Tuli todella surullinen olo baarissa ja oli pakko lähteä kotiin.
Näin monta onnellista paria ja ajattelin, että miltähän se mahtaa tuntua, kun on joku, joka haluaa olla mun kanssa.
Olen alle 20v mies, ja ollut aina yksin. En ole koskaan kelvannut kenellekkään ja tuskin tulen ikinä kelpaamaankaan. Kateellisena katselin vierestä kun kavereilla riitti jutusteltavaa naisten kanssa ja toivoin, että minäkin osaisin jutella rennosti. Minäkin haluaisin olla sanavalmis supliikkimies, mutta aina kun pitäisi jutella niin pää humisee tyhjyyttään.
Mä olen aina epäonnistunut kaikessa. Kerran luulin, että eräs oikeasti haluais olla mun kanssa, mutta olin väärässä ja pahemman kerran. Käytti vain mun ystävällisyyttä hyväksi ja sitten lopetti kaiken kun seinään. Toki hänkin valitti aina, miten mä änkytän enkä saa sanottua mitään. Tottahan se kyl on...
Mun suurin toive on, että mä edes kerran elämässä kelpaisin jollekkin naiselle. Että joku haluais olla vastassa sillon ku mä tulen kotiin.
Masentaa niin pirusti kaikki, perinnölliset ja parantumattomat sairaudet, yksinäisyys, pettymys, ujous...
Näin monta onnellista paria ja ajattelin, että miltähän se mahtaa tuntua, kun on joku, joka haluaa olla mun kanssa.
Olen alle 20v mies, ja ollut aina yksin. En ole koskaan kelvannut kenellekkään ja tuskin tulen ikinä kelpaamaankaan. Kateellisena katselin vierestä kun kavereilla riitti jutusteltavaa naisten kanssa ja toivoin, että minäkin osaisin jutella rennosti. Minäkin haluaisin olla sanavalmis supliikkimies, mutta aina kun pitäisi jutella niin pää humisee tyhjyyttään.
Mä olen aina epäonnistunut kaikessa. Kerran luulin, että eräs oikeasti haluais olla mun kanssa, mutta olin väärässä ja pahemman kerran. Käytti vain mun ystävällisyyttä hyväksi ja sitten lopetti kaiken kun seinään. Toki hänkin valitti aina, miten mä änkytän enkä saa sanottua mitään. Tottahan se kyl on...
Mun suurin toive on, että mä edes kerran elämässä kelpaisin jollekkin naiselle. Että joku haluais olla vastassa sillon ku mä tulen kotiin.
Masentaa niin pirusti kaikki, perinnölliset ja parantumattomat sairaudet, yksinäisyys, pettymys, ujous...
Vastaukset 15
Vanhimmat
ei varmasti nyt siltä tunnu, mutta usko pois, sinäkin vielä löydät kumppanisi. Olet niin nuori, että elämällä on vielä paljon tarjottavana sinulle. Minäkin uskon niin, vaikka olen enemmän kuin kaksi kertaa vanhempi kuin sinä.
Mitä jos hakisit tyttöystävää vaikka tuon kirjekaverit-palstan kautta? Kirjoittamisen kautta voi hyvin tutustua.
Monella muullakin on monenlaisia ongelmia.
tuollanen palsta on? En löytänyt.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4884
Kiitos paljon sekä linkistä että vinkistä. =)
Onhan paljon yksinäisiä naisiakin,monella on juuri samantyyppisiä mietteitä kuin sinulla.Tälläkin palstalla ja muuten.Heistäkin saattaisi löytyä hyvä ystävä juuri sinulle.
Kyllä yksinäisiä ja "epätoivoisia" miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja Suomesta löytyy. T: suomalainen
Pidä lippu korkeella!
Juu,ihan sma täällä,olen nuorekas 52 vuotias nainen,mulla oli kaikki joskus kunnossa,mut kun muutin pois toisen kaupunkin,niin taas kaikki muutui,jopa voi sanoa että elämä on ihan pirstaileina.Ei oo ketään,ei oo ystäviä,se tuntuu tosi pahalata.En ole minä se ujo puoli,vaan mun poika,hän on ujo,mä luulin niin,mutta hän sanoo itse että hän vihaa ihmisiä.Elettään vaan kerran,sul tulee vaan enemmän yrittää.
Älä nyt! Itse en ole koskaan muuta halunnutkaan kuin löytää mukavan, ujon pojan. Se änkytyshän on vain suloista.
Korjaan vähän sen verran, että ei se minun "änkytys" ole ihan sellaista perinteistä än-än-än-änkytystä. Mietin aina vain miten voin sanoa jonkun asian ja saatan toistaa sanoja ilman, että saan kuitenkaan sanottua mitään järkevää....jos ymmärsit.
Joskus tulee hetkiä, että en saa ujostukseni takia sanottua, tai sitten mietin liikaa.
Kaikki sinunlaiset naiset tuntuu olevan aina varattuja...
älä anna periks:) mä oon kans kituuttanu elos. Nyt oon humalas ja kaikki on hyvin. Älä tee itselles mitään. Kaikki kylllä muuttuu parhain päin ;) USko mua. Kapitalistinen yhteiskunta nyt on sellanen ku se on.
Minulla itsellänikin on toisinaan vaikeuksia saada mitään (tai ainakaan mitään järkevää sanottua), joten voin ymmärtää hyvin...
Ja enhän se minäkään ole koskaan seurustellut (olen siis 21), eikä ole kukaan koskaan ollut vähimmässäkään määrin kiinnostunut. En tiedä, missä vika on: ulkonäössä? luonteessa? ehkä siinä, etten viihdy baareissa tai tykkää kännätä? siinä, että sairastan paniikkihäiriötä?
Mutta hei, sulla on sentään kavereita. Mulla on niitäkin niukanlaisesti ja harvoin ketään kenen kanssa viettää aikaa. Eli ilmeisesti jotain mussa on pahasti pielessä, kun en niitäkään saa.
Nyt meni kyllä pahasti itsesäälin puolelle, mutta ei mahda mitään...on vaan ollut taas niin huonoja päiviä.
http://s4.fi.bitefight.org/c.php?uid=35805
Nyyh Nyyh, alle parikymppinen ja olet jo nyt noin depiksessä. Kannattaa palata asiaan sitten uudelleen 10-15 vuoden päästä, jos olet silloinkin edelleen samassa jamassa.
Monilla on vaikeuksia.