Olen itsestäni sangen ylpeä, kun vaikeet asiat sain näinkin helposti ylitettyä. Välillä iskee ihmetys, että miks, mutta häipyy melkeen saman tien kuin taivaan truuliin kun muistelen mitä paskaa otin aikani vastaan.
Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja pakoittanut itseni mukaan kaikkeen, olen hienoihin tyyppeihin tutustunut ja yks heistä saattais olla ainakin pikkasen enempi.
Kiitos mies ihanista sanoistasi yks päivä ja soitostasi(juteltiin aika henkeviä) wow en olis uskonut:)
Mä olen se jota sanot jo tän lyhkäsen tuntemisen perusteella -Hot mamaksi-. Uskalsin laittaa, kun tiedän, että et näitä lue ja jos lukisitkin niin mitä sitten, totta joka sana;). Et ole kavahtanut sitäkään, että olen vähän "jäässä" ihan kun tuntisit ajatukseni!
Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja pakoittanut itseni mukaan kaikkeen, olen hienoihin tyyppeihin tutustunut ja yks heistä saattais olla ainakin pikkasen enempi.
Kiitos mies ihanista sanoistasi yks päivä ja soitostasi(juteltiin aika henkeviä) wow en olis uskonut:)
Mä olen se jota sanot jo tän lyhkäsen tuntemisen perusteella -Hot mamaksi-. Uskalsin laittaa, kun tiedän, että et näitä lue ja jos lukisitkin niin mitä sitten, totta joka sana;). Et ole kavahtanut sitäkään, että olen vähän "jäässä" ihan kun tuntisit ajatukseni!
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta entäs minun ikäväni? Eikö minun tunteet merkitse sulle yhtään mitään? Haluat vaan olla ilkeä ja satuttaa.
Ihan asiallisia vastauksia juu, mutta korjaan pikkasen kuitenkin, että tää ei varmaan antanut ihan kokonaista kuvaa. Pointti on niin, että olen ollut ihan rehellinen tällä juuri tapaamalleni henkilölle kaikesta. En siis ole kusettamassa ketään ja hän ymmärtää minua!
Ihmetyksekseni vaan huomasin hänessä jotain mangneetin lailla vetävää ja ihan oikeesti en ole edes ajatellut saati ikävöinyt juuri päättynyttä aikaisempaa suhdettani. Olenko mä huno sen takia en usko ja en tiedä ehkä saan nenilleni, mutta en sitä todellakaan ansaitse en pätkääkään. Toki olen myös miettinyt voisko sitä vaan joskus kohdata sen suuren tunteen näinkin omituisella hetkellä? Se mitä tästä seuraa en tiedä, enkä välitä tietääkkään menen päivän kerrallaan ja olen helvetin onnellinen, että pystyn tuntemaan jotain näin suurta (ylipäätään mitään). Siihen voi myös vaikuttaa se, että edellisestä suhteesta paljastui sen olleen pelkkää valhetta jonka haistoin jo kauan mutta nyt kun se läväytettiin vasten silmiä, niin ehkä se vaikutti, en tiedä. Lisäksi se edellinen suhde oli jo ongelmien takia melkeen kuollut. Aika mustavalkeita vaan teidän kommentit, mut katellaan:)
mulla on nyt flunssa ja pää täynnä räkää ja sen takia ilmeisesti en pysty lukemaan tuota viestiäsi, niin että ymmärtäisin mitään:) Mutta eihän se mitään, kun ei tämä mulle ollut kuitenkaan.
kun itse tarvin laastaria ja luulin että hän voi viedä ikäväni pois, lopetin kuiten sen heti alkuun ,koska tulin takaisin tänne palstalle ikävöimään häntä ,ei se auttanut ,en halunnut pahoittaa kennekkään mieltä sen vuoksi etten ollut valmis mihinkkään viellä,totta kai on hyvä ja pitääkin käydä tuuluttelemassa ulkona ,tutustua uusiin ihmisiisn ja yritää unohtaa. Minulla se ei vain ole ollut viellä mahdollista ,kun kohtaan ehkä joskus ihmisen,pitää hänen saada mut niin sekaisin että siihen ei enään muuta ajatusta mahdu väliin:)
Kukaan toinen ei voi alkuperäistä ikävää viedä koskaan kokonaan pois, hän palaa sun mieliin aamuisin kun pyörit sängyssä jne.
Noinhan minäkin olen koittanut uskotella, enkä enää edes yritä kiinnostua muista, jos joskus erehdyn vähän ihastumaan toiseen niin aika äkkiä se haihtuu ja se suurin ihastus nousee entistä kovemmin pintaan. Mä jaksan odottaa että saan asioihin selvyyttä.