"Miten lapsesi suhtautuvat sinuun?", "Minkälaiset välit teillä on nyt?"
ovat kysymyksiä, kun kerron ihmisille huostaanotto kokemukseni. Kerron kuinka huostaanotto tapahtui, kerron kuinka minut sossu leimasi skitsofreenikoksi, alkoholistiksi ja huumeiden käyttäjäksi. Ja kerron, kuinka lapseni joutuivat perheeseen, jossa ei edes kenkiä ostettu.
Nyt on helppo kertoa, koska olen työssä käyvä, ammattini on sellainen, jossa ei alkoholia ja huumeita käyttävä pärjää.
Moni, vanhempi ihminen, sanoo, että kyllä he ovat uumoileetkin, että jotain outoa on näissä huostaanotoissa kun ne ovat lisääntyneet vuosien aikana.
ovat kysymyksiä, kun kerron ihmisille huostaanotto kokemukseni. Kerron kuinka huostaanotto tapahtui, kerron kuinka minut sossu leimasi skitsofreenikoksi, alkoholistiksi ja huumeiden käyttäjäksi. Ja kerron, kuinka lapseni joutuivat perheeseen, jossa ei edes kenkiä ostettu.
Nyt on helppo kertoa, koska olen työssä käyvä, ammattini on sellainen, jossa ei alkoholia ja huumeita käyttävä pärjää.
Moni, vanhempi ihminen, sanoo, että kyllä he ovat uumoileetkin, että jotain outoa on näissä huostaanotoissa kun ne ovat lisääntyneet vuosien aikana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
huostakokemuksista. Vieläköhän silloiset sossut ovat lastensossuna, jotka kohdallasi älyttömän huostaanoton junailivat, oletko heistä tietoinen?
Jokainen järkevä ja asioihin vähänkään perehtynyt tajuaa kyllä, että eivät tosiaan asiat ole suomalaisessa lastensuojelussa ihan kohdallaan...
joka otti lapseni huostaan, on tällä hetkellä töissä. Vuosi sitten ainakin oli Helsingin puolella, siinä kuuluisassa Norjan tapauksessa on ollut huuseerammassa. Yksi perhehoidon sossu on eläkkeellä. Sanoi suoraan tälle toiselle eräässä palaverissa, että älä viitsi valehdella, kun kyseinen sossu väitti, että lapseni eivät välitä minusta.
Jotkut asiaan liittyvät sossut ovat töissä, luulisin.
Mutta kyllä pääpiru oli tuo, joka vei lapseni.
Yli asian ei koskaan pääse. Katkeruus ja viha ovat vielä ja aika ajoin pulpahtaa pinnalle.
Lyhyemmästäkin huostaanotosta jää syvät jäljet kuten Kaisa Ruokamo blogissaan hyvin ilmaisee:
http://kaisaruokamo.blogspot.com/
Älkää lopettako kertomasta omista tapauksistanne. Vaikenemalla asiat eivät parane!