Hoidan yhtä monisairasta henkilöä. Tämä henkilö saa varmaan viikottain raivarin, jopa kakskin välillä ja käyttäytyy todella huonosti hoitajiaan kohtaan. Tänään kaatoi tarkoituksella vesimukin päälleni. Viikko sitten yritti kiilata wc-tuolin kanssa päälleni työntämällä jaloillaan edestäpäin vauhtia, niin että jos en nopee olisi tullut, olisin jäänyt tuolin ja seinän väliin. Kaikkein pahinta on ilkeily ja toiminnan tahallisuus. Huonona päivänä ei ole väliä miten toimii, kun se on aina väärin.
Tiesi miten yksi hoitaja raskaana eikä voi paljoa nostella sen vuoksi. Tämä sitten heittäyty muutaman kerran tarkotuksella tuolista maahan nostettavaksi takaisin ylös. Raivarin aikana huitoo hulluna käsillä ilmaan tai yrittää tarttua johonkin. (Eilen tiputti ja rikkoi verhon..)
Onko mitään paikkaa, mistä voisi kysyä ohjeita ko tilanteiden varalle? Työnantajana hänellä on vastuu työntekijöidensä hyvinvoinnista, mutta touhu on käyny jo sen verran raskaaksi, että ite ei meinaa jaksaa. Luulee että voi käyttäytyä kotonaan miten huvittaa, mutta vaatii itselleen ruusuista-kohtelua. Elikä mistään ei saisi sanoa mitään, huomauttaa mitään, ei saisi sanoa vastaan jne muuten loukkaantuu verisesti.
Tiesi miten yksi hoitaja raskaana eikä voi paljoa nostella sen vuoksi. Tämä sitten heittäyty muutaman kerran tarkotuksella tuolista maahan nostettavaksi takaisin ylös. Raivarin aikana huitoo hulluna käsillä ilmaan tai yrittää tarttua johonkin. (Eilen tiputti ja rikkoi verhon..)
Onko mitään paikkaa, mistä voisi kysyä ohjeita ko tilanteiden varalle? Työnantajana hänellä on vastuu työntekijöidensä hyvinvoinnista, mutta touhu on käyny jo sen verran raskaaksi, että ite ei meinaa jaksaa. Luulee että voi käyttäytyä kotonaan miten huvittaa, mutta vaatii itselleen ruusuista-kohtelua. Elikä mistään ei saisi sanoa mitään, huomauttaa mitään, ei saisi sanoa vastaan jne muuten loukkaantuu verisesti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sanot päivän päätteeks et hankkii uuden hoitsun ja ovesta ulos.
Kerran näin tein. Seuraavana päivänä pyysi anteeksi. Hyvä, että edes sen taidon silloin tällöin osaa, mutta se ei paljoo lohduta jos käytös pysyy samana.
Olen ollut tässä jobissa vasta nyt 2 kk, sekä tätä ennen parin kuukauden pätkiä pari kertaa parin vuoden aikana. Ja tämä sopimus loppuu vasta joulukuussa. En tiiä miten yksinkertanen prosessi on purkaa määräaikasta sopparia?
Yhden hoitajan ajoi ulos käytöksellään, yhden erotti, ja luulen että yksi ei enää kauaa jaksa. On ollu mm. sairaslomalla. Mielestäni hänen käytöksensä on muuttunut pahempaan suuntaan parin vuoden sisällä. Aina pitää olla joku, jota erityisesti vihata ja nimitellä (syyksi riittää vaikka ylipaino). Kun hlö poistuu kuviosta, niin tehdään toisesta henkilöstä vihan kohde.
Olen ollut akuuttiosastolla 10 vuotta. Siellä ei ole aikaa passata yhtä ihmistä ja se sanotaan myös. Potilas hoidetaan yhtenä päivänä paremmin ja seuraavana päivänä on toisen vuoro parempaan hoitoon ja toinen saa enemmän pärjätä itse..riippuen kunnosta. Itse sanonkin potilaalle, että "Nyt yrität vain itse. Menen auttamaan toista, sinä olit eilen suihkussa tms." Omassa kotiympäristössä voi olla vaikeampi sanoa ihmiselle rajoja, mutta niin voi tehdä. Voit jo kotiovella sopia ne asiat, joita tehdään seuraavalla kerralla. Uhmaikäisetkin riehuvat, mitä enemmän liekaa antaa. Uhmaikäisetkin kuitenkin hakevat turvaa ja rakkautta. Voit olla inhimillinen ja ystävällinen ja silti näyttää, mikä on se raja, minkä hyväksyt. Voit sanoa "EI". Jos homma ei toimi kertakaikkiaan järjellä, voi tilata ajan psykiatrille tms. ja hakea apua hoidettavan agressiivisuuteen ja kyvyttömyyteen hyväksyä oma tilanteensa sekä toivottomuuteen elämäntilanteensa suhteen.
