Mielelläni ottaisin vastaan näkemyksiänne siitä onko ihmisellä todellista tahtoa, kohtaloa tai miten sen sitten sanoiksi puettekaan. Sellaista joka on teidän todellinen olemuksenne ja jollaisena olette parhaimmillanne.
Myös paikalle eksyvien ei-maagikoiden mielipiteet geeneistä ja niiden ilmaisusta ovat tietysti sopivia kunhan niissä on jonkun verran ajatusta.
Myös paikalle eksyvien ei-maagikoiden mielipiteet geeneistä ja niiden ilmaisusta ovat tietysti sopivia kunhan niissä on jonkun verran ajatusta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tämä ajatusketju on jälleen etäistä sukua sille enteidennäköteorialle.
Kun ihminen pohtii mahdollisuuksiaan, hänellä on loogisia vaihtoehtoja, oletuksia ja todennäköisyyksiä, ja sitten on niiden ulkopuolinen, ei-ennustettava, eli kaoottinen mahdollisuusketju.
Kun ihminen tekee valintoja, hän pyrkii tapahtumaketjussa kohti tiettyä päämäärää.
Riippuen siitä kuinka "lähellä" tuo haluttu tulos on, eli riippuen siitä millainen matka todennäköisyysketjussa haluttuun tulokseen on, ihminen pääsee päämääräänsä tietyllä todennäköisyydellä.
Väliin jäävä kaaos tekee ihmisen toiminnan mahdottomaksi, ts. vie ihmisen uuteen lopputulokseen. Joskus tuntemattomista tekijöistä huolimatta ihminen onnistuu tavoitteessaan.
Kun tietty mahdollisuusketju toteutuu, se sulkee tietyt muut vaihtoehdot pois. Esim. kuoleminen on tästä hyvä esimerkki! :D
Ihmisellä on rajoitettu vapaus valita. Esim. brasilialaisella katulapsella on vähemmän valintaketjuja kuin suomalaisella peruskoululaisella.
Kohtalo on sarja tapahtumia, jotka sulkevat niiden ulkopuolelle jäävät mahdollisuudet pois.
Kohtalo on siis myös osiltaan ihmisten valintojen summa.
Ihmisen tahto on se, mitä hän haluaa kohtalonsa olevan.
Miten tämä liittyy magiaan?
Magian (jälleen oma subjektiivinen mielipide) yksi keskeinen funktio on liittää näitä toisistaan riippumattomia mahdollisuusketjuja toisiinsa. Tekemällä jotain aivan muuta maagi avaa mahdollisuuden johonkin toiseen, täysin edellisestä riippumattomaan mahdollisuuteen.
-> tekemällä loitsun maagi tekee itsellensä mahdolliseksi jotain jonka muuten ei pitäisi enään kuulua hänen vaikutuspiiriinsä.
Tässä nyt taas tällaista tällä kertaa.
>>Tekemällä jotain aivan muuta maagi avaa mahdollisuuden johonkin toiseen, täysin edellisestä riippumattomaan mahdollisuuteen.>>
Hieno kiteytys! Tätä olen yrittänyt tolkuttaa monille epävarmoille omaan putkeensa sukeltaneille ja sieltä ulos sylkäistyille tuttavilleni. "Toisintekemällä" avautuu aina uusi valintojen verkko. Koulutus lisää kykyä tehdä valintoja, mutta ei opeta toisintekemistä.
Mistä siis tulee taito toisintekemiseen? Miten ja miksi ihmeessä tavallisen maalla asuvan duunariperheen lapsi tekee kaiken toisin kuin muut ja päätyy elämässään todella kummallisten valintojen eteen. Ja menestyykin elämässään - ainakin omasta mielestään.
Et ikinä arvaa kenestä puhun? ;-D
En nyt aivan tällaista tarkoittanut. Kohtaloa käytin lähinnä merkityksessä, että jokaisella olisi jokin "ylempi" minä jonka tehtävä on tulla jonkinlaiseksi vaikuttajaksi tässä maailmassa.
Lähdin pohtimaan asiaa uudelleen siitä syystä, että tuntuu olevan jokin vaikutin joka yrittää ohjata minut tietylle polulle.
Mikä on enteidennäköteoria?
Näkemykseni mukaan kohtalo on se ansalankojen vyyhti, jonka ihminen on saanut aikaiseksi omilla toimillaan. Jotta tämä ei vaikuttaisi liian mystiseltä, mainittakoon että pidän reinkarnaatiota todellisuutena (ja siksi kärsimystä voidaan tarvita jopa jo lapsena, että tilit saadaan tasan = karma).
Tahto taas... Minulla ei ole kovin voimakas tahto, joten paha sanoa käytännön tasolla, mutta teoreettisessa mielessä pidän tahtoa kykynä nopeuttaa omaa kehitystään tietoisin ponnistuksin. Tähän voi liittyä vaikkapa valinta mennä välillä "vaikeimman kautta", jotta karmavelkaa saadaan suoritettua nopeammin joko karmealla kitumisella tai hauskemmalla opiksi ottamisella, jossa kaikkea ei tarvitse ihan juurtajaksaen "maksaa". Vertailun vuoksi: vankeus-aika voi olla inhottava tai kehittävä. Karma on eräänlaista vankeutta.
