Peugeot on saanut elämän maistumaan paremmalta. On ilo herätä aamulla töihin kun tietää että 600 km työmatka on yhtä juhlaa - suunnatonta ajamisen riemua ja nautintoa.
On ilo hypätä aamulla Webaston lämmittämään, kiiltävään mustaan uudenkarheaan Peugeotiini samalla kun naapurin Tojokuski raappailee ikkunoita. Toki Peugeotin kuutosmoottorin vihellys on jo musiikkia korville sinänsä, mutta joskus on pakko hieman testata millaiset soundit kymmenestä kajarista lähtee.
Nahan tuoksu, täydellinen sisusta, ylellinen varustelu ja moderni muotoilu ovat juuri asioita, jota Peugeot-kuskit arvostavat. Televisio, navigaattori, täydelliset penkit sähkösäädöin unohtamatta täydellisiä huippuvarusteita saavat turvallisen, jopa ylpeän mielen aikaan.
Liikenteessä huonoa päivää piristää kummasti Avensis-kuskin pilkkana pito. On mukava lähteä valoista nilkka suorana, kuusisylinterisen moottorin mukavan ärjynnän saattelemana ja jättää nämä japanilaisten ruosteisten riepujen kuljettajat taakseen. Pian ruma Avensis näkyy jo onneksi pienenä pisteenä taustapeilissä. Turha on tulla tuulipukukuskien Peugeotiani vastaan kilpailemaan - onneksi niin moni Tojokuski tietää Peugeotin ylivoiman, etteivät edes yritä kisailla.
Parkkipaikalla Peugeot-kuskin pitääkin olla tarkkana. On syytä parkkeerata vain ranskalaisten tai saksalaisten autojen viereen välttääkseen kateellisten Corolla-kuskien ilkivallan. Ruoste lienee myös tarttuva sairaus, joten tässäkin suhteessa parivuotisia, puhkiruostuneita Yariksia kannattaa vältellä viimeiseen saakka. Ja se haju, joka Japanin raadoista lähtee - parempi pysyä kaukana! Ei koskaan minulle sellaista, vain kuolleen ruumiini yli!
Kesällä Peugeotilla ajamisen hauskuus vielä korostuu. On mukava ajaa rantabulevardia kiiltävällä Peugeotilla, seurata naisten kiinnostuneita ilmeitä ja Auris-miesten kateellisia katseita. Tunnen olevani keskipiste kaikkialla minne sitten ajankin. Katseet seuraavat kaikkialla. Peugeotia ihaillaan. Sitä rakastetaan. Sitä kadehditaan.
Joskus ajelenkin huvikseni, ilman stressiä ja huolen häivää vailla määränpäätä vain nauttien täydellisistä ajo-ominaisuuksista ja suorituskyvystä, kuusisylinterisen moottorin hienosta äänestä ja ylellisestä varustelusta.
Viereen tullut Corolla-kuljettaja saa poltella kumia ihan rauhassa. Hän on eri maailmassa. Minun maailmassani ajamisesta nautitaan toisin kuin hänen. Ei minun välttämättä tarvitse heille aina näyttää - tietävät sen itsekin, että turha on Peugeotia vastaan lähteä kisaamaan.
Peugeot on huippulaadukas loistotuote. Autojen eräitä aristokraatteja. Se tarjoaa uskomattomat ajo-ominaisuudet, suorituskyvyn, muotoilun ja ylellisyyden. Se tottelee nöyrästi kuljettajan käskyä, joka on kaiken kingi ja keskipiste. Peugeotilla ajaminen on yksinkertaisesti hauskaa.
Peugeotilla ja minulla menee hyvin.
On ilo hypätä aamulla Webaston lämmittämään, kiiltävään mustaan uudenkarheaan Peugeotiini samalla kun naapurin Tojokuski raappailee ikkunoita. Toki Peugeotin kuutosmoottorin vihellys on jo musiikkia korville sinänsä, mutta joskus on pakko hieman testata millaiset soundit kymmenestä kajarista lähtee.
Nahan tuoksu, täydellinen sisusta, ylellinen varustelu ja moderni muotoilu ovat juuri asioita, jota Peugeot-kuskit arvostavat. Televisio, navigaattori, täydelliset penkit sähkösäädöin unohtamatta täydellisiä huippuvarusteita saavat turvallisen, jopa ylpeän mielen aikaan.
Liikenteessä huonoa päivää piristää kummasti Avensis-kuskin pilkkana pito. On mukava lähteä valoista nilkka suorana, kuusisylinterisen moottorin mukavan ärjynnän saattelemana ja jättää nämä japanilaisten ruosteisten riepujen kuljettajat taakseen. Pian ruma Avensis näkyy jo onneksi pienenä pisteenä taustapeilissä. Turha on tulla tuulipukukuskien Peugeotiani vastaan kilpailemaan - onneksi niin moni Tojokuski tietää Peugeotin ylivoiman, etteivät edes yritä kisailla.
Parkkipaikalla Peugeot-kuskin pitääkin olla tarkkana. On syytä parkkeerata vain ranskalaisten tai saksalaisten autojen viereen välttääkseen kateellisten Corolla-kuskien ilkivallan. Ruoste lienee myös tarttuva sairaus, joten tässäkin suhteessa parivuotisia, puhkiruostuneita Yariksia kannattaa vältellä viimeiseen saakka. Ja se haju, joka Japanin raadoista lähtee - parempi pysyä kaukana! Ei koskaan minulle sellaista, vain kuolleen ruumiini yli!
Kesällä Peugeotilla ajamisen hauskuus vielä korostuu. On mukava ajaa rantabulevardia kiiltävällä Peugeotilla, seurata naisten kiinnostuneita ilmeitä ja Auris-miesten kateellisia katseita. Tunnen olevani keskipiste kaikkialla minne sitten ajankin. Katseet seuraavat kaikkialla. Peugeotia ihaillaan. Sitä rakastetaan. Sitä kadehditaan.
Joskus ajelenkin huvikseni, ilman stressiä ja huolen häivää vailla määränpäätä vain nauttien täydellisistä ajo-ominaisuuksista ja suorituskyvystä, kuusisylinterisen moottorin hienosta äänestä ja ylellisestä varustelusta.
Viereen tullut Corolla-kuljettaja saa poltella kumia ihan rauhassa. Hän on eri maailmassa. Minun maailmassani ajamisesta nautitaan toisin kuin hänen. Ei minun välttämättä tarvitse heille aina näyttää - tietävät sen itsekin, että turha on Peugeotia vastaan lähteä kisaamaan.
Peugeot on huippulaadukas loistotuote. Autojen eräitä aristokraatteja. Se tarjoaa uskomattomat ajo-ominaisuudet, suorituskyvyn, muotoilun ja ylellisyyden. Se tottelee nöyrästi kuljettajan käskyä, joka on kaiken kingi ja keskipiste. Peugeotilla ajaminen on yksinkertaisesti hauskaa.
Peugeotilla ja minulla menee hyvin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuinka joku voi ihastua paskaan... Onhan niitä kaikenmaailman perverssejä ..
tarkoittaakin mainitessaan tuon alemman keksiluokan merkin - corollan - kirjoituksessaan. Kinneriä ei voi kutsua muuksi kuin p******i.