A ja Z olivat naimisissa ja heillä on 2 lasta B ja C. B:llä on edelleen kaksi lasta D ja E (minä).
C:llä taas on olosuhteiden pakosta kunnallinen holhooja Q.
Z:n kuoltua omaisuus jakautui siten että A:lle jäi hallintaoikeus ja 50% omaisuudesta,
B ja C siis saivat molemmat 25% osuuden. Käytännössä siis perikunta on kyseessä...
Nyt A:n ikääntyessä on käynyt selväksi ettei hän kykene enää kauaa asumaan talossa yksin,
E taas mielellään muuttaisi omakotitaloon (pysyvästi, jollain tapaa) ja toimisi kotihoitajana niin
kauan kuin mahdollista.
Alkuperäinen suunnitelma oli siis lunastaa asunto omistajilta sukulaislainalla (liian suuri summa,
jotta voisi lähteä pankkiin). Tämä ratkaisu sopisi kaikille osapuolille (myös C:lle, joka usein on
täysin selväjärkinen) lukuunottamatta Q:ta.
Kysymys siis on: Miten 'sukupolvenvaihdos' toteutettaisiin siten ettei Q:lla ole asiaan
sanomista? Voivatko B ja A myydä oman osuutensa sukulaislainalla,
jolloin C jäisi vähemmistöosakkaaksi?
Myös luovat ratkaisut otetaan huomioon. Voiko A testamentata hallintaoikeutensa E:lle?
Tai voiko B hallintaoikeutensa avulla tehdä esimerkiksi 50 vuoden vuokrasopimuksen
E:n kanssa?
Ensijaisesti tietysti olisi toivottavaa jos edes (suurin) osa kiinteistöstä siirtyisi E.lle koska olisi
järjetöntä remontoida jo kallista asuntoa vain maksaakseen siitä entistä enemmän A:n, B:n ja C:n kuoltua. Mutta kuten sanottua raha-asiat eivät ole ensimmäisenä listalla, mutta ei
huvittaisi luopua nykyisestä kohtalaisesta asunnosta vain joutuakseen asunnottomaksi parin
vuoden kuluttua...
C:llä taas on olosuhteiden pakosta kunnallinen holhooja Q.
Z:n kuoltua omaisuus jakautui siten että A:lle jäi hallintaoikeus ja 50% omaisuudesta,
B ja C siis saivat molemmat 25% osuuden. Käytännössä siis perikunta on kyseessä...
Nyt A:n ikääntyessä on käynyt selväksi ettei hän kykene enää kauaa asumaan talossa yksin,
E taas mielellään muuttaisi omakotitaloon (pysyvästi, jollain tapaa) ja toimisi kotihoitajana niin
kauan kuin mahdollista.
Alkuperäinen suunnitelma oli siis lunastaa asunto omistajilta sukulaislainalla (liian suuri summa,
jotta voisi lähteä pankkiin). Tämä ratkaisu sopisi kaikille osapuolille (myös C:lle, joka usein on
täysin selväjärkinen) lukuunottamatta Q:ta.
Kysymys siis on: Miten 'sukupolvenvaihdos' toteutettaisiin siten ettei Q:lla ole asiaan
sanomista? Voivatko B ja A myydä oman osuutensa sukulaislainalla,
jolloin C jäisi vähemmistöosakkaaksi?
Myös luovat ratkaisut otetaan huomioon. Voiko A testamentata hallintaoikeutensa E:lle?
Tai voiko B hallintaoikeutensa avulla tehdä esimerkiksi 50 vuoden vuokrasopimuksen
E:n kanssa?
Ensijaisesti tietysti olisi toivottavaa jos edes (suurin) osa kiinteistöstä siirtyisi E.lle koska olisi
järjetöntä remontoida jo kallista asuntoa vain maksaakseen siitä entistä enemmän A:n, B:n ja C:n kuoltua. Mutta kuten sanottua raha-asiat eivät ole ensimmäisenä listalla, mutta ei
huvittaisi luopua nykyisestä kohtalaisesta asunnosta vain joutuakseen asunnottomaksi parin
vuoden kuluttua...
Vastaukset 8
Vanhimmat
>
Muuttamiseen riittää pelkkä A:n lupa, mutta hänen kuoltuaan tai jouduttuaan edunvalvonnan alaiseksi tilanne muuttuu, kuten olet jo päätellytkin.
