jotain hyvääkin olla, että tapasin sielunkumppaninini vaikka en häntä saanutkaan? En haluaisi ajatella, että tästä jäi vain paskaa käteen.
Kai
siinä täytyy
52458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
kirjoittanut. Tuolla on sitä paitsi yksi sana (p...a) jota en olis kirjoittanut ollenkaan.
pakko lukea jos ei sanoma miellytä.
lukea tuollaisia viestejä.
Tympeitä... ;)
on löytänyt sielunkumppanin , et sinä silloin ole voinut sitä menettää.
Siis jos olet varma siitä yhteenkuuluvuuden tunteesta teidän välillä.
vähintään siitä pitäisi ystävyys jäädä käteen.
se ole noin yksinkertaista.
noin yksinkertaista minä itse sen esität.
niin? juurihan minä koitan ajatella asioita positiiviseltakin kannalta.
en tykkää susta enää.
sehän oli jo tiedossa.
tuli joku väliin vastaamaan jonkun puolesta. Aika outo vastaus verrattuna hänen edelliseen kommenttiin. Höh..
tuli joku vastaamaan toisen puolesta. Aika outo kommentti verrattuna hänen edelliseen kommenttiinsa. Höh..
kahteen kertaan...
Niih!
Tuota ei usko kukaan.
tulee väliin ja jatkaa noilla typerillä kommenteilla ?
tiedän kyllä ettei asiat aina ole niin yksinkertaisia ,
mutta jos toisesta on jäänyt tuollainen tunne päälimmäiseksi ,en ukso
että hän on voinut sua unohtaa ja toivoo varmaan että ottaisit häneen yhteyden,
mutta jos hän on varattu tai sinä olet varattu on asia hieman toisenlainen .
jaksa tota sielunkumppanuus paskaa enään lukea. Ilmeisesti et ollut sielunkumppani , etkä muutakaan hänelle. Eikö sen pitäisi olla molemminpuolista, vai mitä luulet?? Ehkä sulle sitte jäi se haiseva kasa käteen mistä et nyt sitten malta luopua.
että jäi. En ajattele asiaa noin. Mutta tottahan se on, että aina se sielunkumppanuus ei ole molemminpuolista niinkuin ei ilmeisesti tässäkään.
Mutta minun mielessäni se oli hyvin todellista.
Enään sanan oikea muoto on muuten enää.
aina vaan tuota samaa...vaihda jo levyä...kyllästyttää minua ja varmaan kaikkia muitakin.
sun mielessäs ja mielikuvituksessa todellista joo. mahtaisitko itse tykätä, jos joku, johon et koe minkäänlaista henkistä yhteenkuuluvuutta nimittelisi sinua sielunkumppanikseen? aika omituista mielestäni. mielikuvilla mennään.
sielunkumppanuus ei ole muuten sellaista, että yksi ihminen keskustelee ja toinen vain tuijottaa häntä typerä virne naamallaan.
ei ole tapana nimitellä ketään yhtään miksikään.
Ja tottakai tunteet ovat aina yhden ihmisen kokemus tilanteesta eikä mikään koko totuus. Ei se, että minä ajattelen tai tunnen jotain tee siitä todellista.
Voinhan aina myös kyseenalaistaa tunteeni ja nähdä ne monelta kannalta.
Ihminen on prosessi eikä mikään staattinen patsas.
Kyllä se palaute jota saan luuloistani myös muuttaa minua ja ajatuksiani.
En jäisi tuijiottamaan ketään typerä virne naamalla, koska osaan myös lukea toisia ihmisiä ja ymmärrän kyllä jos joku ei minusta pidä.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että joskus saattaa luulla ja silti erehtyä. Jos haluaa jotain saavuttaa on pakko kokeilla.
vaikka joku mua sielunkumppanikseen kutsuisi, vaikken itse häntä kohtaan niin tuntisikaan. MIksi haittaisi!?
