Typhon-sedällä on taas pieni jurina tuokio, jossa hän selittelee omia näkemyksiään vallitseville käsityksille satanismista.
Tällä kertaa tarkastelun aiheeksi otan tuon satanistisen rohkeuden ja voiman.
Tälläkin palstalla hyörii satanisteja, jotka kovaan ääneen huutavat olevansa kovia jätkiä, jotka eivät tarvitse ketään pitämään heistä huolta, koska sehän on se, mikä tekee heistä satanisteja. "Vitut muista, minä pärjään yksin". Tämä yleinen uskomus satanistien näennäisestä vahvuudesta pärjätä yksin on jo monien lukijoiden kritiikin aiheena, koska se kuulostaa uskomattoman tyhmältä. Sitä se onkin, mutta syy tuohon on, että jossakin kohtaa on menty kunnolla katajaa päin ja kolisten.
Minä itse voin sanoa vannoutuneena satanistina, että jos joutuisin pärjäämään elämässäni aivan yksin, en kestäisi kauaa. Tarvitsen rakkautta osakseni ja antaakseni, jotta pystyn elämään onnellisena ja hymyilemään peiliin.
On todellista rohkeutta tunnustaa, että ei voi elää ilman rakkautta.
-Mutta ennen kuin kristityt ja wanna-be-satanistit leimaavat minua hartaaksi uskovaiseksi kukkahattusedäksi, teen pienen pesäeron.
Se kuuluisa satanistinen sanonta: "vahvat pärjäävät yksin" ei tarkoita, että ollakseen todellinen satanisti, pitäisi kaivaa maahan potero ja kiroilla siellä lopun elämäänsä yksin ja syljeskellä ohikulkijoiden kengille katkeruuttaan.
Ei.
Tuon sanoman tarkoitus oli nimenomaan, että on vahvuutta pärjätä ilman uskoa ylempään voimaan.
Heikot tarvitsevat mielikuvitusolentoa tuudittautuakseen harhakuvaan, että se "jokin" välittäisi juuri sinusta. Se mielikuva luo turvaa ja hyvää mieltä, mutta ei ole todellista. -Siksi se on jopa haitallista, koska ihminen turvautuu silloin liikaa tuohon ylempään voimaan, eikä itse tee elämänsä eteen juuri mitään konkreettista. Rukoillaan vaan ja uskotaan, että kyllä se siitä. Kyllä se päivä tänne roskikseenkin paistaa, kunhan nyt ensin jäteruokalasti läheisestä hesestä heitettäisiin tänne lämmittämään meitä.
Saanen sanoa, että paskanmarjat.
Jos ihmiset uskoisivat enemmän omiin kykyihinsä ja siihen, että vain heillä on oman kohtalonsa avaimet, uskoisin maailman sisältävän paljon enemmän onnellisia ihmisiä. Siinä mielessä satanistinen "usko vain itseesi" on hyvin perusteltu ja fiksu sanonta, vaikka tätä itse kehunkin.
Satanistit pärjäävät ilman ylempiä voimia, kieltäytyvät niistä. Eli kykenevät toimimaan itsenäisesti ja hallitsemaan omaa elämäänsä ilman jumalallisten voimien johdatusta. Se ei silti tarkoita, että he pärjäisivät ilman toisten ihmisten rakkautta.
Tällä kertaa tarkastelun aiheeksi otan tuon satanistisen rohkeuden ja voiman.
Tälläkin palstalla hyörii satanisteja, jotka kovaan ääneen huutavat olevansa kovia jätkiä, jotka eivät tarvitse ketään pitämään heistä huolta, koska sehän on se, mikä tekee heistä satanisteja. "Vitut muista, minä pärjään yksin". Tämä yleinen uskomus satanistien näennäisestä vahvuudesta pärjätä yksin on jo monien lukijoiden kritiikin aiheena, koska se kuulostaa uskomattoman tyhmältä. Sitä se onkin, mutta syy tuohon on, että jossakin kohtaa on menty kunnolla katajaa päin ja kolisten.
Minä itse voin sanoa vannoutuneena satanistina, että jos joutuisin pärjäämään elämässäni aivan yksin, en kestäisi kauaa. Tarvitsen rakkautta osakseni ja antaakseni, jotta pystyn elämään onnellisena ja hymyilemään peiliin.