MUTTA. En usko että sielut ovat täällä yksinomaan kitumassa "pahojen" tekojensa takia, vaan ennenkaikkea seikkailemassa ja saamassa kokemuksia. Oletan että se "Yksi" joka on kaikki elävät olennot ja kaikki mitä on nimenomaan vaatii kaikilta eläviltä olennoilta mahdollisimman rikkaita kokemuksia. Ne ovat sen Yhden apetta. Se taas, voiko yksittäinen yksikkö eli olento olla erillinen tai vapaa suhteessa Yhteen, on minulle mysteeri. Luulen että pitkälti vapaus on illuusiota: ei pysty tekemään mitään sellaista mitä Yksi ei haluaisi tehtävän. Toisaalta taas jos yksiköt eivät koe erillisyyttä, mitä pointtia on kokea yhtään mitään? Riittäisi kun joku jossakin kokisi kaiken, ja kaikki koettu olisi välittömästi kaikkien omaisuutta. Tylsää.
Todellista olemustani pidän Yhden todellisena olemuksena... Ja kovin usein olen siitä kovin loitolla.
***
Ehkäpä täällä vielä tavallisena tallukkana toikkaroidessaan parhaimmillaankin voi vaikuttaa vain siihen, miten tuntee ja miten kokee kokemansa. Jääkö omien ansalankojensa kamppaamaksi, vai hyppääkö narua. Pikkuhiljaa jähmeys sulaa pois, ja jäljelle jää se ns. todellinen luonto... Se kestänee iät ajat, se kehittyminen.
Eli siis kaikki kärsimys ja vitutus on maksua kaikesta pahasta jota ollaan edellisissä elämissä tehty?
Minä olen ahdasmielisen ymäristön vanki, jossa minun on kuitenkin oltava. Jaloissani on betonipainot ja kaulani ympärillä teräspanta josta minut on kiinnitetty konservatiivisuuden ja paikallaanpysyvyyden tilaan. Riippumatta siitä kuinka paljon rimpuilen ja yritän, ovet ovat toistaiseksi pysyneet kiinni. Onko tämä siis pakollinen välivaihe joka vaan on käytävä läpi? Opetetaanko minulle kenties nöyryyttä ja malttia?
Joku voisi sanoa että aina on vaihtoehto, no niin on, mutta allikkoon en sentään halua.
Anteeksi kun änkeen tähän väliin, mutta minusta tämä liippaa tuota mistä A.Hourupää tossa ylempänä jo puhuikin eli valintojen verkkoa ja toisintekemistä.
Itse olen huomannut ettei kannata hakata päätään betoniseinään. Kohtalo on siitä kumma että se kyllä osoittaa oikean tien. Jos siis jämähtää paikalleen ei kannata pysähtyä, koska ei se tilanne siitä enää etene. Kannattaa sen sijaan tehdä maagikon ratkaisu eli hylätä "annetut" vaihtoehdot ja tehdä loikka uuteen solmukohtaan vaihtoehtojen verkossa. Siis kierretään ikäänkuin pattitilanne.
Jos on olemassa päämäärä johon ei pääse koska seinä on vastassa, on se merkki siitä että kohtalo on osoittanut että sinun on opittava jokin pikku juttu ennenkuin päämäärän saavuttaminen on mahdollista. Ja tuon pikkujutun oppimiseksi sinun on kierrettävä seinä hyppäämällä uuteen solmukohtaan.
Miten tuo sitten tapahtuu käytännössä? Vastaus: seuraamalla vihjeitä.
Mikä sinusta on tällä hetkellä hauskaa, kivaa, mielenkiintoista? Ratkaisu ei löydy välttämättä sieltä, mistä sen olettaisi löytyvän. Toisin sanoen, ratkaisu työongelmiin saattaa olla uusi rakastettu tai ratkaisu parisuhdeongelmiin saattaa löytyä uudenlaisesta työn sisällöstä.
Näissä valinnoissa intuitio on yleensä erehtymätön. Täytyy muistaa että intuitio ei todellakaan ole mikään "mutu" vaan taito, jota voidaan treenata; taito jossa ihminen käyttää ongelmanratkaisussaan sekä logiikkaa että tunneajattelua. Intuitio on pettämätön ongelmanratkaisuissa, jotka käsittelevät omaa elämää.
Totta puhut. Yleensä sen tietää jos elämä heittää eteen jotain josta on tarkoituskin ottaa kiinni. Nyt vaan on niin rasittavan paikallaanoleva tilanne ollut jo pitkään, että taidan uskoa siihen,että tämän on tarkoituskin koetella. Ehkä minun pitää kasvattaa pinnaa jotta selviän seuravasta haasteesta jonka tulevaisuus tuo.