Ihan hyviä vinkkejä.Apua pitäisi jostain hakea tuohon tilanteeseen. Rajoja kai jotenkin pitäisi yrittää vetää ja sopia niistä kaikkien työkaverien kanssa. Jos joku tekee tahallisesti jotain, niin voisiko siinä sanoa, että jatkossa noihin tahalleen aiheutettuihin töihin ei reagoida heti? Ehkä se veisi halua käyttäytyä huonosti jos tietää, että työntekijää ei voi juoksuttaa.En minä oikeastaan tiedä kuinka tässä pitäisi toimia, tai mikä olisi ammatillisesti ja eettisesti oikea tapa menetellä. Sitä pitäisi pohtia. Kylläkai avustajan/hoitajan työlläkin on oltava jonkinlaiset rajat ja säännöt sekä sopimukset mitä tehdään.Eikai työntekijän roolissakaan tarvitse suostua kaikkeen mahdolliseen ja katsoa epäasiallista käytöstä sormien läpi?
Ja pitäisikö hoitajan olla sellainen henkilö joka kiltisti ja nopeasti tekee kaikki ärsyttämismielessäkin aiheutetut työt? Jotenkinhan tuohon pitäisi puuttua, ja rajoja vetää, sekä miettiä keinot miten.
Olet oikeassa, että kyse on ehkä rajojen puutteesta. Minusta tuntuu, etten häntä reilusti nuorempana ihmisenä osaa edes asettaa rajoja. Olen yrittänyt olla ystävällinen ja kärsivällinen, mutta nyt olen uskaltautunut sanomaan jopa vastaan.Kerran näin jo eleistä, että aikoo kaataa vesimukin nurin. Siirsin mukin pöydän toiseen päähän, mihin ei ylety. Tulos oli se että olen "vitun hyvä avustaja, joka ei sitten edes auta". Tämä henkilö ei ota mitään vastuuta omasta toiminnastaan ja jopa flunssaan sairastuminen tai unettomuus ovat muiden syytä. Ajattelin, että kun seuraavan kerran kaataa jotain, niin en korjaa sotkua heti. Menkööt sitten pari paperia pilalle ja sukat märäks, I don´t care. Aina hänen pitää olla aiheuttamassa tappelua tyhjästä jonkun kanssa, aivan kuin ei osaisi elää "rauhassa". Pahinta on se ylimielinen äänensävy ja itsetyytyväinen katse.
Tai kun ei tunnu kokevan pienintäkään huonoa omaatuntoa, jos on ajanut toisen sairaslomalle.
että aikoo kaataa vesimukin nurin
-Sano että hän saa kaataa vettä omassa kodissa lattialle jos haluaa, eikä sinua se stressaa. Ehkä hankalat hoidettavat lopettavat, kun he huomaavat että omalla toiminnalla on seuraukset, eikä hoitaja provosoidu niistä: sotkut jää korjaamatta tai lattialta ei pääse heti ylös jos sinne tahalleen menee. Selvitä että teet tarvittavat tarpeelliset työt, mutta et jatkossa enää suostu mihin tahansa.
Jep! Täytyy kokeilla tuota. Tuntuu, miten hoidettavan hupeja on ilkeillä muille ja aiheuttaa häiriötä paikassa ku paikassa. Ja näitä omituisia kehotuksia myös riittää: en saisi jutella sanaakaan jonkun muun talossa asuvan henkilön kanssa, hänen lemmikkiään ei saisi silitellä eikä koskea vaikka se itse änkee syliin, särkylääke pitää puolittaa nimenomaan käsin (vittuilu alkaa, jos ei saa käsin poikki), asuntoa ei saisi siivota ollenkaan, vaikka paikat on täynnä kissankarvatuppoja (on pois hänelle annetusta ajasta, ja aiheuttaa suuttumisen), hiuksia ei saa kammata/harjata ollenkaan ku kerran viikossa jne jne. Sitten vielä tahalleen puhuu niin hiljaa ja mutisemalla, ettei mitenkään voi saada selvää, mistä sitten hermostuu. Hermostuessaan kuitenkin saa huudettua sanomansa kuuluvalla äänellä.
