Hei !
Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, yleistynyt ahdistuneisuus ja masennusta ( tällä hetkellä parantunut ). Voiko tästä diagnoosista kertoa kenellekään ? Ystävät kyselevät, miksi käyn terapiassa jne.
Alan ehkä jollakin tavalla itse hyväksyä tämän sairauden, mutta entäs ne muut. Jos googlettaa ko. taudin, niin täytyy sanoa etten minäkään ehkä tahtoisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa tai olisin ainakin tosi varuillani. Ihan pahaa tekee lukea niitä tekstejä ja sitten miettiä onko itsessä tosiaan ne kaikki viat.
Tiedän ettei tosiaankaan jokaisesta löydy kaikkia noita oireita ja ne ovat jokaisen kohdalla yksilölliset. On tosi kova kolaus lukea epävakaasta persoonallisuudesta, kun on jo valmiiksi huono itsetunto, vihaa itseään ja tuntee että kukaan ei pidä. Mulla on jostain syystä tarve kertoa tästä jollekin. Vanhemmat eivät kykene keskustelemaan mielialahäiriöistä ja minulle tulee tunne, että häpeävät minua.Käyn terapiassa ja esim. koko terapia sanaa ei käytetä vaan se kierretään jotenkin. Syön masennuslääkettä ja siitäkään ei puhuta. Sairauteni ja samalla minut ohitetaan. Ehkä siksi tahoisin kertoa jollekin toiselle. En vaan tiedä uskallanko, kun muutenkaan niitä ystäviä ei niin paljoa ole. Olisi kova kolaus, jos tulisi hylkääminen sairauden takia.
Kuulisin mielelläni, miten ihmiset ovat reagoineet kertoessanne olevanne epävakaa persoona.
Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, yleistynyt ahdistuneisuus ja masennusta ( tällä hetkellä parantunut ). Voiko tästä diagnoosista kertoa kenellekään ? Ystävät kyselevät, miksi käyn terapiassa jne.
Alan ehkä jollakin tavalla itse hyväksyä tämän sairauden, mutta entäs ne muut. Jos googlettaa ko. taudin, niin täytyy sanoa etten minäkään ehkä tahtoisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa tai olisin ainakin tosi varuillani. Ihan pahaa tekee lukea niitä tekstejä ja sitten miettiä onko itsessä tosiaan ne kaikki viat.
Tiedän ettei tosiaankaan jokaisesta löydy kaikkia noita oireita ja ne ovat jokaisen kohdalla yksilölliset. On tosi kova kolaus lukea epävakaasta persoonallisuudesta, kun on jo valmiiksi huono itsetunto, vihaa itseään ja tuntee että kukaan ei pidä. Mulla on jostain syystä tarve kertoa tästä jollekin. Vanhemmat eivät kykene keskustelemaan mielialahäiriöistä ja minulle tulee tunne, että häpeävät minua.Käyn terapiassa ja esim. koko terapia sanaa ei käytetä vaan se kierretään jotenkin. Syön masennuslääkettä ja siitäkään ei puhuta. Sairauteni ja samalla minut ohitetaan. Ehkä siksi tahoisin kertoa jollekin toiselle. En vaan tiedä uskallanko, kun muutenkaan niitä ystäviä ei niin paljoa ole. Olisi kova kolaus, jos tulisi hylkääminen sairauden takia.
Kuulisin mielelläni, miten ihmiset ovat reagoineet kertoessanne olevanne epävakaa persoona.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mielisairauksia niitä ei oo olemassakaan. Yleinen mielipide on vaan sitä että jos on pikkusenkin erilainen heti on mielisairas. Kannattaa olla ihan rauhassa, mielisairaita ei ole. On vaan väärinymmärrettyjä, kidutettuja ja erilaisia ihmisiä. Jos joku sanoo mielisairaaksi se on törkeää haukkumista ja leimaamista. Minun diangnoosi-leima on psykoottinen masennus, mutten välitä siitä oon vahvasti ja pysyvästi sitä mieltä että mielisairaita ei ole olemassa. En aio muokkautua yleiseen mielipiteeseen.
Ihmiset saattavat olla melko suvaitsemattomia näissä asioissa. Yritä ottaa selvää olisiko jotain vertaisryhmiä, jossa voisi purhaa tuntojaan muille samoissa hankaluuksissa painiskeleville.