Ponnistusvaihe kesti 12 tuntia.
Voimat loppui.
Revittiin imukupilla.
45 tikkiä.
Ihan paskana koko elämä
Viimeiseksi jäi.
Voimat loppui.
Revittiin imukupilla.
45 tikkiä.
Ihan paskana koko elämä
Viimeiseksi jäi.
Olikohan tarpeen???
Vituttaa...
411812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kunnon synnytyssupistuksia yli vuorokausi, lapsivesi jo mennyt edellisenä päivänä.
Hidas avautuminen, joten ei kivunlievityskeinoja. Mulla voimat loppui enkä jaksanut enää ponnistus vaihetta ja isolla vauvalla hapenpuutetta. Epiduraali kun vaikutti valmiiksi väsähtäneeseen, meinasin nukahtaa saliin. Riskibisnestä.
Olisinpa saanut sektion.
Minulla kipeät ja pitkät supistukset 19 tuntia (siedin ilokaasulla), mutta synnytys pysähtyi jo 12 tunnin jälkeen kun vauva ei päässyt laskeutumaan eikä kohdunsuu auennut yli 6 cm. Sen 19 tunnin jälkeen otin epiduraalin koska en enää jaksanut kipuja kun eivät tuoneet vauvaa ulos ja koska oli laitettava oksitosiinia. Vauvalla jo hapenpuutetta myös. Oksitosiini ei auttanut eikä vauva päässyt laskeutumaan joten epiduraalissa tehtiin kiireinen sektio vauvan hapenpuutteen vuoksi.
että kaikilla muilla on helppo synnytys?
Ja jos oikeasti haluaa lapsen/lapsia, pitäisi tietää ettei kaikki mene aina niinkuin haluaa.. :
Enpä ole tuollaista koskaan nähnyt vaikka olen synnytssalikätilönä työskennellyt
25 vuotta!
Ei ponnistusvaihe nyt todellakaan kestä 12 tuntia!! Jollei 2 tunnissa ole pihalla niin otetaan kyllä jollain keinolla ulos!
Naurettavinta mitä olen koskaan kuullut. nyt meinaan vähän liioittelet!
Ponnistusvaihe ei voi kestää 12 tuntia!
Ja toikin vielä "Ihan paskana koko elämä"
Pitäiskö sua nyt niinkuin sääliä tai jotain?
kyllä on liioteltua toi ponnari vaihe,ja muutenkin,miks pitää valittaa??? ei se synnytys voi olla kymmenen minuutin juttu joka ei koske eikä tee muutakaan. mulla kans alakerta täys tikkei,pukamat melkein lattiassa asti mutta en vaihtas hetkeekään poies. ja uuestaan menisin.
Mielestäni myös tuo ponnistusjuttu on liioittelua, mutta ihmisellä on oikeus valittaa. Varsinkin liittyen normaalista synnytyksestä poikkeaviin tapahtumiin ja vaurioihin.
Moni pahasti revennyt kärsii ongelmista vuosienkin ajan, huonoimmassa tapauksessa loppuelämänsä. Ne, kenen mielestä ei saa valittaa, ovat itse näköjään päässeet liian helpolla. Ei kaikkien äitien psyyke kestä synnytyksen huonoja seurauksia, mistä luulet, että osa synnytyksenjälkeisistä masennuksista johtuu?
Miksi ei synnytyksestä saisi valittaa tai kertoa/purkaa myös negatiivisia tuntoja? Eikö mielestä saisi valittaa sitten myöskään esim pettävästä puolisosta, huonosta työpäivästä tai selkään puukottavasta kaverista? Entä jos sairastuu muuten? Eikö silloinkaan saisi valittaa?
Anna mun kaikki revenneen peräsuolen ja vitrtsarakon lisäksi kestää....
En ymmärrä teitä naisia.
"mulla kans alakerta täys tikkei,pukamat melkein lattiassa asti mutta en vaihtas hetkeekään poies. ja uuestaan menisin."