Tiedätkö tunteen, kun on pakotettu olemaan ja tekemään jotakin keskinkertaista kun samalla tuntuu että potentiaalia olisi vaikka mihin, ja mitä enemmän aikaa kuluu keskinkertaisessa ilmapiirissä, sitä enemmän tuntuu että se alkaa syödä taitoja ja muuttaa olemusta?
>>Tiedätkö tunteen, kun on pakotettu olemaan ja tekemään jotakin keskinkertaista kun samalla tuntuu että potentiaalia olisi vaikka mihin, ja mitä enemmän aikaa kuluu keskinkertaisessa ilmapiirissä, sitä enemmän tuntuu että se alkaa syödä taitoja ja muuttaa olemusta?>>
Tiedän tunteen paremmin kuin ehkä arvaatkaan. Tilanne on juuri sellainen, että ellei pidä itseään jatkuvassa liikkeessä vaan jämähtää odottamaan, tilanne syö taitosi, muuttaa olemuksesi ja vähän ajan kuluttua on liian myöhäistä tehdä enää mitään valintoja. Silloin se vasta vankila onkin!
Ongelma on juuri se, että aika on rajallista ja kuluessaan se napsii vaihtoehtoja ruuakseen kuin jokin tuholaisötökkä.
Ongelma on myös se, että ne vaihtoehdot muuttavat muotoaan. Niihin ei voi opiskella niin että olisit koskaan "valmis" tekemään ratkaisuja. Ratkaisut on vain tehtävä ja suunnattava nenä kohti tuntematonta. Nelikymppisen vaihtoehdot ovat erilaisia kuin parikymppisen. Ei huonompia tai parempia tai että niitä olisi vähemmän - ne ovat vain tyystin erilaisia.
Maagikon ratkaisu on toimia toisin. Itse luulin hyppääväni ojasta allikkoon kun sanoin itseni irti hyvästä työpaikasta keskellä pahinta lama-aikaa. Perustin oman puljun aikana jolloin ihmisiä patistettiin pitämään kynsin hampain duunipaikastaan kiinni ja firmoja kaatui kuin heinää. Minusta vain TUNTUI oikealta tehdä tällainen ratkaisu: perusteluni oli se että jos saan firman toimimaan tällaisena aikana ei se enää kovin pienestä kaadu myöhemminkään. Nyt se on toiminut 12 vuotta...
Älä mieti elämän realiteetteja, ne on tehty keskinkertaisuuksille. Mieti sensijaan miten haluat käyttää tämän ainokaisen elämäsi. Aika kuluu.
I'm working on it! :-) Kokoajan on hakemuksia vetämässä! Irti en voi itseäni sanoa koska työttömän on huomattavasti vaikeampi saada töitä. Saanpa tästä sentään kokemusta cv:hen laitettavaksi.
Tuo ajan kuluminen minuakin ehkä eniten rassaa, tavallaan aika tuntuu hukkaan heitetyltä. On hirveästi asioita joita pitäisi tehdä mutta aika ei kyllä anna armoa.
Erittäin fiksua laittaa firma pystyyn lama- aikana. Perusteluna juuri se että jos se lama- ajan pysyy pystyssä, takulla tulosta syntyy kun ajat paranevat. Business- intuitiota parhaimmillaan! :-D The only way is up...
Kovasti tuttu tilanne tuo että jotain on päin helkuttia, mitään sille ei mahda, ja pakko on vaan siinä olla. Omalla kohdallani nöyryys tahi maltti ei ole juurikaan juolahtanut mieleen... Haluaisin niin kovasti opintojen olevan päätöksessä jo tässä elämässä. Vaikka tuskinpa ovat.
Buddhalaiset puhuvat jostakin "oikeasta" siitä, tästä ja tuosta, ja joskus tuntuu siltä että jos vain osaisi jotenkin "oikein" ottaa tilanteensa, siitä vapautuisi välittömästi. Pitää jotenkin positiivisella tavalla olla välittämättä. Tulee mieleen Fightclub-elokuvan kohtaus, jossa pääkkis eli päähenkilö kirkuu tuskasta lipeää kädellään, mutta hänen on pakko kestää se ja antaa periksi, luopua omasta tahdostaan ja halustaan välttää tuskaa.
Ehkäpä kysymys on siitä että oppii siirtämään painopisteen Henkeen, siihen ikuiseen osaan itseään, joka käyttää kehoa ja mieltä kuljetusvälineenään maailman turuilla ja toreilla. Ei se neutraali ja aineeton Henki mitään kärsi, vaikka fyysistä kehoa grillattaisiin barbeque-juhlilla hitaasti karrelle...
Tarot-korteista KUU on mainio kortti kuvaamaan tilannetta jossa räydytään kynnyksellä ja vingutaan kohti valoa. Kuulema kortissa esiintyvät susi ja koira kuvaavat itsensä- ja lajinsäilyttämisviettien valtaa ihmiseen. Sitä tilaa missä ego pikku haluineen vielä viekoittaa, ja myös raastaa elämään pientä elämää suuressa roolipelissä...