Mä itse olen oman sielunkumppanini kohdannut ja häntä tulen rakastamaan aina. Toista samanlaista ei ole, eikä tule. Tiedän, että hän pitää musta, enemmästä mulla ei ole tietoa.. vielä ainakaan. Tottakai toivon, että olen tehnyt toiseen yhtä suuren vaikutuksen, kuin hän minuun.
nimitellä ja useillakin eri nimityksillä esim:huora, hullu, kusipää jne... Sielunkumppanista kaukana. Lisäksi narsisti ei voi tuntea ketään sielunkumppanikseen, koska hän ei siihen kykene. Häntä vaan harmitaa kun kulissit kaatuu ja hän ei ole enää mitään, yhtikäs mitään.
Onhan sitä tullut kuultua olevansa milloin kenenkin sielunkumppani. Ihmiset näkee toisesta ne puolet, jotka tahtovat nähdä, samastuvat yhteen kohtaan sielua. Mikäs siinä, mutta toinen osapuoli voi nähdä ihan yhtä selvästi sen kaiken mikä on hyvin erilaista.
Minäkin toki tunnen sielunkumppanuutta joitakin ihmisiä kohtaan, mutta en kutsu heitä sellaisiksi elleivät he tunne samoin.
aika vahvasti uskon,että hänkin(m) tuntee samoin, koska uskallan näin sanoa.:)
Tää tunne on liian vahva ollakseen vain yksipuolista. Sit ole jo vuosia ollut mieleltäni sairas, jos olen muka yksin kantanut tätä tunnetta mukanani. Sit mut voi passittaa suoraan hoitoon.:)
Aloin minäkin jo vähitellen muuttaa kantaani, ihan tämän keskustelumme seurauksena, hienoa ;-)
Ehkä sitä voi toisaalta käyttää tuota ilmaisua, jos kerran vahvasti tuntee niin ja erityisesti, jos voisi kuvitella toisenkin tuntevan niin.
että tapasin sielunkumppanini, mutta juttu meni silti pieleen.
Ehkä sitä oltiin sitten liian samanlaisia, mene tiedä.
Miten löytää oma elämänkumppani/sielunkumppani?Nämä eroavat toisistaan jos mietitään kirjaimellista tarkoitusta. Elämänkumppani voi olla sellainen, jonka kanssa elää, mutta joka ei ole kuitenkaan se oikea sielunkumppani. Sen voi nähdä jonkinlaisena opettajana ja haasteena.
Sielunkumppani taas voi olla tietyllä tavalla haaste, mutta sen kautta saatu opetus on lempeämpää ja opetus molemminpuolista. Sielunkumppani on myös enemmän lähellä itseäsi ja tavallaan peilikuva sinusta itsestäsi.
Itse kysymykseen: Vastaan tässä nyt juuri sielunkumppanin löytymiseen. Sielunkumppanin löytäminen on helppoa jos luottaa vaistoihinsa ja luottaa, että sen löytäminen on mahdollista. Jos haluaa löytää kumppaninsa mahdollisimman helposti ja nopeasti, niin ei kannata asettaa mielessään minkäänlaisia turhia rajoitteita. Tällaisia turhia rajoitteita saattavat olla mm. ikä, hiusten väri, ulkonäkö, paikkakunta, omat sosiaaliset taidot (luota itseesi) jne. Maailmankaikkeus luo sinulle mahdollisimman täydellisen kumppanin (kokonaisena pakettina), jos et itse aseta mielessäsi minkäänlaisia rajoitteita. Jos asetat mielessäsi tietynlaisia rajoitteita, niin sitten et nauti lopputuloksesta niin paljon kuin se olisi mahdollista.
Visualisoimalla voit saada itsellesi hyvän sielunkumppanin, mutta se kannattaa tehdä niin, että tiedät mielessäsi, että se on vain visualisoimistarkoitukseen ja ei välttämättä kuvaa tulevaa sielunkumppaniasi (tässä ei siis haittaa vaikka ajattelisit itsellesi ruskeahiuksisen kumppanin jos tiedostat, että se ei välttämättä kuvaa tulevaa kumppaniasi). Sielunkumppanin hankkimista helpottaa se, että visualisoit itsesi tilanteeseen, jossa sinulla on jo se. Sulje silmäsi, hengitä syvään ja ajattele esim. romanttista iltaa kumppanisi kanssa, jossa istutte sylikkäin ja vaihdatte kauniita ajatuksia keskenänne. Tee tätä visuaalista harjoitusta niin usein, kuin sinusta tuntuu hyvältä. Voit vaihdella mielessäsi myös erilaisia mielikuvia sellaisista tilanteista, joista kumppanisi kanssa nauttisit. Kannatta muistaa, että visualisoinnissa on hyvä kuvitella se nykyhetkenä niin kuin kokisit sitä juuri nyt. Lisää tietoa voit hankkia visualisoinnista myös mm. The Secret -nimisen dokumentin kautta.