Onko tämä joku vitsi?? Saako jostain repeämistä ja pukamista oikeasti jotain kiksejä, että oikein HALUAA uudestaan saman setin?
tarkoitin sitä että ne oli aivan mitättömiä tän palkinnon rinnalla!!!!!!!!!!!!!!!! kokisin saman uuestaan ihan millon vaan jos siitä seuraa tällänen ihana tyttö kun mulla on.ja aika parantaa haavat.kipu oli kauhea,mutta ajankanssa se vaan unohtuu. varppina olisin tääl myös valittamassa. esim aqua rakkulat oli aivan kaameat!!en ikinä anna laittaa niitä enää itteeni!
anteeksi nyt vaan kauheasti jos muotoilin asiani väärin. kipuja oli,kestin ne silti.tiesin ettei se ole kivutonta,jo alullepano vaiheessa.
sulle kuule joka kysyit eikö saa valittaa?
No tottakai saa, mutta tälläistä synnytystä ei vain voi tapahtua koska ponnistusvaihe ei millään voi kestää 12 tuntia. Jos puhuisi totta jne. asia olisi täysin eri. ei tarvitse tulla sääliä hakemaan keksityillä tarinoilla.
kesti tuon 12 tuntia. alkoin aamulla viideltä ja illalla viiden aikaan penska oli revitty ulos.
Eli oli ultrassa sanottu, että pieni vauva ja paljon lapsivettä.
Synnytyksen jälkeen sitten kätilö sanoi, että minulla on ahdas lantio. No kai sitä nyt helvetti tyhmäkin tajuaa, että on ahdas lantio.
paskaa. Eli oikeasti tilanne on niin, että vaihtais joka sekunnin pois, mutta kun ei voi, niin sitten aletaan hehkuttaa, miten on hienoa kun on revennyt jne. Yök!
Tarkoitit siis alkuperäisessä viestissä, että SYNNYTYS kesti 12 tuntia, ei siis ponnistusvaihe... Suomessa kun 2 tunnin ponnistamisen jälkeen otetaan apuvälinnet tai leikkuri käyttöön...
vaan kohtu oli täysin auki ja todellakin tuo 12 tuntia ponnistutti ja ponnistelin.
Kohdunsuu siis oli auki, mutta ihmettelen syvästi, missä puoskarilla olet synnyttämässä käynyt? KUKAAN lääkäri tai kätilö ei anna synnytyksen jatkua noin kauaa, jos kohdunsuu auki täysin Lapsi on hoidettava parin tunnin sisällä ulos tavalla tai toisella. Kaikki ammattitaitoiset lääkärit ja kätilöt tämän tietävät. Parin tunnin ponnistelujen jälkeen riski lapsen hapenpuutteeseen on vain liian suuri, jotta kukaan antaisi sen jatkua. Lääkärit ja kätilöt on nimenomaan koulutettu hoitamaan synnytys silloin tavalla tai toisella mahdollisimma pian loppuun. Suomalaisissa synnytyssairaaloissa nyt vaan ei ole 12 tunnin ponnistaminen mahdollista.
Jos olet oikeasti synnyttänyt (?) ja on mennyt huonosti, otan todella osaa. Itse tiedän liiankin hyvin, mitä kaikkea synnytyksessä voi mennä pieleen ja mitä seuraamuksia sillä voi olla. Tässä vielä parin vuoden jälkeenkin seurauksien kanssa kärvistellään...
on repeämiään hehkuttanut? Ei kukaan.
mutta kuka hullu nyt vapaaehtoisesti haluaa revittää alapäänsä pilalle ja kestää ne tuskat ja mitä ongelmia vielä kauan sen synnytyksen jälkeen? vaikka miten ihana lapsi tulisi niin en haluaisi mitään tuollaista mitä sinä olet joutunut kokemaan.Joillekin se alapää sattuu olemaan aika tärkeä juttu eikä sitä pilata synnyttämällä!Kenenkään ei ole pakko kokea ja kestää norm. synnytystä.
mäkään en ymmärrä tuollaisia naisia!mutta joistakin se on vaan niin hienoa :S
tää on synnyttäny jossain viidakon keskellä jossa ei oo kuultu sektiosta mut imukuppi on löytyny kuin ihmeenkaupalla! ja tikitkin on ommeltu varmaan apinan hampaalla ja lankana käytetty hamppunarua.
jos ei vauva kahden tunnin ponnistuksen ja yritysten jälkeen oo ulos tullu niin silloin otetaan puukko esille. Näin siis suomen sairaaloissa. Viidakossa käytäntö näköjään toinen...
Tuo kaksi tuntia ei todellakaan ole mikään taikasana (ainakaan keskisessä Suomessa). Faktana tiedän kaverini ponnistaneen kuudetta tuntia (päädyttiin hätäsektioon viimein). Toinen kaverini ponnisti yli kolme tuntia (lapsi syntyi lopulta alakautta). Molemmat samassa sairaalassa.