No sinäpä sen sanoit! Ehkäpä meitä opetetaan olemaan välittämättä ja tätäkautta pakotetaan pistämään asiat tärkeysjärjestykseen. Tuo tilanteen oikein ottaminen on myös todella tärkeä asia, mistä vaan selviää jos asenne on kohdallaan.
Pitääpä kaivaa tarot- kortit jälleen naftaliinista, ovatkin olleet hyllyllä jo useamman vuoden. :-)
Mielenkiintoista seurata näkökulmia tässä keskustelussa. ;-D
Olisiko todella niin yleistettävissä että miehillä on jonkinlainen myötäsyntyinen ominaisuus luovia aktiivisesti tilanteesta eroon, kun taas naisille on ominaisenpaa ottaa vastaan mitä tuleman pitää ja yrittää oppia tilanteesta jotain? Molemmilla on puolensa.
Oppia "olla välittämättä" ja laittaa "asiat tärkeysjärjestykseen" kuulostavat samaan aikaan järkeviltä mutta samalla kovin naisellisilta näkökannoilta. ;-) Vai olisiko peräti niin että toisintoiminnalla pitäisikin soveltaa juuri sitä lähestymistapaa, joka EI ole itselle ilmiselvää?
Miehille kun on ominaista ketjuttaa ongelmat ja ratkaista ne "tärkeysjärjestyksessä" (johon kuluu helvetisti aikaa kun niitä ongelmia tulee koko ajan lisää), kun taas naiset kasaavat ongelmat yhdeksi sekavaksi klimpiksi (näin miehen näkökulmasta) ja pyrkivät ratkaisemaan koko klimpin jollain kaikenkattavalla suurella lakaisulla.
Mielestäni kuitenkin se että oppii olemaan välittämättä kuulostaa lähinnä naiselliselta pakokeinolta ottaa lisää paskaa niskaan. Tätäkö hakkaavien alkoholistienkin vaimoille opetetaan? En haluaisi uskoa. Ainoa pelastuskeino on muutos.
Tuotanoinin, riippuu tietysti ihmisestä, mutta ehkä naiset sietävät kurjaa tilannetta pidenpään kuin miehet. Enkä nyt kyllä haluaisi tässä kauheasti yleistellä...
Jos lähtökohdaksi otetaan se, ettei elämä aina ole ruusuilla tanssimista eikä kaikki lankea jalkojen juureen kuin Manulle illallinen, niin eikö ole hyvä että sukupuolesta riippumatta kestää epämiellyttävää tilannetta kohtuullisen ajan? Onko "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"- fraasi täyttä potaskaa? :-)
Jos ajatellaan, että naiset ottavat paskaa niskaan miehiä enemmän, eikös se ole vähän niinkuin kasvatuksen sekä vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen syy? Perusteluna väitteelleni esitän seuraavaa: Olen tympeässä duunissa tympeitten ihmisten kanssa, vaihtoehdot ovat joko jatkaa kunnes saan uuden työn, tai sanoa itseni irti juuri nyt ja heittäytyä työttömäksi. Jos alan työttömäksi, minun on hyvin vaikeaa saada uutta työtä koska työnantajat suhtautuvat epäillen työttömiin, ja joutuisin perustelemaan miksi lähdin "hyvästä" vakiduunista. Kun sitten tämän asian perustelisin, minun katsottaisiin olevan epäsopiva, koska minulla ei ole paineensietokykyä eikä selkärankaa työskennellä ikävässä ympäristössä vaan olen ns. luovuttaja. Lisäksi ikäni ja sukupuoleni vaikuttavat mahdollisuuksiini saada vakituinen duuni.
Yleistykseni oli surkea provo ja sellaiseksi tarkoitettukin kun näillä nais-mies-jutuilla saa yleensä säpinää sananvaihtoon ;-)
>>niin eikö ole hyvä että sukupuolesta riippumatta kestää epämiellyttävää tilannetta kohtuullisen ajan? Onko "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"- fraasi täyttä potaskaa? :-)>>
Fraasihan on potaskaa. Sanonnallehan kuuluisi olla jatko: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat", sano juoppo ku vaimoonsa tylsällä puukolla tappo.
Elämän todellakin kuuluisi olla pelkkää ruusuilla tanssimista. Kukas kuspää sinulle on muuta väittänyt? Et kai vaan uskonut?!
Tässä on pointti. Minusta tuntuu että lausahdukset joita tässäkin on nyt heitelty ovat tyypillisiä suomalaisille. Esimerkiksi eteläamerikkalaiset intiaanit monin paikoin kärsivät niin perkeleesti, mutta et kuule heidän suustaan tuollaisia kärsimystä ihannoivia puheenparsia.
Nuoruudessani vieraannuin muuten hyväksi kokemastani buddhalaisuudesta kun en yksinkertaisesti koskaan sisäistänyt tätä "Elämä on kärsimystä ja kärsimyksen syynä on elämänjano" -juttua. Myöhemmin käsitin asian jotenkin niin että "elämänjano" oli aika pitkälti samaa kuin "tahtominen". Kun lopetti tahtomisen, loppui myös kärsimys.
