Yleensä naisten treffi-ilmoituksissa lukee "ei-ukkomiestä".
Itse olen eroamassa ja omaa asuntoa etsimässä,mutta asumme vielä samassa taloudessa.
Se mitä teen vapaa-aikanani,ei ole toiselta mitään pois,koska mitään yhteistä ei ole.Olenko siis edelleen ukko-mies?
Omasta mielestäni en ole enää ukko-miehen asemassa,vaan käytännössä vapaa.Samalla laillahan asuisin kimmpakämpässä kaverin kanssa.
Jos lähden etsimään itselleni naisystää (ehkä vakamampaakin suhdetta?),niin tyrmätäänkö minut heti suoralta kädeltä ja sanotaa,että ei käy?Vai löytyikö jostakin ymmärtävä nainen?
Itse olen eroamassa ja omaa asuntoa etsimässä,mutta asumme vielä samassa taloudessa.
Se mitä teen vapaa-aikanani,ei ole toiselta mitään pois,koska mitään yhteistä ei ole.Olenko siis edelleen ukko-mies?
Omasta mielestäni en ole enää ukko-miehen asemassa,vaan käytännössä vapaa.Samalla laillahan asuisin kimmpakämpässä kaverin kanssa.
Jos lähden etsimään itselleni naisystää (ehkä vakamampaakin suhdetta?),niin tyrmätäänkö minut heti suoralta kädeltä ja sanotaa,että ei käy?Vai löytyikö jostakin ymmärtävä nainen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisi olla sen vakavamman suhteen kannalta hyvä jos ensin saisi hoidettua vanhan pois alta. Itse en lähtisi juuri eronneen ihmisen kanssa rakentamaan yhtään vakavampaa suhdetta. Siinä on vielä, eron syystä riippumatta, ajatukset ja tunteet kuutamolla ja muutaman kuukauden - vuoden sisällä kaikki näyttääkin erilaiselta.
Muuttaisin ensin suosiolla itsekseni elämään ja miettimään mitä todella haluan ja miten aion elämääni elää jatkossa, sen jälkeen on helpompi kohdata myös itselle ja uuteen elämään paremmin sopiva kumppani.
Kuitenkin, miten ikinä teetkin, rehellisyys on valttia, jos se "välitila" naista häiritsee, asia tuskin paremmaksi muuttuu jollei asiantilaa kerro. Ymmärrystä varmasti löytyy, mutta se vaatii jotain muutakin, että tuossa tilanteessa oikeaa suhdetta voi lähteä rakentamaan.
Rahalla saa ja hevoisella pääsee. Älä nyt pöljä ala heti vokottelemaan verestä lehmää kun olet vasta pääsemässä edellisestä kantturasta eroon. Pokaa joku käyttönainen tai keksi jotain muuta, mutta ÄLÄ vähään aikaan ala kattelemaan sukanpesijää, pesukone tulee halvemmaksi, eikä nalkuta.
mä en ainaskaan sen takia mitään tyrmäystä harrastaisi, se että on eroomassa, eronnut, parisuhteessa, suhteessa tai muuten vaa jotain tollasta ei vaikuta ainakaan muhun minään vertaa, jos mä alan suhteeseen jonkun kanssa niin se on vain meidän kahden välinen asia, ei kavereiden, ei entisten (nykyisten) ei kenenkään muun asia. Jos kaksi ihmistä haluu viettää aikaa keskenään ei siihen vaikuta mikään tuollainen. Jos olet siisti, mukava, huumorintajuinen, ja vielä mun silmää miellyttävä niin ei ku rohkeesti mukaan vaan!!
ja sitä paitsi kuka ja mikä sääntö määrää että entisestä suhteesta täytyy päästä eroon? Höh. minkälaista paskaa..tyypillistä keittiöpsykologiaa, luullaan että kaikki toimii samalla tavalla ja että kaikilla on jotain pulmia entisessä suhteessa.
Toiset kuule eroo just sen takia ettei ole enää mitään yhteistä ja intohimo ja kaikki sellainen on kuollut ja ei ole haluja sitä enää herätellä henkiin.
Riemukasta kesää sulle ja ota ihmeessä joku murunen kainaloosi ja nauti elämästä!
Kyllä eron jälkeen on pohdittava asioita, eikä kannata heti uutta miettiä. Vanhat saastat kulkeutuu väkisin uuteen suhteeseen ja kuka jaksaa kuunnella entisistä marinoista yhtään mitään. Uusi suhde uudelta pohjalta, kun entinen paska on kaikin puolin käsitelty.
ukkomies vaan eroamassa oleva ukkomies..;)
Täällä tuntuu nyt moni olevan sitä mieltä,ettei pidä rynnätä uuteen suhteeseen.Joskus vain yhdessäelo voi olla jo kuollut aikapäiviä sitten.Silloin en ihmettele, jos kaipaa uutta kunnon suhdetta..
Lykkyä pyttyyn..Toivottavasti löydät sen jota etsit..:)
Minä olin eronnut n.3v. aiemmin ja elelin ihan tyytyväisenä yksikseni. Tuli sitten vastaan eroamassa oleva ukkomies jonka kanssa synkkasi jutut. Luonnollisesti pääasiallisin jutunaihe oli kuitenkin tämä hänen eroprosessinsa, hänen tukemisensa ja käytännön lakikoukeroissa opastaminen.
Kieltämättä tuntui, että meitä oli kuitenkin vielä se kolme siinä suhteessa. Näin mentiin vajaan vuoden verran kun mies ilmoittikin yhtäkkiä että palaa entisen vaimonsa kanssa yhteen.
Sitten rinnalle löytyi mies, joka oli eronnut samoihin aikoihin kuin minäkin. Ajattelin että nyt löytyi kumppani jonka kanssa ollaan samoilla maaliviivoilla menossa. Antauduin suhteeseen täysillä, meillä meni tosi hyvin yhdessä. Miehen lapset, jo murkkuiän ylittäneet, ottivat minut hyvin vastaan. Samoin omat samanikäiset lapseni tämän miehen.
Miehen tyttärellä oli sama krooninen sairaus kuin minulla, siitä riitti yhteistä juttua kovasti. Minä olin yhtäkkiä sitten se kaiken pahan alku ja juuri, ex vaimo alkoi soittelemaan minulle ja syyllistämään. Mies vain hymisteli, että kyllähän sen äidin huolen ymmärtää...
Eräänä päivänä mies ilmoitti että palaavat exän kanssa yhteen, ihan tyttären vuoksi.
Meni sitten taas pari vuotta yksin ollessa. Tutustuin harrastuksen parissa mukavaan mieheen jonka ex vaimo oli psyykkisesti sairas, hän kertoi että ero oli tullut ihan sen vuoksi aikoinaan. Ex vaimolla oli jo uusi mies elämässään.
Ei mennyt kuin pari viikkoa siitä tutustumisestamme kun tuo ex vaimo hyökkäsi väkivaltaisesti kimppuuni keskellä kirkasta päivää. Eleli uuden miehensä kanssa, mutta vaani ja seurasi salaa mustasukkaisesti myös entistä miestään.
Kyllähän se on sillä tavalla, että minulle kelpaa mieheksi vain sellainen tyyppi, jonka entisellä muijalla on kolme metriä multaa päällä !!!