tummanruskeat silmät. Kasvojani kehystivät tummanruskeat, lähes mustat suorat hiukset, jotka ulottuivat olkapäille. Paksun kaulani alapuolella olivat hartiani, jotka olivat leveät kuin ladonovi sekä isot rintani. Kun laskin katseeni peilistä alaspäin, näin leveän ja lihaksikkaan vatsani, häpyni sekä pitkät ja vahvat jalkani.
Itseäni katsellessani ajattelin, että vaikka ruumiini olikin terve ja hyväkuntoinen, niin pian se makaisi elottomana vankilan ruumishuoneella. Samalla tunsin yllättävää helpotusta. Pian olisin kuollut eikä tarvitsisi murehtia mistään. Niin peseydyin rauhallisella mielellä ja kuivasin vartaloni isoon valkoiseen pyyhkeeseen.
Tultuani suihkusta vanginvartija käski minun pukeutua puhtaisiin vaatteisiin. Ihmettelin hieman, kun vaatekertaan kuului vain valkoinen lyhythihainen napitettu kauluspaita ja tummat lyhyet alushousut, muttei lainkaan aluspaitaa tai rintaliivejä. Sitten tajusin niukan vaatetuksen olevan sitä varten, että ruumiini olisi helpompi riisua teloituksen jälkeen.
Kun olin pukeutunut, vanginvartija laittoi minulle käsiraudat ja saatteli minut ulos sellistäni. Menimme vankilan parturiin, joka leikkasi päälaeltani hiuksia elektrodin kiinnitystä varten. Parturoinnin jälkeen vartija johdatti minut huoneesta, ja aloimme kävellä kohti teloitushuonetta. Siinä vaiheessa hermostuin hieman ja sykkeeni kiihtyi. Toivoin, että kaikki olisi pian ohi.
Lopulta saavuimme teloitushuoneen ovelle, jonka vartija aukaisi. Näin huoneessa useita naispuolisia vanginvartijoita sekä vankilan nuoren naislääkärin, joka olisi nyt kuolemanenkelini. Teloitushuoneen seinässä oli ikkuna, jonka takana näin teloitukseni todistajat. Entisen isäntäperheeni äiti oli heidän joukossaan. Näin hänen inhottavan voitonriemuisen ilmeensä. Toivoin jo silloin, että hän saisi rangaistuksen minua kohtaan tekemästään vääryydestä.
Vanginvartija talutti minut huoneen perällä olevan sähkötuolin luo ja käski istua siihen. Tein kuten hän käski, ja hän otti minulta käsiraudat pois. Sen jälkeen käteni ja jalkani sidottiin remmeillä tuoliin, ja myös vartaloni sidottiin tuoliin vatsan yli vedetyllä remmillä. Sitten toinen elektrodi kiinnitettiin jalkaani.
Kun minut oli istutettu sähkötuoliin, päähäni asetettiin päälaelta avonainen huppu, jossa oli reikä nenää varten. Sitten vanginvartija kastoi pesusienen vesisankoon ja laittoi märän sienen päälaelleni. Tuo tehtiin sen vuoksi, että sähkö johtuisi paremmin aivoihini. Sienen päälle vartija asetti metallikypärän, joka kiinnitettiin hihnalla leukani alle. Tämän jälkeen pääni sidottiin tuoliin silmien yli vedettävällä remmillä.
Hetken kuluttua tunsin, kun 2000 voltin sähkövirta johdettiin kehoni läpi. Sähköiskua seurannut sydämen kammiovärinä ja sähköshokin aiheuttama sydänlihaksen kouristus pysäytti sydämeni, ja seuraavassa hetkessä tunsin oloni hyvin kevyeksi ja irtosin ruumiistani. Lähdin ruumiistani rintakehän kolmiosta, jossa kylkiluut yhtyvät.
Ruumiista irtauduttuani aloin seurata teloitustani ikään kuin ulkoa päin. Näin sähkötuolissa kouristelevan ruumiini ja ympärillä seisovat vartijat, mutta en tuntenut mitään. Näin myös ilmassa savua ja kuulin rätinää. Yhtäkkiä savu hälveni ja rätinä lakkasi, kun virta kytkettiin pois päältä, ja ruumiini jäi kyhjöttämään sähkötuoliin elottoman näköisenä.
Katselin yläviistosta, kun vankilan nuori naislääkäri asteli sähkötuolissa istuvan ruumiini luo, avasi paitani nappeja ja painoi stetoskoopin paljaaseen rintaani. Sitten lääkäri totesi minun olevan kuollut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.