On todellista rohkeutta tunnustaa, että ei voi elää ilman rakkautta.
-Mutta ennen kuin kristityt ja wanna-be-satanistit leimaavat minua hartaaksi uskovaiseksi kukkahattusedäksi, teen pienen pesäeron.
Se kuuluisa satanistinen sanonta: "vahvat pärjäävät yksin" ei tarkoita, että ollakseen todellinen satanisti, pitäisi kaivaa maahan potero ja kiroilla siellä lopun elämäänsä yksin ja syljeskellä ohikulkijoiden kengille katkeruuttaan.
Ei.
Tuon sanoman tarkoitus oli nimenomaan, että on vahvuutta pärjätä ilman uskoa ylempään voimaan.
Heikot tarvitsevat mielikuvitusolentoa tuudittautuakseen harhakuvaan, että se "jokin" välittäisi juuri sinusta. Se mielikuva luo turvaa ja hyvää mieltä, mutta ei ole todellista. -Siksi se on jopa haitallista, koska ihminen turvautuu silloin liikaa tuohon ylempään voimaan, eikä itse tee elämänsä eteen juuri mitään konkreettista. Rukoillaan vaan ja uskotaan, että kyllä se siitä. Kyllä se päivä tänne roskikseenkin paistaa, kunhan nyt ensin jäteruokalasti läheisestä hesestä heitettäisiin tänne lämmittämään meitä.
Saanen sanoa, että paskanmarjat.
Jos ihmiset uskoisivat enemmän omiin kykyihinsä ja siihen, että vain heillä on oman kohtalonsa avaimet, uskoisin maailman sisältävän paljon enemmän onnellisia ihmisiä. Siinä mielessä satanistinen "usko vain itseesi" on hyvin perusteltu ja fiksu sanonta, vaikka tätä itse kehunkin.
Satanistit pärjäävät ilman ylempiä voimia, kieltäytyvät niistä. Eli kykenevät toimimaan itsenäisesti ja hallitsemaan omaa elämäänsä ilman jumalallisten voimien johdatusta. Se ei silti tarkoita, että he pärjäisivät ilman toisten ihmisten rakkautta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minä ainakin tarkoitan, jos sanon pystyväni olemaan yksin, silloin kun on pakko. Väitän, että jokaisen elämässä, jossakin vaiheessa, ennemmin tahi myöhemmin, tulee hetki "yksinäisyyttä, mitä sitten tekee on [kai] lähinnä se mikä ratkaisee. Jos ei kestä sitä voi vaikka rukoilla, tai tappaa itsensä, ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja molemmat...
Vaikka itsemurhasta päästään jo toiseen aiheeseen ja satanismillakin on siitä omat järkkymättömät kriittiset mielipiteensä, olisihan se parempi vaihtoehto kuin rukoileminen...
Hups, ei siis, että minulla siitä mitään mielipidettä olisi?
Että se olisi ainakin tehokkaampi, mutta mielestäni kuitenkin yhtä järkevä kuin rukoilu...
We are best, fuck the rest - asenteella voi kyllä boostaa egoaan jos siihen kokee tarvetta.
Ajatellen sitä, että joku saa lohtua ja voimia jaksaa eteenpäin tässä synkässä ja pimeässä maailmassa, rukoilemisesta tai uskomisesta latinaa opettavista siiamilaisista sputnikkaksosista, niin sehän on vallan mainio ratkaisu. En näe mitään pahaa siinä, että tuudittaa itseään uneen maailman kovilta kolhuilta (kunhan sen itsekin vielä jollain tasolla hahmottaa).
Sen sijaan syntyperäinen Uskominen on mielestäni perverssiä. Se, että hokee itselleen "Ensi viikolla sitten iskee se seitsemän oikein" on harmitonta höpsöttämistä ja uskomista siihen, että "pakkohan sen on joskus tärpätä, perskules". Kevyttä stressin poistokykyä ja lumetta. Mutta jos olisi perustettu "7 numeron sarja" niminen uskonto siitä, että Lottoamalla saa vapauden elämän kurjuudesta ja mallina käytetään sitä, kuinka eräs sankari aikoinaan sai ostettua itselleen oman asunnon ja kasan tupakkia, ei ole täyspäistä touhua.