Kieltämättä 12 tuntia tuntuu hurjalta, mutta mitään en enää ihmettele.
että valita sitten kun on aihetta valittaa. Tuossa nyt ei ole mitään valituksen aihetta. Paljon pahempiakin asioita on kun tuo.
mikä kohta tuossa aloituksessa on mielestäsi ok?
Mun mielestä 45 tikkiä ihan missä vaan (saati sitten alapäässä) antaa jo täyden oikeuden valittaa asiasta.
Jollakulla on aina maailmassa asiat pahemmin kuin meillä muilla, mutta kaikilla on silti täysi oikeus valittaa ja hakea apua oloonsa. Se, että naapurin tädillä on vaikkapa syöpä, ei tarkoita sitä ettei toinen naapuri saisi valittaa vaikka pahoin oireilevaa paksusuolentulehdusta...
Se, että Afrikassa nähdään nälkää, ei tarkoita sitä, ettemme me saisi valittaa jos nälkä yllättää, saati sitten että uskaltaisimme jotain vielä mennä syömäänkin...herran jestas.
Ne, kenen mielestä ei kukaan saisi valittaa mistään, ovat itse näköjään päässeet liian helpolla elämässä...
"Ne, kenen mielestä ei kukaan saisi valittaa mistään, ovat itse näköjään päässeet liian helpolla elämässä..."
- ne ei tiedä elämästä mitään! Kunhan tulee oikeita vastoinkäymisiä heillekin eteen niin katsotaan kuka sitten valittaa ja uikuttaa.
valittamaan, jos kroppa on huono ja repeää. Oma vika...
Helppoa arvostella, jos itsellä alatiesynnytys sujunyt lopulta hyvin. Itse vaadin toisenkin synnytettäväksi sektiolla, koska eka synnytys oli karmea ja johti lopulta kiireelliseen sektioon. Olen sektiokokemuksiini tosi tyytyväinen ja tuloksena kaksi tervettä, ihanaa lasta ja hyväkuntoinen äiti. Taidan olla kummallinen äippä, kun en ole koskaan antanut alatiesynnytykselle minkäänlaista arvoa. Ihmettelen suuresti niitä äitejä, jotka haluavat alatiesynnytyksen, vaikka esim. vauva perätilassa tai isokokoinen. En myöskään usko, että kukaan ei aidosti vaihtaisi hetkeäkään pois, vaikka alapää pahasti revennyt. Asioihinhan on sopeuduttava, kun ne ovat peruuttamattomia.
Tos tuli mieleen, että kun esikoiseni oli reilu 4.5 kiloinen ja pukersin hänet alakautta, niin nuorimmaisen kohdalla kun veikattiin yli 5 kiloista niin sanoin kyllä että en suostu alatie synnytykseen, sen verran oli muistissa viellä esikoisen syntymä.
Sektio olikin ihan näppärä, tuli sekin koettua.
Olihan siinä puolensa ja puolensa ja toipuminenkin oli aivan toisenlaista kun alatiesynnytyksissä.
Kuulostaa hurjalta tuo aloittajan 12 tuntia, kun itse olen ponnistellut "vain" vartin.
Huhhuh, huh!
Mäkin luulin ponnistaneeni muka kauan esikoista kun se ponnistusvaihe kesti 25min. Se tuntu vaan niin pitkältä ja kun mulla ei ollu silloin mitään tietoa mistään kun ekaa synnytin!
Toista ponnistin 5min ja vauva oli 4040g. Se kyllä tuntu, mutta välilihaa ei edes tarvinu leikata. Tikkejä taisi tulla 1 tai 2..en muista.
12 tunnin ponnistusvaihe?! Kauankohan synnytys kaiken kaikkiaan mahtoi kestää?
Itselläni vaikea synnytys myös.
Tiedettiin, että tulossa on iso vauva ja mulla ahdas lantio. Pyysin sektiota, en saanut, koska en ollut ensisynnyttäjä.
Synnytys kesti kauan. Myös ponnistusvaihe. En tiedä, mistä kahden tunnin säännöstä täällä puhutaan!
Minä repesin myös pahoin. Tässä kymmenen vuoden jälkeen ja muutaman leikkauksen läpikäyneenä, alkaa alapää olla jotakuinkin kunnossa. Ja rakko ja suoli toimivat niinkuin ihmisillä yleensä.
