Helsingin Sanomien kesäkuun liitteessä on diplomaattina toimineen Kimmo Kemppaisen DDR-vuosista kertova ihan mielenkiintoinen juttu. Mukana jutun kuvituksessa on (s. 52) yksi perhealbumista otettu valokuva, jonka kuvateksti lehdessä on seuraava: "Kemppaisen perhe asui aluksi Itä-Berliinin lähiössä, jossa leikkipaikat eivät tarjonneet juuri virikkeitä." Kuvassa perheen lapset ovat arviolta noin puolen kilometrin päässä lähiökerrostaloalueesta pelamassa palloa jonkinlaisella luonnonkentturalla. Kentturan ja talojen välissä näyttää olevan vihreää nurmea tai orasta.
Kuvateksti on joko tahallisen tai tahattoman koominen, sillä se on selvästi "DDR-tyyliä", jossa kuvatekstillä yritetään lukija/katsoja ohjata tulkitsemaan kuvaa halutulla tavoin. Aivan hyvin vaikka Neues Deutschland lehdessä olisi voinut olla samanlainen kuva ranskalaisesta tai länsisaksalaisesta "lähiöstä, jossa leikkipaikat eivät tarjoa juuri virikkeitä". Ehkä ei sentään Suomesta, joka oli tunnustanut DDR:n valtiollisen olemassaolon, vaikka yhtä hyvin varmaan myös Suomen 1970-luvun lähiöistä otettuun valokuvaan olisi voinut laittaa samanlaisen kuvatekstin, joko perusteetta tai perustellusti.
Lasten leikkipaikkojen laittaminen uusissa lähiöissäkään ei kuitenkaan ollut se DDR:n heikoin kohta! Päivähoitoa ja urheiluseuraa sun muuta riitti... Hoitoa ja valmennusta taisi olla hieman liikaakiin... Kuukaisiliitteen jutun valokuvan kuvaamien lähitalojen sisäpihassakin todennäköisesti oli lasten leikkipaikkoja, hiekkalaatikkoa ja kiipeilytelinettä.
Niinpä itse kuva ei "todista" mitään kuvatekstin isällöstä. Isukki oli vain vienyt autolla lapset tunne satojen metrien päähän, ja saihan sieltä "hienon" kaukovalokuvan kyseisestä uudesta lähiöstä.
Vuoroin vieraissa. Nyt media DDR:stä ja osin NL:stakin puhutaessa käyttää niitä samoja keinoja, joita noiden maiden media 70-luvulla käytti lännen imperialistististen valtojen ihmisten kurjista elinolosuhteista ja ympäristöistä kertoessaan.
Kuvateksti on joko tahallisen tai tahattoman koominen, sillä se on selvästi "DDR-tyyliä", jossa kuvatekstillä yritetään lukija/katsoja ohjata tulkitsemaan kuvaa halutulla tavoin. Aivan hyvin vaikka Neues Deutschland lehdessä olisi voinut olla samanlainen kuva ranskalaisesta tai länsisaksalaisesta "lähiöstä, jossa leikkipaikat eivät tarjoa juuri virikkeitä". Ehkä ei sentään Suomesta, joka oli tunnustanut DDR:n valtiollisen olemassaolon, vaikka yhtä hyvin varmaan myös Suomen 1970-luvun lähiöistä otettuun valokuvaan olisi voinut laittaa samanlaisen kuvatekstin, joko perusteetta tai perustellusti.
Lasten leikkipaikkojen laittaminen uusissa lähiöissäkään ei kuitenkaan ollut se DDR:n heikoin kohta! Päivähoitoa ja urheiluseuraa sun muuta riitti... Hoitoa ja valmennusta taisi olla hieman liikaakiin... Kuukaisiliitteen jutun valokuvan kuvaamien lähitalojen sisäpihassakin todennäköisesti oli lasten leikkipaikkoja, hiekkalaatikkoa ja kiipeilytelinettä.
Niinpä itse kuva ei "todista" mitään kuvatekstin isällöstä. Isukki oli vain vienyt autolla lapset tunne satojen metrien päähän, ja saihan sieltä "hienon" kaukovalokuvan kyseisestä uudesta lähiöstä.
Vuoroin vieraissa. Nyt media DDR:stä ja osin NL:stakin puhutaessa käyttää niitä samoja keinoja, joita noiden maiden media 70-luvulla käytti lännen imperialistististen valtojen ihmisten kurjista elinolosuhteista ja ympäristöistä kertoessaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.