Minkälainen ihminen kasvattaa lapsensa siten, että pakottaa heidät uskomaan jotain mitä itse uskoo? Henkistä sairautta on monenlaista, mutta verratkaapas vaihtoehtoesimerkkinumerounoa:
Matti ja Liisa kasvattavat lapsensa siten, että Pentti ja Tiina ovat avoimia ja kunnioittavia toisia kanssaihmisiään kohtaan.
Vaihtoehtoesimerkkinumeroseuraava:
Pirjo ja Heikki kasvattavat lapsensa siten, että Hessu jr ja Heidi pitävät itseään muita ylivertaisesti parempina ja kiusaavat niitä, jotka eivät ole heidän kaltaisiaan.
Kumpi vaihtoehtoesimerkkitapauksistamme on reilumpi ja kunnioitettavampi?
Matti ja Liisa tottakai kasvattavat lapsensa paremmin, mutta entä jos heidän lapsistaan tulee jälkeenpäin vitjamaisia älykääpiöitä, jotka uskovat olevansa aina oikeassa, koska alkoivat uskoa siihen ylempään voimaan?
Minun mielestäni uskominen on henkistä sairautta, koska ihminen kieltää alitajuisesti loogiset faktat ja rationaalisen ajattelun, mikä mahdollistaisi kriittisyyden uskontoja vastaan.
Yhdyn mielipiteisiisi siten, ettei ole mitään pahaa siinä, jos ihminen saa lohtua uskonnosta ja voi jälleen hymyillä elämäntilanteen ollessa rappiollakin, mutta sitten hyvin usein juuri tuosta "Jeesus rakastaa mua" euphoriasta tulee pakkomielle, jonka jälkeen sitä aletaan pakkokäännyttää ihmisiä "totuuden" puoleen.
Kuhiskoot kusiaiset sen profeetan ruumiissa, joka päätti antaa ikuista riesaa meille tavallisille pulliaisille kristityistä, kirjoittamalla raamatun kansiin "käännyttäkää jumalan tahtoon vaikka pakolla! Ja kahvikutsut meillä viideltä!".
Matti ja Lispetti eivät kasvata lapsiaan perversseihin massapsykologisiin hypnotismeihin. Oikeastaan ajattelin, että he kasvattaisivat lapsensa vapaina uskonnollisista höpinöistä painottaen mielipiteen ja käytännön vapautta.
Tapa, jolla aion kasvattaa tulevaisuudessa omat lapseni. Jos haluavat tulla kristityiksi, Buddiksi, satanisteiksi, ateisteiksi, mormooneiksi, -hyväksyn sen, mutta annan siihen mahdollisuuden vasta kun ovat aikuistuneet. Varmistaakseni sen, että valinta tapahtuu omasta järjellisestä päätöksestä, eikä puolueellisesta ulkoisesta vaikutteesta.
Amerikassa ei muuten opeteta uskontoa missään muodossa kouluissa. Minusta se kävisi tännekin.
Niinpä. Vaikken satanisti olekaan (enkä tällä hetkellä kutsuisi itseäni oikeastaan millään nimellä), olen aivan samaa mieltä että turha se on Jeesuksen tai muidenkaan olentojen helmoissa roikkua.
Usko on liian epämääräinen asia, jotta sen varassa pitäisi koko tämän maisen elämän killua. Usko on teoria. Uskominen on olettamista. Uskon pitäisi edes, piru vie, perustua omiin konkreettisiin kokemuksiin. Ei romanttisiin tunteisiin, ei kirjojen horinoihin, ei muiden ihmisten vakaumuksiin. Eikä jestas sentään ainakaan TAPOIHIN ja perinteeseen!
Vaan enpäs sitten enää tiedäkään että mikä mahtaisi olla tarpeeksi konkreettista... On harhoja, on näkyjä, on sitä sun tätä ja ei oikeastaan mitään.
Eläimet vieroittavat pentunsa, ja kyllä jopa ihmisillä lapsetkin joskus kotoa lähtevät. Jumalien ja profeettojen jaloissa pyöritään vaan ihmiskuntana pääosin edelleen. Miksi?!
