Mun arkea
Joka toinen päivä ihanaa -sitten on nää synkät päivät. Eli avopuolisoni on ollut aiemmin todella masentunut ja itsetuhoinen. Saanut lääkitystä masennukseen ja ahdistukseen. Nyt kuitenkin ollut ilman lääkkeitä puolisen vuotta (ei omasta tahdostaan) ja alkanut "lääkitä" itseään alkoholilla.
Mä en jaksa sitä, että aamulla ku herään en voi aavistaakaan millä mielellä hän herää. Jos on ahdistus, masennus tjs. niin haluu juoda. Jos hän on päättänyt, ettei nyt juo, niin halu on kuitenkin niin kova, että äksyilee sit koko päivän -mä hiippailen kotonani ja yritän pysyä poissa sen tieltä.
Viimeksi kun se "lääkitsi" itseään, niin se istu veitsi kädessä ja mä pelkäsin niin kovasti ku se ei suostunut antaa sitä pois. Pelkäsin sitä katsetta niin paljon, että jo luulin et nyt muakin sattuu... Onneksi näin ei käynyt.
Nyt hän viikonloppuna lupasi lähteä mun kanssa lääkärille, jos mä vaan tuun mukaan. Tänään sitten olin soittamassa lääkärille, niin avopuoliso esti mua ja vei mun puhelimen. Ei kuulemma haluu enää mennä -aiemmin hän käski mua pakottaa hänet lääkäriin jos ei suostu..ennusti sillon, että tuskin haluu enää maanantaina mennä. Mä en nyt tosiaan tiiä mitä teen?
Tuntuu, että vaikka miten yritän olla tukena ja apuna, niin kuitenkin vaan suututan. Nyt ei olla puhuttu moneen tuntiin tänään ja avopuoliso vaan "nukkuu". Mä pyysin anteeksi ja pahoittelin, että pahoitin sen mielen. "Rakastan sua" mä sanoin ja jäin lähelle, kunnes mut häädettiin pois. Itkin.
Mä oon niin epätoivoinen. Mutta jos toinen ei ite haluu apua, niin ei sitä voi pakottaa..Kuitenkin mua häiritsee kamalasti se, että se tietää että tarvii apua. Tää vaan häiritsee niin paljon arkea, en pysty käymään töissä kunnolla, enkä huolehtii opinnoista..enkä kehtaa puhua mun läheisille tästä.
Salaisuus anonyymisti jaettavaksi :(
Joka toinen päivä ihanaa -sitten on nää synkät päivät. Eli avopuolisoni on ollut aiemmin todella masentunut ja itsetuhoinen. Saanut lääkitystä masennukseen ja ahdistukseen. Nyt kuitenkin ollut ilman lääkkeitä puolisen vuotta (ei omasta tahdostaan) ja alkanut "lääkitä" itseään alkoholilla.
Mä en jaksa sitä, että aamulla ku herään en voi aavistaakaan millä mielellä hän herää. Jos on ahdistus, masennus tjs. niin haluu juoda. Jos hän on päättänyt, ettei nyt juo, niin halu on kuitenkin niin kova, että äksyilee sit koko päivän -mä hiippailen kotonani ja yritän pysyä poissa sen tieltä.
Viimeksi kun se "lääkitsi" itseään, niin se istu veitsi kädessä ja mä pelkäsin niin kovasti ku se ei suostunut antaa sitä pois. Pelkäsin sitä katsetta niin paljon, että jo luulin et nyt muakin sattuu... Onneksi näin ei käynyt.
Nyt hän viikonloppuna lupasi lähteä mun kanssa lääkärille, jos mä vaan tuun mukaan. Tänään sitten olin soittamassa lääkärille, niin avopuoliso esti mua ja vei mun puhelimen. Ei kuulemma haluu enää mennä -aiemmin hän käski mua pakottaa hänet lääkäriin jos ei suostu..ennusti sillon, että tuskin haluu enää maanantaina mennä. Mä en nyt tosiaan tiiä mitä teen?
Tuntuu, että vaikka miten yritän olla tukena ja apuna, niin kuitenkin vaan suututan. Nyt ei olla puhuttu moneen tuntiin tänään ja avopuoliso vaan "nukkuu". Mä pyysin anteeksi ja pahoittelin, että pahoitin sen mielen. "Rakastan sua" mä sanoin ja jäin lähelle, kunnes mut häädettiin pois. Itkin.
Mä oon niin epätoivoinen. Mutta jos toinen ei ite haluu apua, niin ei sitä voi pakottaa..Kuitenkin mua häiritsee kamalasti se, että se tietää että tarvii apua. Tää vaan häiritsee niin paljon arkea, en pysty käymään töissä kunnolla, enkä huolehtii opinnoista..enkä kehtaa puhua mun läheisille tästä.
Salaisuus anonyymisti jaettavaksi :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
kofeiinia, jos käyttää, se on todennäköisin oireilun aiheuttaja. Jos käyttö loppuu täysin, poistuvat oireet muutamien kuukausien aikana.
"Nyt kuitenkin ollut ilman lääkkeitä puolisen vuotta (ei omasta tahdostaan) ja alkanut "lääkitä" itseään alkoholilla"
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Alkoholilla "lääkitseminen" aiheuttaa vain pahempia ongelmia ja tulevaisuus ei näytä hyvältä jos sille tielle lähtee. Uhkakuva on masentunut ja alkoholisoitunut puoliso, joka saattaa käydä väkivaltaiseksi.
Tämä saattaa kuulostaa karulta, mutta sinun täytyy saada suostuteltua hänet lääkäriin vaikka sitten viimeisenä keinona uhkaamalla suhteen lopettamisella, teet näin palveluksen hänelle ja itsellesi.
Kova rakkaus käyttöön, mieti millainen teidän suhteenne on vaikka 10 vuoden päästä, jos et tee mitään
Olet oikeassa...loppu illan aikana hän suostui jälleen puhumaan ja sanoi, että on valmis lähtemään lääkäriin. Tänään sain varattua hänelle ajan, ja toivon, että kun aika on hän suostuu vielä lähtemään..
Alkoholin "parantavaa" vaikutusta ei todellakaan ole koskaan näkynyt. Kiitos paljon vastauksestasi, tuntuu hyvältä, että edes joku välittää minustakin :)
Toivottavasti kumppaniasi vointi nyt vähitellen paranee, iloista mieltä ja mukavaa kesää :)
Lääkkeet on nyt saatu ja hoito-ohjelma kasattu...Nyt on sit kuvassa alkoholi lääkkeet..sain ite kokea myös tuon sekaisen mielen teot. Putkareissuhan siitä avokille tuli :( Tänään hän ite ehdotti, että hommaa antabus -lääkkeet parin viikon päästä lääkäriltä, että pääsis eroon tosta alkoholista. Hyvä suunta, jos se vaan pitää.. Mä en tiiä enää mitä uskoa ja mitä ei.
Oon alkanut miettii tässä, että menetänkö enemmän kuin saan? Mun päätöshän se on, mutta jotenkin vaan uskon niin vakaasti siihen, että jos kukaan ei usko muutokseen, sitä ei tapahdu.
Tavallaan tuntisin myös syyllisyyttä jos nyt heittäisin hanskat tiskiin -koko muu suku on jo hylännyt tän mun avokin. Ja kuten jo ekassa viestissä laitoin, niin meillä on niitä ihaniakin hetkiä..
Tää on se kysymys: järki vai tunteet?