Valittaa ei ole saanut, koska onhan mulla terve lapsi! Kyllä oli lapsenkin henki vaarassa.
Tottakai olen kiitollinen lapsestani, mutta kyllä minä mieluummin olisin tuon vuosien kärsimyksen jättänyt pois.
Löysävitut, läskiperseet hehkuttaa, että he sitä ovat oikein kunnon äitejä, kun on tuhannen tikkiä. Eikä olevinaan valiteta, mutta ollaan muuten vaan marttyyreita.
Eka synnytys minulla oli kamala ja hyvin vaativa. Kakkonen meni näppärämmin vaan kamalampaan kuntoon jäi alapää ja sen kanssa nyt kamppailen.
Mä rakastan mun lapsia enkä heitä mihkään vaihtaisi tai synnytyksiä katuisi luonnollisestikkaan, mutta kyllä mä voin sanoa, että synnytykset oli kamalia, ikinä en enää siihen touhuun lähde ja mua ketuttaa se kuinka kropalle on käynyt. Mitä sitten?
Tietysti se on vähäistä se kropan runnotuminen ja on itsestä kiinni muokkaako sitä ja sitä voi muokata kokonaisuudessaan hyvin paljon itsekin, mutta kyllä ihmisellä on mielestäni oikeus valittaa ja kitistä jos ottaa päähän. Synnytyskin jättää monelle todella raskaat arvet ja se saa todellakin ottaa päähän tarkoittamatta sitä, että päähän ottajaa ottaisi se päähän, että hän sai sen lapsen. Hiukan järkeä nyt tuohon. Ja jos mun alapää roikkuisi pukamien varassa ja ties missä hantissa niin kyllä mä kierisin ja kiroisin mikä ei edelleenkään tarkottaisi sitä, että katuisin läpikäymääni tai lapsiani, ei todellakaan. Silti mä haluan pitää itseni kunnossa eniten itseni takia ja tietysti myös mieheni, missä siinäkään ei ole mitään pahaa.
Synnytykset ei koskaan mene kuten sunnittellaan, mutta sen kaikki tietää, että monesti kätilöt antavat synnytyksen mennä ihan liian pitkälle isoin riskein, näitä on nähty ja näitä on kauhisteltu, se kun ei ole lapsen eikä äidin edunmukaista, tiedä miksi sitä niin vauhotaan "alakautta, alakautta" vaikka siinä on isot riskinsä.
Todella hyvin kirjoitettu, enkä voi olla kuin täysin samaa mieltä!
hehkuttaa, miten ihanaa synnyttäminen on. Eihän se heillä ehkä enää tunnukaan missään, kuten ei varmasti seksikään.
Itse kuitenkin ajattelen, että on minun tehtäväni huolehtia itsestäni, myös alapäästäni. en voisi koskaan antaa anteeksi, jos mieheni sanoisi minulle (kuten eräs mies sanoi vaimostaan) että rakastelu on kuin ämpäriin laittaisi.
Sairasta revittää itsensä ja sitten hehkuttaa synnytyksen ja elämän ihanuutta.
Kyllä siinä saattaa ihanuus olla kaukana, kun sylissä parkuu lapsi ja mies on lähtenyt surkean seksielämän takia vetämään.
Ponnistusvaihe kesti 1h 20 min.
Voimat loppui.
Avosuinen tarjonta (joka tiedettiin vasta kun lapsen pää ulkona).
Meinattiin tehdä sektio mutta
lopulta imukupin, lääkärin ja äidin loppuvoimin saatiin ulos.
10 tikkiä.
Lapsi terve tyttö, mitat 49 3128.
Elämän tähtihetki.
Toinen tulossa, la syyskuussa.
Eivät jää viimeisiksi.
isopimpsu, jolle ei ole mitään merkitystä, miltä seksi tuntuu synnytyksen jälkeen.
Voi miesparkaa!
Taitaa olla ihan tavispissis. Jep jep. =D
Mieluummin pieni kun iso!
=D
Mulla mies erittäin tyytyväinen. =D
:o
Olen sinkku, joten miten miehelläni voi olla pieni? :o
Tuo edellinen oli ainokainen kommenttini sivusta seuranneena...
Olet outo.
Ja olen ylpeä siitä.
Seksielämä on loistavaa, kun on pikkuinen!
Eikä mies katsele muita!