Ja kaikenkukkuraksi usko enimmäkseen on sen järjettömän rakastamisen lisäksi liian usein syyllisyyttä ja syyllistämistä. Ei tervettä touhua. Ei järkevää. Ei rakentavaa.
***
Rakkautta on antaa toisten olla... Jos itse diggaa uskoa johonkin, ei pakota siihen muita...
Olen samaa mieltä kanssasi ja ihmettelen myös miksi 2000-luvulla edelleen löytyy uskovaisia.
Miten voi vielä löytyä niin primitiivisiä ihmisiä, että hylkäävät kaikki tieteen todeksi näyttämät faktat väärinä ja uskovat edelleen perättömiin väitteisiin pyhistä legendoista ja supersankareista?
Mahdollisuuksia on monia, mutta minusta kaikkein paras syy uskonnon säilymiselle, on sen vahva periytyvyys. Vanhemmat opettavat lapsensa samoille uskomuksille, mitä itse olivat oppineet vanhemmiltaan ja niin edelleen.
Vanhemmat eivät mieti tarkemmin mitä lapsillensa suoltavat, sillä he oppivat samat kriteerit myös itse lapsina ja lapsena ei osaa analysoida vastaanottamaansa tietoa. Tästä syystä lapsi oppii hyväksymään uskonnon mahdottomiltakin ja sairailta kuulostavat asiat, koska on naiivisuus antaa periksi. Lapsi ei osaa olla kriittinen ja tämän seurakunnat tietävät. Jo syntymisestä lähtevä kastaminen ja pakkokäännytys ovat oikeastaan ainoa konkreettinen oljenkorsi uskonnoille saada katraaseensa tervejärkisiä ihmisiä. Itselläni on hyvä kristitty ystävä, joka yrittää suhtautua kristinuskon mahdottomuuksiin kriittisesti, mutta ei pysty kunnolla, koska pohja vakaalle sokealle uskomiselle on rakennettu niin pienellä iällä. Hän sanoo, ettei löydä mitään kunnon syytä uskoa ylempään voimaan, mutta uskoo, eikä osaa selittää sille syytä.
Niin se vain on.
Sen mitä lapsena kuulee, siihen vanhana uskoo.
Heh, olen about lapsukaisesta ollut erittäin kiinnostunut ancient astronaut -teoriasta, koska minusta olisi jotenkin loogista ajatella että jumaltarut ja ihmisen luominen perustuisi ihan konkreettiseen todellisuuteen. Että avaruuden hättiäisiä olisi käynyt täällä tekaisemassa ihmisen omaksi kuvakseen...
Moni nyt luulee että pitäisi sitten mennä pokkuroimaan niitä avaruuden mömmöjä, mutta jos ne yhtään ovat (jos ovat olemassa) sellaisia kuin me, niin mitäpä palvomista niissä olisi? Eniten kiinnostaisi tietää onko niillä joitakin paranormaaleja kykyjä, ja voiko sellaisia itsekin kehittää.
Entäpä jos tosiaan kaikki VT:n aktiviteetti Jehovaa kohtaan onkin sitä, että joku ET-ylimys pompottaa ihmislaumaa laittamassa itselleen ruokaa (uhrit), väsäämässä taloa (temppelit)...
No, ehkä minulla on vain oma hömpötykseni sen tilalla missä muilla on uskonnon kiintiö. Itserakkaasti kyllä toivoisin että olisipa meikäläisiä enemmän, että jumalat riisuttaisiin mystisyyden kaavustaan, ja heidän edesottamuksiaan tutkiskeltaisiin tieteellisesti, ei silmät hurmiosta loistaen järjettömyyksiin uskoen. Psykologisetkin näkemykset olisivat järkevämpiä kuin kaikenlaiset ihme mysteerit... Esmes kuinka lapsi pikkuruisena pitää vanhempiaan jumalina, ja kun lapsi kasvaa isoksi, hokkuspokkus jumala muuttaakin taivaaseen, jottei tarvitse luopua ajatuksesta että on olemassa joku voimakkaampi...
"Miten voi vielä 2000-luvulla löytyä niin primitiivisiä ihmisiä, että hylkäävät kaikki tieteen todeksi näyttämät faktat väärinä.."
Ja kuinka pitemmällä tieteen kehityksessä oltaisiinkaan, jos kirkko ei olisi sitä jarrutellut..!