>
Jos 'sukulaislaina' tarkoittaa lainaamista C:ltä paremmilla ehdoilla kuin pankilta, niin edunvalvoja Q toimii aivan oikein estäessään sen. Eipä tässä ole paljon muuta tehtävissä kuin neuvotella Q:n kanssa C:n omaisuuden ostamisesta käypään hintaan eli tarjotkaa vaikka yhdessä muiden ei-holhottavien sukulaisten kanssa tarpeeksi rahaa C:n ulosostamiseen. Jos Q ei suostu edes selvästi ylihintaiseen kauppaan C:n edun vastaisesti, voisi hänestä tehty valitus menestyä. Päästyänne C:stä ja Q:sta eroon voitte järjestellä talon omistuksen miten haluatte myös lahjanluontoisilla järjestelyillä tai keskinäisillä korottomilla lainoilla. A tekee testamenttinsa kenelle vain haluaa ja tämä perillinen sitten A:n kuoltua voi maksaa lakiosan C:lle rahana.
>
Voivat toki, ja se onkin yksi keino jolla A voi varmistaa ettei hänen tänään omistamansa osa taloa päädy perinnönjaon kautta C:lle. Sillä kuinka suuri C:n omistusosuus ei ole merkitystä sen kannalta kuinka helppoa tai hankalaa C:stä ja Q:sta eroonpääsy on.
>
Ei, eikä myöskään luovuttaa sitä E:lle eläessään.
Ei.
Lopussa oli siis tarkoitus kirjoittaa:
>
Ei.
>
Tarkentaisin vielä että tuleeko ennen tätä ostaa C ulos. Vai voivatko A ja B myydä oman osuutensa ilman Q:n suostumusta? Tosin miksei hän antaisi suostumustaan kun C:n asema ei muuttuisi miksikään... Tai voiko ylipäätään kiinteistöä joka ei ole osake myydä osissa?
Oletin vastauksessani että kyseessä on murto-osaisesti omistettu kiinteistö, siis perinnönjako ja mahdollinen ositus on jo tehty. Jos ositusta A:n ja Z:n välillä ei ole tehty, niin Q tarvitaan siihen mukaan ja A ei avioliittolain vallinnanrajoituksista johtuen voi luovuttaa osaakaan puolisoiden yhteisestä kodista muuten kuin B:n ja Q:n tai tuomioistuimen luvalla. Tämä rajoitus poistuu osituksessa. B voi luovuttaa oman kuolinpesäosuutensa tai esineosuuden siitä kiinteistöstä jonka hän tulevassa osituksessa ja jaossa saisi kysymättä keneltäkään lupaa. Eri asia on, ettei esineosuuden luovutuksia yleensä tehdä. Käyttöoikeus tietysti säilyy luovutuksesta huolimatta.
Mutta entäpä jos kyseessä on tosiaan pelkkä lain eräistä yhteisomistuksista mukainen tilanne jossa monta ihmistä omistavat murto-osia samasta kiinteistöstä johon kohdistuu lisäksi A:n PK 12 luvun mukainen käyttöoikeus? Oletetaan ettei Z:n testamentti vaikuta käyttöoikeuden sisältöön. Tälläisessä murto-osaisessa kiinteistön yhteisomistuksessa ei ole mitään erikoista vaan se on hyvinkin yleistä. A voi nyt luovuttaa oman murto-osansa kenelle vain haluaa lupaa kysymättä, tosin luovutus vaatii MK 2:1 §:n muotomääräysten täyttämistä ja luovutuksensaajan täytyy hyväksyä tai ainakin saada tieto siitä että A ei samalla luovu käyttöoikeudestaan vaan se rasittaa koko kiinteistöä edelleen. Ymmärtääkseni PK 12:4 §:n 2. momentin ensimmäinen lause ("Käyttöoikeuden alaista omaisuutta sen haltija saa luovuttaa tai pantata vain omistajan luvalla") ei voi rajoittaa A:n oikeutta disponoida yhteisomistajana omistamastaan murto-osasta. B taas voi luovuttaa oman murto-osansa vain A:n tai tuomioistuimen luvalla (PK 12:6 §)
Mikä on sukulaislaina?
lastenlapset..
mullekaikkihetitännenyt!! prkl ja tietenkin toinen lapsi pitää tässäkin tapauksessa itseään etuoikeutettuna toiseen lapseen nähden.. mun lapsella kaikki!!
vituttaa tämmöiset kirjoitukset.
Ensijainen suunnitelma oli suunnata sukulaislainotetut varat jollain tapaa A:lta ja B:ltä tälle toiselle lapselle, mutta se ei liity asiaan tai kuulu muille. näin ollen sitä en erikseen maininnut. Ja jos tämä sopii hälle niin miksei sinulle. Eikö lapsenlapset ole käyneet mummolassa kun mummoa vituttaa, jos näin on niin katse peiliin...
Q toimii oikein, hänen velvollisuutensa on ajaa valvottavan etua.
Vaikka B ja A myisivät osuutensa, niin enemmistöosakkuuskaan ei oikeuta E:tä päättämään asioita kuten haluaa, sillä kaikkia on kuultava. Eikä vain omistussuhteessa!
Hallintaoikeutta ei voi siirtää ja se on voimassa vain henkilön elinajan.
Rehellinen kauppa on siis turvallisin vaihtoehto.