Muista, että kaikki mikä tuntuu hyvältä juuri sinulle on oikein, älä siis pelkää muiden mielipiteitä, luota omiisi. Sosiaalisissa tilanteissa kannattaa olla oma itsensä. Esittämällä jotain muuta mitä olet, tulet mahdollisesti löytämään vain yhden yön juttuja. Sielunkumppanisi arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet ja siksi hänen tapaamisessaan, sekä keskustelussa auttaa se, että olet oma itsesi. Älä välitä vaikka jonkun kanssa homma ei luistaisi vaikka kuinka yrittäisit, sillä siinä tapauksessa hän ei ole sielunkumppanisi, eikä siitä mahdollisesti lopulta olisi tullut mitään.
Hymyile ja seuraa kuka hymyilee takaisin. Hymyily itsessään on jo merkki jonkinlaisesta sieluntason kontaktista, mutta ei välttämättä auta joka kerta sielunkumppanin löytymisessä. Avoimena ollessasi voit myös kohdata muita ihmisiä, joista tulee sinun hyviä ystäviäsi ennen sielunkumppanisi tapaamista. Et siis menetä mitään ollessasi oma itsesi.
oli hyvä pointti koskien tota mun "paskaa käteen" juttua.
Nimenomaan se, että olen löytänyt hänet on opettanut mulle paljon jos näin voisi sanoa. Se avasi jollain lailla ihan uuden maailman minulle.
Joten en ajattele todellakaan tapaamisemme menneen ns.hukkaan vaikka emme tule olemaankaan yhdessä.
ei yhteys katoa koskaan. Se yhteys on henkisellä tasolla. Tiedät, jos se on "sitä".
Sielunkumppanin kanssa usein ei päädytäkään parisuhteeseen. Se kulkee elämässä muutoin mukana.
sitä mieltä et kyllä se on juuri se sielunkumppani jonka kanssa voi päätyä parisuhteeseen. Mikä muu se voisi olla?
aviomies- tai vaimo, lasten isä tai äiti.
Jos yhtään olet perehtynyt kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä siellä puhutaan sielunkumppanuudesta.
Siellä nimenomaan sanotaan, että näiden ihmisten välillä voi olla niin paljon tunnetta ja jännitettä, ihan liikaa, jotta sen kanssa pystyisi elämään ja olemaan parisuhteessa.
Se menee niin, että kun toinen on poissa sitä ikävöi ja haluaa lähelleen, mutta kun toinen on lähellä, se on niin voimakas tunne, että tulee sellainen "hylkimisreaktio"... koska se niiden ihmisten välillä oleva jännite on liian voimakas, jotta siinä pystyisi olemaan pitkän aikaa.
on höpöhöpösatua jolla ihmiset pyrkivät perustelemaan milloin mitäkin. Vaikka juuri keskinkertaisia suhteita tuolla sun esimerkillä.
Sitä tunnettahan siinä juuri pitääkin olla. Ihan olet hölöpölö koko naine.
Sitä tunnettahan siinä juuri pitääkin olla. En jaksais mitään vähän sinne suuntaan juttua tosiaankaan. Ihan hölöpölö nainen taidat olla.
kyse on omasta elämäni rakkaudesta.
Suhteesta voisi tulla mitä onnellisin, jos se joskus saisi alkunsa, ja kaikki edellytykset siihen olisikin.
En tarkoita, etteikö monikin voisi olla sielunkumppaninsa kanssa suhteessa, vaan että joidenkin kohdalla se menee niin, että se on mahdottomuus. Näillä ihmisillä on tietty tehtävä annettuna ja heidän elämänsä sivuavat toisiaan monin eri tavoin, mutta yhteen heitä ei ole tarkkoitettu, vaan heille on annettu joku muu tehtävä toistensa kanssa.
on, ihan liikaakin. Mulle ainakin liikaa.:) Helpommin pystyisi toisen kanssa olemaan ja kommunikoimaan, jos olisi edes puolet vähemmän tunnetta.
sillä "alan kirjallisuudella" perustella myös omaa tunnevammaisuuttaan.