Itse olen kristitty kasteeltani (edelleen vanhempien päätös), ja kiroan katkerasti muinaisia tyranneja hiipat päässään, jotka vain mammonaa keräilivät ja sen menettämisen pelossa pitivät tieteenkin rautaisessa kourassaan..
ei sitä pimeäksi [keskiajaksi] hunon valaistuksen takia sanottu...
Edelleen geenitutkimus ja monet muut alat kärsivät siitä, että valtioiden johdossa olevat kristityt tahot jarruttavat tieteen kehitystä.
joo pitäs saada tehdä kunnon mutantteja, niin tulis kehitystä.
paska, kun ei mengelekään saanut rauhassa jatkaa ihmiskokeita keskitysleireissä.
noo, onneksi muu hörhöytyminen on nykyään sallittua ja siitähän on jo ihan siistejä esimerkkejä: halkaistut kielet, amputaatiot, viinaa, huumeita ja mustaa musaa...
"paska, kun ei mengelekään saanut rauhassa jatkaa ihmiskokeita keskitysleireissä."
Aa, olen samaa mieltä kanssasi! Ajatella tosiaan mitä kaikkea häneltä jäi selvittämättä...
Toisaalta pyrkimyksestä ihmisten terveydenhuollon kehittämisessä en niinkään välittänyt... Mitä huonommin voivat sen parempi... ( tottakai vain oma mielipide, useimmillahan on )
"Heikot tarvitsevat mielikuvitusolentoa tuudittautuakseen harhakuvaan, että se "jokin" välittäisi juuri sinusta. Se mielikuva luo turvaa ja hyvää mieltä, mutta ei ole todellista."
Sama, kuin yksinäinen pikkulapsi loisi itselleen mielikuvitus ystävän.
Mutta yksinäisille aikuisille lapsille. :)
kun olette niin ärhäköitä sanomaan, että ulkopuolelta ei voi satanismia arvioida, niin mitä jos jättäisitte puolestanne sikseen säälittävät ylimieliset yrityksenne analysoida uskoa.
ette te sitä voi käsittää ja PISTE.
terv. fil.tri uskovainen
No ainakaan me emme tule viljelemään vitsejämme teidän palstallenne, vaan pidämme huumorimme itsellämme.
Te sen sijaan luette näköjään säännöllisesti muiden palstojen kirjoituksia ja tulette heti aukomaan päätänne, jos vähänkin näyttöä riittää. Todella rakastavaista herra fil.tri.pask.tärk.usk. PISTE, PISTE, PISTE.
tämä on julkinen palsta, jossa keskustellaan satanismista.
olisi parempi jos sinäkin pitäytyisit siinä, etkä yrittäisi mennä alueelle, jota et selvästi ymmärrä.
terv. a porto persae vitulo pascant
Olenko mennyt herra tutkijan palstalle? Älä huoli, en pureudu asioihin, joista en tiedä tarpeeksi (eli en ota niihin osaa), mutta luen kyllä aiheita muualtakin, jos ne sattuvat kiinostamaan.
Herra tutkija osaa näemmä myös kirjoittaa ja on hyvinkin aikuismainen ja asiallinen. Oikein malliesimerkki tohtoreista. Vitut sinä sellainen ole. Saanen sanoa niin herra tutkija?
Mielestäni muuten terveisissä annetaan allekirjoittaneen oma signeeraus, tyyliin "Terv: Oma kullannuppusi!", eikä viestin saajan nimeä. Tai ehkä halusit haukkua itseäsi, syytön minä siihen sitten olen.
se peräkaneetti oli vain tarkistus onko sinulla kielitaitoa/kiinnostusta asioihin.
se lausehan kuuluu suomeksi "persialaiset syöttävät vasikoita satamassa..."
Repesin melkein naurusta.
-En.
Että osaavat ihmiset sun muut olla LAPSELLISIA!
Pitää nyt niin aina näyttää puolin ja toisin olevansa "fiksumpi" tai vteävänsä pitemmän korren.. hra "Tohtori" ja Besserwisser, kattia kanssa! Ollaanpa sitä aikuisia!
No ei, uskon kyllä että piditte vain hauskaa, eihän kukaan tuollaista tosissaan... :)
Ja joo joo pidän kyllä huolen myös omista asioistani...