Mitäs sinä tahdot? Tahdot pois nykyisestä työpaikastasi. Olet siis jo tehnyt valinnan (joka ei kuitenkaan näköjään toimi kun seinä on vastassa).
Sen sijaan että päättäisit ottaa kuuliaisesti lisää paskaa niskaan ja perustelisit tätä jollain "elämänopetuksilla", voisit ehkä miettiä onko se tahtomisesi oikein muotoiltu.
Jos tahtomisesi päämäärä on "pois jostain" sen sijaan että se olisi "jotain kohti" voi ongelman ydin olla siinä. Mutta usko minua: elämän tarkoituksena on ruusuilla tanssiminen ja se toteutuu kun visioit itsellesi sen mitä HALUAT sen sijaan että miettisit mitä ET HALUA.
Herranjestas, positiivinen suomalainen!
Nyt joudut kyllä perustelemaan kuinka elämä voisi olla pelkkää ruusuilla tanssimista! :-) Ja toisaalta saat myös perustella vääräksi seuraavan fraasin: "jos räsymatossa ei olisi tummia raitoja, eivät ne vaaleatkaan näyttäisi niin kirkkailta".
Raotanko sanaista arkkuani lisää? Fraasia löytyy nimittäin jokalähtöön! :-D
... se komeimman kävyn poimii.
>>"jos räsymatossa ei olisi tummia raitoja, eivät ne vaaleatkaan näyttäisi niin kirkkailta".>>
Mutta käytössä sekin kirkkaus himmenee ja lopulta koko matto on paskasen harmaa... ;-D Sekin räsymatto vain näytti hetken hyvältä, muttei kestänyt elämän realiteetteja. Siis tanssihan alkaa sillä että työnnetään matot syrjään!
Kyllä! Toden totta: elämän tarkoitus on ruusuilla tanssiminen ja sen tavoittamiseksi ei tarvita kuin Se Oikea Oivallus (osana kahdeksanosaista tietä). Oivallus, Mieli, Puhe, Teko, Pyrkimys, Valppaus, Syventyminen ja - Toimeentulo!
Äsh! Siis jutun juju on se että olet hyväksynyt ainoiksi vaihtoehdoiksesi juuri ne ANNETUT vaihtoehdot, kun sinun pitäisi valita ihan oma vaihtoehtosi. Minun vaihtoehtoni oli perustaa firma. Sinun vaihtoehtosi on todennäköisesti jokin muu (ei välttämättä - suosittelen!).
Mitä voisi tapauksessasi olla "toisintoiminta"? Olet tehnyt valinnan lähteä firmasta pois (päämäärättömästi?). Olet hyväksynyt vaihtoehdoksesi hakea muuta työtä (odottaen että MUUT ojentavat sinulle vaihtoehtoja?). Ja nyt seinä on vastassa.
Sanoit pelkääväsi ojasta allikkoon hyppäämistä. Sekin vaihtoehto on olemassa jos tanssit toisten pillin mukaan. Sinun "ratkaisusi" on lähteä pois. Se todennäköisesti auttaakin tilannetta hieman, mutta peruskysymys on: mikä on ongelmasi?
Voitko paeta ongelmaa pakenemalla tilanteesta? Mikäli ongelma on alistaminen ja pompottaminen, kumpaa luulisit olevan helpompi muuttaa, pompottajaa vai itseäsi?
Noniin, siitä pitää lähteä että itseään voi muuttaa.
Ongelmani on haasteiden ja etenemismahdollisuuksien puute. Ongelma on myös sisäinen palo joka haluaa enemmän ja nopeammin. Päämääränäni ovat vastuu, haasteet ja muutos, niihin en pääse käsiksi ennenkuin olen viettänyt jonkinaikaa opissa, nyt pitäisi päästä siihen pisteeseen että pääsee oppimaan.... Uskon kuitenkin että se on vain ajan kysymys, asiat loksahtavat kohdalleen sitten kun aika on sopiva. Nyt pitäisi olla sitä malttia, josta aikaisemmin puhuimme.
Ei maton raitojen kirkkaus häviä kun sen muistaa pestä säännöllisesti! Ja tanssin jälkeen matto pistetään takaisin paikalleen! :-D
>>Noniin, siitä pitää lähteä että itseään voi muuttaa.>>
Yleensä se on ainakin se helpompi tapa, totta. Tai sitten ei. Tärkeintä on tiedostaa mikä se ongelma on vaikkei sitä ryhtyisikään korjaamaan. Itselläni on helvetisti ongelmia. Silti elämä on ruusuilla tanssimista... :-)
>>Ongelmani on haasteiden ja etenemismahdollisuuksien puute.>>
Ahaa! Puhut koko ajan vain työstäsi ja ammatillisista tavoitteistasi! Onko työ koko elämäsi? Miksi teet työtä? Mikä on tavoitteesi elämässä?