Taitaa olla niin tottunut tuohon valta-asemaansa työnantajana ja siihen miten hänellä koko ajan joku käytettävissä, että pitää kaikkea itsestäänselvyytenä.
Mikset tee työtäsi.
Anteeksi, mutta en ymmärrä viestiäsi. Kyllä tässä työtä ollaan tehtykin. Jos olisin sängyssä makaava monisairas, jolla raajojen toimintakyky erittäin heikko, tuskinpa tänne olisin kirjoittelemassa. Taitaa sulla olla joku oma ongelma, kun osui ja upposi.
Vika on aina paha, kun se on päässä. Korjaa asenteesi tai ota lopputili, ennen kuin saat sen.
Vaikea olla hyvällä asenteella, jos ainoa mitä saa takaisin on halveksunta ja mollaaminen. En tiennyt että näin ilkeitä ihmisiä voi olla olemassakaan. Ihan itse hän minulle soitti ja pyysi töihin. Joten tuskinpa on lopputiliä antamassa. En olisi mennyt, jos olisin tiennyt homman olevan tätä. Joskus käskee kirjoittamaan muille hoitajilleen lappuja missä lukee että "haista paska" tai "saatanan huora". Mielestäni hän kuuluisi psykiatriselle osastolle. (On siellä vielä "terveenä" ollessaan joskus ollutkin, ja kerran toimitettiin ambulanssilla osastolle, kun raivosi hullun lailla..)
Vaikea enää katsoa asiaa läpi sormien.
Taitaa olla narsisti pahimmasta päästä. Me menemme kaksistaan narsistin luo niin toinen on tukena ja kuulemassa, ei anneta pompotella meitä miten huvittaa. Rajat pitää asettaa ja sanoa suoraan mikä sopii ja mikä ei, asioista ei neuvotella.
lausunto myös psykologilta, josta voisi saada työkaluja omaan työskentelyynsä. Eihän hoitajalla ole tietoja ja valmiuksia niin korkeaan tietoon kuin olisi psykologilla, sen vuoksihan heitä koulutetaan, jotta he helpottavat asiakkaan tai tässä tapauksessa asiakkaan ja hoitajan elämää.
Tilaisuus, missä hoitajilla on mahdollisuus kysyä psykologin arviota eri asioista. Ei ole kenenkään etu, että kaikki hoitajat hylkäävät potilaan... Josko hän hakeekin sitä vahvistusta kokemukselleen, että hänet kaikki hylkäävät... ei voi tietää kun ei ole häntä haastatellut psykologisesti tarpeeksi paljon.
Olen kanssasi samaa mieltä! Olen itse aika neuvoton asian edessä. Asiaa ei varmaan auta sekään, että olen hoitajista nuorin eikä koulutusta ko alalta ole minulla ollenkaan. Pärjään hyvin noissa fyysisissä asioissa, nosteluissa jne, mutta tuo psykologinen puoli on ongelma. Tuntuu miten hän on kuin kolme-vuotias aikuinen. Ottaisin ilomielin vastaan psykologisia neuvoja ja ohjeita. Olisiko työterveys oikea paikka?
Tuntuu miten henkilössä asuu kuin kaksi eri persoonaa: on se todella suloinen ja miellyttävä persoona, minkä eteen haluaa tehdä kaiken voitavansa kärsimyksien helpottamiseksi. Tuo puoli aina silloin tällöin näyttäytyy, mikä on se syy, mikä saa jatkamaan työtä ja aiheuttaa hyvät tunteet. Mutta sitten on se päinvastainen puoli, milloin ihminen on kuin itse piru. Puhuu miten haluaa tappaa jonkun. Haastaa riitaa ja oikein kihisee vihassaan. Itsekin puhunut demonista ja enkelistä olkapäällään.
Käytös on samaa kaikille hänen henk.koht.hoitsuilleen. Tuskin tätä jaksaisi, ellei voisi jakaa asioita muiden työntekijöiden kanssa ja välillä näkisi sitä parempaa puolta.