Kenen kanssa te muut yh-vanhemmat lomailette? Tarvis kyllä löytää muitaki samassa tilanteessa olevia. Lapsettomia vkoja tulossa kesällä ja lomaseuraa tarvis.
Ei ole OLLENKAAN sama asia lomailla varattujen ystävättärien kanssa. Tai lapsettomien ystävättärien. Onko täällä jossakin joku sinkkuäitikerho? :D
Ei ole OLLENKAAN sama asia lomailla varattujen ystävättärien kanssa. Tai lapsettomien ystävättärien. Onko täällä jossakin joku sinkkuäitikerho? :D
Vastaukset 12
Vanhimmat
ylläpitoon jotta teille saadaan oma fooruminne. JAKORASIAT!
potevasta keskeneräisestä ihmisestä, jonka loistava tulevaisuus on takanapäin kuten jakauskin.
TÄMÄ ON YKSIN- JA YHTEISHUOLTAJUUSPALSTA! - ja sinä et huolla yhtäkään lasta!
Pitääkö palstan aihepiiri viittoa lukutaidottomalle rypäleperseiselle puppelipojulle!? :D:D:D
kun päättelit muutamasta sanasta kirjoittajan ulkonäön ja perhesuhteen? Ei ihme että yhäreitä ei voi ottaa tosissaan mitenkään.....
noinko kovin otti luonnon päälle, ettet saa omia lapsia tavata.? Tai siis he eivät halua sinua tavata.......
kun päättelit muutamasta sanasta kirjoittajan sukupuolen ja sivilisäädyn? Ei ihme että sinua ei kukaan ota tosissaan mitenkään.....
Suokaa anteeksi, luulin että tämä on keskustelupalsta eikä mikään lynkkauspalsta.
Taitaa joku muu kärsiä ahdistuksesta, en minä. Erostani on aikaa 4,5 vuotta enkä ole jakanut ennen sitä enkä sen jälkeen. Älä sinä kakara tule hyppimään silmille ennen kuin tiedät tilanteestani yhtään mitään, minä vain etsin ystävää. Ilmeisesti meille fiksuille ja jo teini-iän ohittaneille on joku oma palsta. Ja kenen kanssa minä keskustelisin yksinhuoltaja-elämästäni jos en toisten yksinhuoltajien kanssa? Eikö sinun järkesi sano ettei parisuhteessa olevien ja lapsettomien elämä ole samanlaista kuin yksinhuoltajien? Se YHTEENKUULUVUUS yhdistää.
Ja kyllä mä sitä seksiseuraa löydän itsekin niin halutessani, en todellakaan tarvitse siihen minkään palstan apuja. ;)
No, tulipahan koettua tämäki, piristävää oli löytää tänne keskustelemaan muiden yksinhuoltajien kanssa! :D
kanssa. Mulla lapset oli viimeeksi isällään helmikuussa pari päivää, ja nyt kun on luvassa, että lähtevät peräti viikoksi, nautin salaa varkain ajatuksesta, että saan olla ihan itsekseni nuo päivät. Vastaan puhelimeen harkiten, en kaikille, en halua kuulla kenestäkään yhtään mitään, en tule kaipaamaan kenenkään seuraa.
Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei joku toinen saisi olla seuraa vailla, mutta ihan vaan ensimmäisinä tuntoina tuohon "lomaseuraa tarvis". Mä en tarvitse nyt muuta kuin lomaa. Edes hetken.
Siitä pitää etäisä huolen.Ei vahingossakaan ota lapsia silloin kun minulla olisi itselläni lomaa että mihinkään täältä asunnostani pääsisin silloinkaan kun lapset ovat hänellä.
haaveet jo ensimetreillä. Muutaman kerran väännettiin ottaako isä ja jos ottaa niin voiko ottaa heinäkuun alussa vai keskellä vai lopussa vai sattuuko minulla olemaan lomaa vaiko ei. Siitä ei tartonut tulla mitään selkoa kun aina oli isukilla joku "mutku" suunnitelmissaan.
Kerran otti osan lapsista ja senkin kerran sai puolivälissä paniikin, että olen vapaa. Sen jälkeen en ole kertonut lomistani, en tekemisistäni ja ilmoittanut, että ottaa lapset kun niiden kanssa sopii ja minulle siitä ilmoittaa.
Lapset ovat kasvaneet eivätkä ole menneet jos ei isäkään ole asialle mitään tehnyt. Ainoa asiaan liittyvä toiminta hänen puoleltaan on se, että hän lähettää tiedoksi milloin on lomalla ja pitkän jaarituksen siitä, että ottaisiko ja jos ottaisi niin mitä sitten ja jos ei ottaisi niin mitä siitä sitten jne.
Sama tapahtui tapaamisten kanssa. Mitään päätöstä ei mihikään päin syntynyt ja minä en enää viitsinyt olla se joka sanoo missä kaappiseisoo ja milloin isä lapsiaan tapaa. Nyt kun kukaan ei isukille sano mitä tehdän ja milloin niin ei tapahdu mitään. Sääli, että hänen äitinsä on kuollut jo aikoja sitten, sillä äitiä hän tarvitsisi sanomaan mitä pitää tehdä.
Mitä lomiin tulee niin kotona vietetään ja ollaan vain. Ihan tavallista perheellisen lomailua. Jos tekee mieli jonnekin lähteä niin lähdetään, jos jotain halutaan tehdä niin tehdään. Minä en ainakaan ole koskaan kokenut lasten kanssa lomailua ogelmana. Itseasiassa näutin siitä vapaudesta kun voi olla kotona lasten kanssa eikä tarvitse aamuisin lähteä töihin.... heh heh, paljastinko pienen yhäippäRESSUKAn sieluni?
Lomaa on vain neljä viikkoa töistä. Siitä reilun viikon hennon lomailla muualla kuin kotona, ja toki silloin otan lapseni mukaan reissuun.
Yhtälailla hän on lomamatkansa ansainnut.
taitaa olla siitä mukava tilanne, että sinulla on lapsettomia viikkoja kesässä. Suurella osalla ei ole. Lapset ovat lähin kanssa koko loman.
Yksinolo ilman samanhenkistä kaveria on tosiaan vähän ikävää. Mutta ystäviä voi löytää niistäkin, jotka eivät ole samassa tilanteessa. Jos taas haluat ehdottomasti tutustua yksihuoltajiin niin ota yhteyttä paikkakuntasi pienperheyhdistykseen tai vastaavaan, jossa voit vuoden aikana yhteisissä tilaisuuksissa ja puuhailuissa tutustua muihin yksinhuoltajiin ja sitä kautta luoda sellaisia suhteita, että yhteinen lomailu voisi olla mahdollista. Nyt on kuitenkin jo kesäkuu ja uusien lomaseuralaisten löytäminen ei ole kovin todenäköistä.
Olen itse eronnut jo 8 vuotta sitten. Olen reissannut paljon parhaan ystävättäreni kanssa, joka on eronnut lapseton nainen. Reissaan myös lasteni kanssa.
Kun haluan viettää aikuisseurassa lomaa, ei voi aina odottaa että ystävien loma-ajat osuvat yksiin omasi kanssa. Opettele reissaamaan yksin. Itse tein viime syksyn Kreikan matkani yksin, ja reissu oli onnistunut.
Tänä kesänä lähden heinäkuussa reissuun lasteni kanssa ja elokuussa teen Italian matkan muutaman opiskelukaverini kanssa.
Lapset ovat pari viikkoa lomalla myös isällään, ja niistä toisen ole itse töissä.