Mihin tarvitset haasteita? Perustellaksesi oman olemassaolosi?? Etenemismahdollisuuksia... Mihin haluat edetä ja miksi? Vai onko "eteneminen" sinulle tärkeää?
>>Ongelma on myös sisäinen palo joka haluaa enemmän ja nopeammin.>>
No anna palaa! Mikä estää? Kaikki, heti!
>>Päämääränäni ovat vastuu, haasteet ja muutos, niihin en pääse käsiksi ennenkuin olen viettänyt jonkinaikaa opissa, nyt pitäisi päästä siihen pisteeseen että pääsee oppimaan.... >>
Niin. Ellet opi mitään nykyisessä työssäsi haaskaat kallista elämääsi. Mitä sinun pitäisi mielestäsi oppia? Voin kertoa että jo pelkästään ammatillisesti koko elämä on oppimista. Vaikka olisit duunissa miten pitkään, sama tunne kalvaa aina ettei mukamaste vielä osaa tarpeeksi... Olen toiminut omalla alallani nyt 23 vuotta enkä vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona. Epätietoinen Vainaja? Haamu? ;-D
>>Päämääränäni ovat vastuu, haasteet ja muutos>>
Anteeksi, mutta minusta nuo kuulostavat taas ulkoa annetuilta. Entä "rauha, harmonia, onni" jne.jne? "Vastuu, haasteet ja muutos" saattavat olla välineitä pyrkiessäsi päämäärääsi mutta vain välineitä yhtäkaikki.
Entä sitten kun päämääräsi toteutuvat, kun sinulla on "vastuu, haasteet ja muutos"? Mitä se merkitsee? Oletko onnellinen? Tunnetko itsesi tärkeäksi? Onko elämälläsi silloin jokin sisältö?
>>Uskon kuitenkin että se on vain ajan kysymys, asiat loksahtavat kohdalleen sitten kun aika on sopiva.>>
Ilman liikettä asiat eivät etene. Pysähtyneisyyden tilassa myös aika pysähtyy eikä se ole koskaan "sopiva" - ikävä kyllä.
>>Nyt pitäisi olla sitä malttia, josta aikaisemmin puhuimme.>>
Eikä pitäisi. Vain toiminta vie eteenpäin. En tarkoita sitä että sinun olisi nyt heti otettava loparit, mutta pelkkä työnhaku ei välttämättä tuo ratkaisua tilanteeseen. Kuten sanottu: duunit on kiven alla. Ei myöskään kannata aloittaa kaikkea alusta vaan ponnistaa siltä pohjalta joka on jo olemassa.
>>Ei maton raitojen kirkkaus häviä kun sen muistaa pestä säännöllisesti!>>
Siinäpä se! Ei ne raidat itse, vaan niitten raitojen puhtaus! Kamalin kohtalo on kynnysmatoilla...
>>Ja tanssin jälkeen matto pistetään takaisin paikalleen! :-D>>
Joo, muttei mitään räsymattoja vaan paljaita varpaita hivelevä puhtaan valkoinen paimentolaisunelma. ;-D
Todella kiusallisia kysymyksiä.... :-)
Yritän kiteyttää vastaukseni.
Mielestäni elämässä tärkeitä osa- alueita ovat suhde, ystävät/ perhe, harrastukset/ vapaa- aika sekä työ. Jos yhdellä osa- alueella on klikkiä, se väistämättä heijastuu muillekin alueille.
On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka vain käyvät töissä koska se on välttämätön paha ja niitä, jotka haluavat toteuttaa itseään työn kautta. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne jotka esim. pakkaavat lihapullalaatikoita pahvilaatikkoon 8 tuntia päivässä huonolla palkalla, ja heidän elämänsä alkaa kun työaika päättyy. Heille ei ole niin tärkeää se mistä elantonsa hankkii. Sitten on niitä jotka eivät voisi kuvitella tekevänsä em. työtä, he haluavat toteuttaa itseään myös työaikana, tai vaihtoehtoisesti vain työaikana. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei ole oikein tai väärin, ne ovat vain vaihtoehtoja, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen.
Minulle on pienestäpitäen ollut hyvin tärkeää saada toteuttaa itseäni ensin opiskelun ja sitten työn kautta. Olen levoton sielu joka kukoistaakseen tarvitsee vaihtelua ja säpinää. Haasteet, muutos ja vastuu eivät ole ulkoapäin annettuja vaan sisäsyntyisiä.
Minulla on kokoajan parit paperit vetämässä joten siinämielessä tilanne ei ole pysähtynyt, ainoastaan tämä odottelu, että koska tärppää, käy hermoille! :-)Ja juu, aina on vaihtoehto, mutta olen päättänyt katsella tämän vuoden loppuun ja sitten alan tehdä radikaaleja muutoksia ellei mitään edistystä tapahdu.
