bichon frise vs. maltankoira

kovin yksilöllistä tuo tuntuu olevan kenellä allergiat pahenevat, kenellä paranevat koiran hankinnan myötä. valitettavasti sitä ei tosiaan voi tietää etukäteen miten käy. tahtoisimme kuitenkin tutustua kyseisten rotujen edustajiin ollaksemme viisaampia, mutta en tosiaan tiedä miten se onnistuisi kun niitä ei kuulu tuttavapiiriin. vinkkejä!?

S. kirjoitti:

kovin yksilöllistä tuo tuntuu olevan kenellä allergiat pahenevat, kenellä paranevat koiran hankinnan myötä. valitettavasti sitä ei tosiaan voi tietää etukäteen miten käy. tahtoisimme kuitenkin tutustua kyseisten rotujen edustajiin ollaksemme viisaampia, mutta en tosiaan tiedä miten se onnistuisi kun niitä ei kuulu tuttavapiiriin. vinkkejä!?

Lue lisää

Ei allergia enää parane, vaan pahenee - valitettavasti. Kun lapsi syntyy, tällöin pidetään siedätystä hyvänä asiana, että eläimen hilseeseen aletaan siedättämään elämän alusta lähtien. Tämä toimii - mutta kun allergian olet s aanut, sen kanssa elät loppuelämän ja jos altistut jatkuvasti kyseiselle allergeenille, oireet pahenee ja pahimmassa tapauksessa tulee astma ja astma voi olla jopa kuolemaan johtava sairaus. Suosittelen katselemaan ja ihastelemaan koiria hieman kauempaa.

Hyvänen aika kirjoitti:

Ei allergia enää parane, vaan pahenee - valitettavasti. Kun lapsi syntyy, tällöin pidetään siedätystä hyvänä asiana, että eläimen hilseeseen aletaan siedättämään elämän alusta lähtien. Tämä toimii - mutta kun allergian olet s aanut, sen kanssa elät loppuelämän ja jos altistut jatkuvasti kyseiselle allergeenille, oireet pahenee ja pahimmassa tapauksessa tulee astma ja astma voi olla jopa kuolemaan johtava sairaus. Suosittelen katselemaan ja ihastelemaan koiria hieman kauempaa.

Lue lisää

Näissä allergia-asioissa on ihmiset jakautuneet kahteen leiriin; jyrkät vastustajat ja puolestapuhujat..
Ymmärrän täysin molemmat puolet.
Itselläni on allergia ja haluaisimme koiran. Nuorempana minulla oli kotona koira ja mieheni kotona hoidin koiraa myös aikuisena, ilman mitään oireita. Nyt kun väliin on jäänyt muutama koiraton vuosi, olen ilmeisesti herkistynyt...

Olen aikuinen, mielestäni ihan tervejärkinen :) ja mietin kaikki asiat aina monelta kantilta, enkä tee hätiköityjä päätöksiä. Silti allergiasta huolimatta en haluaisi vielä luopua elämäni suurimmasta haaveesta.
Maltankoiraa ja Villakoiraa olemme tutkineet ja käyneet villakoiraperheissä nuuhkimassa koiria.. :)
Minulla on 3 tuttavaperhettä, joissa on villakoira ja koirille allergisia tai astmaatikkoja. He eivät ole saaneet koiristaan mitään oireita, vaikka eräskin heistä reagoi todella voimakkaasti muihin rotuihin (esim. noutajiin ja paimenkoiriin).
Olemme myös sopineet, että koirat ovat tervetulleita meille hoitoon pidemmäksikin aikaa. Siten saamme testattua allergiaani kotioloissa.
Koiran hankintaa on meillä mietitty jo niin kauan, että sen ei tarvitse tapahtua viikon, kuukauden tai vuodenkaan sisällä, vaan etenemme rauhassa.

Kiusallista asiasta tekee juuri se, että me kaikki reagoimme eri tavoin. Jotkut sietävät jotain rotua, toiset toista ja jotkut eivät mitään.

Toisaalta, monet "terveet" ottavat koiria hetken mielijohteesta ja heittävät sitten pois kun ei enää kiinnosta. Allergiset taas ovat miettineet hankintaansa sen verran pitkään, että osaavat arvostaa koiran tuomaa iloa koko sen eliniän (mikäli pystyvät), koska se ei ole heille itsestäänselvyys.
Kumpi sitten pahempi/parempi..??

Älä yleistä!kaikki kyllä tietää jo,että se johtuu siitä hilseestä!

Heips,

Maltankoirasta en valitettavasti osaa sanoa mitään, mutta bichoni on tuttu. Itse olin nuorempana hyvinkin allerginen, mutta perheeseemme hankittiin kuitenkin bichoni. En saanut siitä minkäänlaisia allergisiaoireita. Mutta niinkuin sanottu, on tämä aivan yksilöllistä. Kannattaa aina koiraa hankkiessa allergiaperheeseen miettiä myös sitä, että allergia voi puhjeta ja koirasta täytyy luopua. Se on niin koiralle kuin perheellekin raskasta.

Muutama sana omasta koirasta. Mulla on kohta 17v. täyttävä bichon uros, joka touhuaa ja toheltaa edelleen. Nyt ollut jalka lastassa 6 viikkoa, koska polvesta meni siteet, kun vähän liikaa innostui juoksemaan ja hyppimään. Ei ole poika kuitenkaan ihan niin vetreä enää. Leikata ei voi, koska nukuttaminen tuon ikäiselle koiralle on aika iso riski. Koiralle ei ole mitään lääkitystä ainoastaan lisäravinnetta, joka estää niveliä jäykistymästä, toisessa silmässä on kaihi, toinen toimii edelleen. Ruokavalio on erikoisruokaa, jota haen eläinlääkäriltä. Turkin pidän lyhyenä, koska ikää alkaa olla jo sen verran, että pesu ja pitkä kuivaus ottavat herralle jo aika koville.

Luonne on on bichonille tyypillinen eli erittäin omanarvon tunteva ja myös itsepäinen. Liikunnasta pitää edelleen eli lenkit on pop. Lasten kanssa tulee toimeen mainiosti ja hellyydestä pitää. Unta pitää saada vähän enemmän kuin nuorempana, mutta jos joku kesken unien on lähdössä jonnekin niin kyllä on heti mukaan lähdössä. Kuulo on selektiivinen, hajuaisti erittäin hyvä.

Itse olen onnellinen, että olen saanut kasvaa yhdessä meidän bichonin kanssa ja väistämättä, kun tuota ikää alkaa olla niin joutuu jo miettimään sitä kuolemaakin. Niin kauan kun hra itsepäisyys jaksaa touhuta tuohon tahtiin en kuitenkaan ole ollenkaan huolissani.

Eli kaikille, jotka miettivät bichonin ja jokin muun rodun välillä voin ainakin omasta puolesta sanoa, että näinä vuosina kaikka se turkin trimmaus,hoitaminen ja kouluttaminen on ollut kaikein tämän arvoista. Nyt voin viettää aikaa "eläkkeellä" olevan hran kanssa, joka on tarjonnut iloa ja hauskuutta elämään. Jos joskus kun aika tästä jättää vielä harkitsen koiraa niin on rotu ainakin selvä.