vierotus on rankkaa..varmaan verrattavissa heroiinikoukkuun.
Mitä ihmettä sitä ajattelisi ettei täytyisi ajatella häntä?
Jotain korvaavaa..ehkä lempeätä ja kaunista.
En haluaisi mennä pokaamaan ketään laastariakaan. Kyllä mun täytyy parantua tästä ensin ja vasta on prosessi alkanut.
Mitä ihmettä sitä ajattelisi ettei täytyisi ajatella häntä?
Jotain korvaavaa..ehkä lempeätä ja kaunista.
En haluaisi mennä pokaamaan ketään laastariakaan. Kyllä mun täytyy parantua tästä ensin ja vasta on prosessi alkanut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuskalliseen vieroitukseen, jos hän on puoliksikaan niin ihana kuin yks mies. Ei mene päästä, ei sydämestä... ja ihan on ventovieras mulle, pari sanaa vaihdettu sähköpostissa ja joskus tuijottelin silmiin. Olen nähnyt häntä yhteensä alle 24 h ja kaivannut ainakin 24 kk.. miten joku voi olla niin pysäyttävä, ei jymmärrä ei.
samanlainen stoori mullakin. Kaippa motivaatio on se tärkein, että oikeasti haluaa unohtaa..ja sen jälkeen aktiivinen työskentely oman mielensä kanssa.
Kaippa se vaatii surutyötä. Onhan hän vähän niinkuin kuollut mulle nyt.
saa väkisin unohdettua. Auttaisiko se, jos herättäisit hänen uudelleen henkiin vähän toisenlaisena. Yrittäisit liittää häneen kaikkea negatiivista ...mä olen yrittänyt sitäkin... ei se oikein ole vielä toiminut.
mun täytyy sijoittaa hänet pysyvästi historia-perspektiiviin elämässäni. Vähän niinkuin lapsuus. Se oli, mutta sitä ei saa enää takaisin. Ja katsoa eteenpäin näillä eväillä mitä on. Vaikka oon haavottunut niin en sentään kuollut.
Okei pieni toivonpilkahdus heräsi nyt.
lapsuudesta, hänestä vai hänen unohtamisesta?:)
Okei, mä voin myöntää etten edes halua häntä unohtaa, vaikka kaikki merkit viittaa siihen, että unohdettava on.
että pääsen eteenpäin. enhän mä tehnyt mitään väärää.rakastin vaan. Se on kaiketi hyvin inhimillistä.
on erittäin inhimillistä. Se jos mikä herättää meidät henkiin ja tekee meistä ihmisiä.
unohtaa. Pidä hyvät muistot kirkkaina ja huonommat sitten, noo niistä ei puhuta. :)