>>...Sitten on niitä jotka eivät voisi kuvitella tekevänsä em. työtä, he haluavat toteuttaa itseään myös työaikana, tai vaihtoehtoisesti vain työaikana. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään.>>
Hmm. Tuo on taas yksi annettu ratkaisu. Jos kyseenalaistaa syyn, miksi työtä tehdään, päästään uudenlaiseen vaihtoehtomalliin.
Kun erottelee toisaalta "toimeentulon", "ansaitsemisen" ja "työn" ihan omiksi erillisiksi asioikseen, saattaa päätyä mielenkiintoisiin vaihtoehtoihin.
Yhdistät nyt "työn" ansaitsemismielessä siihen mitä "haluat tehdä". Nämä eivät välttämättä ole sama asia. Onko sinulle erityisen tärkeää mistä tarpeellinen raha tulee turvataksesi elantosi vai onko sinulle erityisen tärkeää mihin käytät aikasi ja mitä teet? Kun kyseenalaistaa ulkoa annetut "elämän realiteetit" jonkinlaisena luonnonlakina voi päätyä jänniin kuvioihin... ;-) Tarkoittaen: kun alkaa tehdä sitä mitä haluaa, tarpeellinen toimeentulo seuraa perässä.
Toisaalta: itse en ole saanut yhtään työpaikkaa lähettelemällä papereita. Siis KAIKKI lähettävät papereita! Erotu nyt siinä sitten. Varsinkin työnhaussa se "toisintoiminnan" idea on ensiarvoisen tärkeä. Firmathan eivät hae ihmisiä töihin, vaan ratkaisuja ongelmiinsa. Kun tarjoat heille ratkaisun, he ostavat sen... So it goes.
Alan epäillä että olet jonkun konsulttitoimiston head hunter! :-D
Minulle molemmat, sekä ansaitseminen että mielekäs ajankäyttön ovat hyvin tärkeitä, en oikein voi erotella kumpi olisi tärkeämpää. Tunnen kyllä olevani oikealla alalla, pitäisi vaan löytyä oikea paikka. Lisäksi toimeentulon pitäisi olla sellainen, että olisi jossainmäärin vapaus valita kuinka vapaa- aikansa käyttää.
Kerropa lisää tuosta kuinka voi olla ratkaisu työnantajan ongelmiin muuten kuin antamalla työpanoksensa? Onko se kenties persoonassa vai missä?
>>Alan epäillä että olet jonkun konsulttitoimiston head hunter! :-D>>
Eeh-heh-hee! :-D Olen kyllä jokusen kerran istunut konsulttitoimiston piinapenkissä vastailemassa kysymyksiin ja tarjoamassa omia "ratkaisujani yritysten tuotanto-ongelmiin".
Eikun oikeasti: olen yrittäjä ja joudun jatkuvasti myymään työpanostani asiakasyritysten tarpeisiin. Se ei poikkea itse asiassa millään tavoin työnhakutilanteesta. Näinollen olen melkeinpä asiantuntija työnhakemisessa - eli osaamiseni myymisessä.
Strategia on se, että astun sisään, kysyn mikä on ongelman nimi ja tarjoan siihen ratkaisuehdotuksen - jota tietenkin minä lähden heille kehittelemään eteenpäin. ;-) Strategiaan kuuluu olla aika hyökkäävä. Täytyy pystyä antamaan kuva että olen ratkaissut firman ongelman jo siinä vaiheessa kun astun ovesta sisään. Työsopimukset ja muut paperityöt ovatkin sitten pelkkää pakollista rutiinia...
Entisessä työpaikassani olin aina mukana haastattelemassa työnhakijoita, koska he tulivat rinnalleni tekemään samoja töitä ja ainoastaan minä tiesin minkälaista osaamista tuossa työssä vaadittiin. Eli olen kyllä istunut sangen usein myös sillä sisäänottopuolella.
Tiedän esimerkiksi että työnantajan edustajana on aivan helvetin vaikea kieltäytyä, kun hakija soittaa innoissaan ja kyselee koska tulisi käymään. Paperit on tylsiä ja ne on helppo heittää ö-mappiin. Varsinkin paksut nivaskat...
>>Minulle molemmat, sekä ansaitseminen että mielekäs ajankäyttön ovat hyvin tärkeitä, en oikein voi erotella kumpi olisi tärkeämpää.>>
Joo-o. Ite aloin miettiä hyvin perusteellisesti samoja asioita. Aloin kyseenlaistaa näitä "elämän realiteetteja". Kysyin itseltäni, mitä haluan ja mikä olisi "realiteeteista" riippumatta ihannetilanne elämässäni.
Päädyin mm. näihin:
Olisi kivaa ulkoilla kauniilla säällä silloin kun huvittaa eikä mennä töihin. Olisi kivaa nukkua pitkään silloin kun huvittaa. Olisi kivaa tehdä jotain hauskaa ja mielenkiintoista ja siitä maksettaisiin hyvin, mieluummin vielä niin että voisi duunailla sitä hyvien kavereitten kanssa, jne. jne.
Tuosta ihanteesta tuntuisi realiteetit olevan kaukana. Joka tapauksessa se on nyt arkipäivää ;-D Muistatko sen puheen ruusuilla tanssimisesta...?
