istun hiljaisuuden reunalla,
ei suuria tunteita, ei kiihkeitä ajatuksia
ajatuksia; tuulenvireenä veden pinnalla,
ihmisiä; yksin omissa maailmoissaan
tyhjin silmin, ilmeetömin kasvoin
-eteenpäin
äänettömät marionetit näyttämöllään
kohtaammeko koskaan;
tyhjät silmät, syttyen iloon, vainko
sammuakseen jälleeen
uskallanko? tuulen pieksäessä,
suolaisia kyyneleitä
-edessäni hiljaisuus vai kohtaaminen
vapaapudotus, ilman turvaverkkoa
ei suuria tunteita, ei kiihkeitä ajatuksia
ajatuksia; tuulenvireenä veden pinnalla,
ihmisiä; yksin omissa maailmoissaan
tyhjin silmin, ilmeetömin kasvoin
-eteenpäin
äänettömät marionetit näyttämöllään
kohtaammeko koskaan;
tyhjät silmät, syttyen iloon, vainko
sammuakseen jälleeen
uskallanko? tuulen pieksäessä,
suolaisia kyyneleitä
-edessäni hiljaisuus vai kohtaaminen
vapaapudotus, ilman turvaverkkoa
Vastaukset 7
Vanhimmat
hiljaisuus
alla kuohuava
myrsky
tunteet kosken pauhuissa
kuin kaupungin melu korvissa
mitä silmät ei nää
sen mieli tuntee
- matkaa
eteenpäin
äänettömyys kohtaa
äärettömyyden
mielenvaloa
liikenteen valoissa
pysähdy,odota
mene
kuin sydämeen
että mieleen
odotuslistalle
tapahtumiin
mikä sallittua mikä ei
vapaapudotusta
tuntemattomiin elämänlankoihin
ja hiljaisuus
myrsky allamme.
Pyydän Anteeksi kun näin
tunkeuduin runoosi tällä tavoin.
Hiljaisuus kuin myrskynsilmässä, hetken harha ja pudotus suoraan, mitä tapahtuu selviytyykö, vai hajoaako pölyksi kiertoradoille. Elämänlangat singauttavat poispäin vai kietovatko syleilyyn; pysähdyn odotan ja menen, eteenpäin on ainoa suunta.
Tällaisen tuotti runosi vastavuoroisesti minussa.
Kiitos vastarunostasi Dolan, en sitä tunkeutumisena kokenut.
Elämä on eteenpäin työntävää voimaa
ja sen ehkä moninaisissakin käänteissä
myrskyn saattaa tyyneys tyynnyttää,
jolloin hyvyydet sulautuvut toisiinsa
haihduttaen vapaanpudotuksen vaaran
että turvalliseen pehmeään turvaverkkoon
pudottautumisen.
Näin minä
tämän koen että tunnen.
Vapaata,hyvää pudotusta tähänkin
päivään minä Sinulle erityisesti toivon.
melkoinen tunnelataus tässä runossasi,
jossa hiljaisuus puhuu ja yksinäisyys jos oikein tulkitsen.
Uskalla, uskalla astua eteenpäin ja kohtaa elämä.
Anna kyyneleidesi kuivua, avaa sylisi rakkaudelle.
Koskettava ja puhutteleva runo.
Kiitos Linda sanoistasi, jos runoni koskettaa ja puhuttelee, se on jo paljon se.
Hiljaisuus tuo ystävä ja vihollinen samoissa vaatteissaan ja hiljaisuudessa asuu yksinäisyys ihmisten keskellä, rohkeutta vaaditaan sieltä pois tulemiseen sekä kohtaamiseen, meiltä kaikilta.
Pidin runostasi.Tuollaiselta se monesti tuntuu..
Mukavaa perjantaita :)
Kiitän kommentistasi, ja kiva jos pidit runostani, aiheesta huolimatta tai sen takia, elämä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssia.....ja uskalluskin välillä hukassa.
Mukavaa perjantaita sinullekin :).