Itse ainakin tunnen omat tunteeni ja itseni niin hyvin, että tiedän ettei tunnemaailmassani ole mitään vikaa.
Et ole itse sitten omaasi kohdannut. Kaikki ei koskaan tule kohtaamaankaan.
tuon hylkimisreaktion, mutta en ajattele, että se olisi mikään este sinänsä parisuhteelle.
Mielestäni siinä on vaan kysysmys suuresta pelosta, koska tunne on niin vahva. Ei oikein tiedä miten sitä pitäisi käsitellä ja näkee parhaaksi juosta karkuun.
Ja ehkä se on myös pelkoa siitä, että joku näkee suoraan sun sisimpään. Et voi peitellä itseäsi tai paeta näennäisroolien taakse joilla arkipäivässä selviää.
Toisella on suuri voima haavoittaa sinua jos haluaa.
logiikka sulla.
Juuri tuota tarkoitan.
Pitäisikö silloin antaa vain tunteillensa vallan, ja luottaa, vai estellä, jos pelko käy liian voimakkaaksi?
mitä tarkoitin tossa alempana.
Se on pelkoa..
Jos et oikeesti rakasta toista, niin ei aihetta pelkoonkaan ole. Kaikki on samantekevää.
kaksoisliekistäsi :)
hymyilyttää tuo ,että siitä olisi jäänyt vain- paska käteen :))
En tiedä havitteleeko ap. varattua ihmistä, mutta yleensä ne jotka ihastuvat varattuun ihmiseen kuvittelevat jostain syystä olevansa heidän kanssaan sielunkumppaneita. Tämä varattu on heidän mielestään vain olosuhteiden pakosta avioliitossa ei- sielunkumppaninsa kanssa. Onko vaan niin, että paskaa hommaa yritetään väittää itselle ja muille jotenkin hyväksytyksi sillä, että kuvitellaan että se on kohtalon johdatusta ja kyseessä on se sielunkumppani ja sille nyt ei vain voi mitään.
mieheen minä ainakin olen rakastunut ja hänet koen sielunkumppanikseni.
Eihän se sielunkumppanuus koske vain vastakkaisia sukupuolia tai rakastuneita? Eikö läheinen ystävä tai jotenkin muuten elämässä kohdalle tullut ihminen voi myös olla sielunkumppani? Joku henkilö yleensä, jolta saa elämäänsä voimakkaita vaikutteita? Henkilö, joka jää vahvasti elämään sinussa läpi elämäsi? Jotkut heistä voivat kulkea rinnakkain ja jotkut taas ei... Henkinen yhteys, samankaltaisuus... käsittääkseni...
todellakaan. Uskon hänen parisuhteensa olevan hyvä ja rakkaudentäyteinen ja hänen olevan siinä omasta vapaasta tahdostaan.
En pidä itseäni mitenkään erityisenä ihmisenä suhteessa muihin. On olemassa paljonkin kauniimpia, älykkäämpiä ja ihanampia ihmisiä kuin minä.
Mutta kai minullakin on oikeus rakkauteen ja jopa haaveiluun ilman sen kummempia syytöksiä? Keneltä se on pois? en ole rikkomassa kenenkään suhteita en ole edes yhteydessä.
olenkin siinä onnellisessa asemassa, että minulla on myös ystävä-sielunkumppani :)
Saan hänestä hurjasti iloa elämääni ja jopa voimaa kestää ilman rakkautta. Olen ainakin yhdelle ihmiselle tärkeä.
http://www.youtube.com/watch?v=3I9evBJpAME
voi tietää enkä vastata sinulle ,en ole -ap ,mutta paljon täällä varatut ikävöivät ja kaipailevat myös.
Minusta sielunkumppanuuteen ei välttämättä tarvitse tekoja ,monsti "rakkaus suhteessa olevat pitää osoittaa teoilla ja sanoilla .kysymys voi olla ennemminkin siitä ,että on toisen kanssa henkisellä tasolla samalla aaltopituudella..on sitten avioliitossa tai ei.