Tarkoituksenani ei ole sprettailla tai tehdä ihmisiä kateelliseksi vaan yrittää osoittaa että suurin osa näistä "elämän realiteeteista" ovat täyttä fuulaa. Toisintekeminen on aina hyppy tuntemattomaan, se vaatii rohkeutta, mutta se kannattaa.
Okei! Ens kerralla lampsin haastatteluun eri asenteella kuin aikaisemmin. :-D
Kiitti vinkeistä!
Huh-huh (ihan uuvuksissa)! Tämä noita alkaa käydä vanhaksi ;-D
Sanamagia teettää välillä töitä että saisi liikahduksia aikaan :-)
Ave!
Tässä taas kerron sitä mitä olen tutkinut:
Useimmissa uskonnoissa väitetään että ihmisellä on jokin monella eri nimillä esitettynä, eri suuntauksissa mm. todellinen Korkeampi Minä (new age), todellinen Itse (tunnetaan monissa eri suuntauksissa mm. esoteerisissa, okkulttisissa ja myös joissakin pakanasuuntauksissa), ydinminä. Ja gnostilaisia ilmauksia, joista käytetään OTO:ssa Suojelusenkeli nimitystä, muita ovat; jumalakuva eli Eikon (Eikooni), Suojelusenkeli, kaksonen (syzygin), Khristos ja Isä.
Ja RHP (Right Hand Path) suuntauksissa mm. ruusu-risti suuntauksissa, Summit Lighthouse suunnassa ja teosofiassa, sekä muissa -sofioissa siitä käytetään nimitystä sisäinen tai universaali Kristus.
LHP (Left Hand Path) suuntauksissa mm. Lucifer tai Saatana (teistinen satanismi), Seth (Setin temppeli) ja molemmissa voi käyttää myös Pimeyden Ruhtinas ilmaisua puhuttaessa ihmisen ydinminästä, Egosta siis Itsestä, sisäisestä opettajasta.
LaVey satanismin tässä yhteydessä lasken pois, koska heidän "saatana" käsitys kuvaa ihmisen alempaa luontoa eli ulkoista, alempaa ja lihallista minää, joka on vastakohta ihmisen ylemmälle, sisäiselle ja henkiselle minälle.
Eli Itsestä on kysymys yksilöllisestä hengestä, joka on riippumaton ihmisen lihallisesta kehosta ja aivoista, sekä persoonnallisesta minästä ja on olemassa myös silloin kun se ei ole asettunut fyysisen ihmisen tietoisuuteen.
Harvoin ihminen itse on tuosta tietoinen ja rationalistit, materialistit ja ateistit kieltävät tälläisen sisäisen jumaluuden olemassaolon, joka kuuluu metafyysisiin eli yliluonnollisiin käsitteisiin, jotka voidaan kokea ja saada yhteys tuohon Itseen vain muuttuneissa tietoisuudentiloissa mm. unessa, transsissa, meditaatiossa, huumehöyryissä, hurmoksen ja ekstaasin tiloissa, joihin voi päästä myös uskonnollisen rituaalin, jumalanpalveluksen, magian harjoittamisen yms. vast. keinoin.
Yhteyden saaminen tähän sisäiseen jumalaan on useinpien uskontojen, elämänfilosofioiden, maailmankatsomusten tarkoitus, vaikka usein käytetäänkin harhaanjohtavia kielikuvia jostain itsensä ulkopuolisesta jumaluudesta tai palvonnan suunnan olevan jokin ulkoinen kuva, esine, guru tms. joka vastaa tai heijastaa tuota Itseä.
Mutta silloin kun ihminen todella ymmärtää tuon kunnioituksen ja palvonnan kohteen olevan todellinen Itse, on hän lähempänä totuutta.
Ihminen saa tuolta "taholta", kun siltä pyytää, sitä kutsuu tai rukoilee - kutsuttiimpa millä nimellä tahansa - todellista voimaa, viisautta, ymmärrystä ja ohjeita oman polkunsa/tiensä kulkemiseen.
Todellisen henkisen kehityksen päämäärä on useimmissa em. suuntauksissa päästä yhteyteen ja sulautua ja yhdistyä tuohon yksilölliseen Henkeen ja tulla Häneksi.
Ja myös toteuttaa Hänen Tahtoa, ei persoonnallisen minän tahtoa.
Ihminen ei menetä yksilöllisyyttään ja tietoisuuttaan, hän ei sammu, eikä joudu tietämättömyyteen, kun ylittää kuoleman rajan eli hän syntyy uudesti, eli saa uuden "valoasun" eli "morsiuspuvun", kun hänet vihitään todelliseksi oppilaaksi (RHP tai LHP puolelle) ja hänestä tulee kuolematon henki, joka toteuttaa Mestarinsa Tahtoa (joko Kristuksen tai Luciferin/ Saatanan) ja Suunnitelmaa joko Valkoisen tai Mustan eli Varjon Suuressa Veljeskunnassa.
Usva