Ihan lailliselle eläkkeelle jään hippusta päälle 60 v ja vaikka olen odottanut kovasti eläkkeelle pääsyä niin huomaan että tunnenkin jonkinlaista huolestumista ja ahdistusta sen vuoksi. Pitkä työura jää taakse, työtoverit ne parhaat ovat jo melkein kaikki eläkkeellä, osa jo poistunut keskuudestamme, osa sairastaa, niinpä sitä alkaa miettiä itseänsä ja toiveitaan.
Miten te jo eläkkeellä olevat, koetteko että toiveenne ovat
toteutuneet, onko elämä ollut semmoista kuin odotitte?
Harrastatteko, jaksatteko matkustaa? Oletteko liittyneet johonkin järjestöön tai saaneet uusia kavereita eläkeläisten porukoissa? Viime vuosina harrastukset jääneet vähiin kun työ on vienyt paljon voimia, mökkiini jämähtämistäkin olen
alkanut pelätä, ajatus yksin matkustamisesta pelottaa sekin.
Pelkoa pelon päälle! Miten te muut olette asettuneet sinuiksi
eläkkeellä olon kanssa?
Miten te jo eläkkeellä olevat, koetteko että toiveenne ovat
toteutuneet, onko elämä ollut semmoista kuin odotitte?
Harrastatteko, jaksatteko matkustaa? Oletteko liittyneet johonkin järjestöön tai saaneet uusia kavereita eläkeläisten porukoissa? Viime vuosina harrastukset jääneet vähiin kun työ on vienyt paljon voimia, mökkiini jämähtämistäkin olen
alkanut pelätä, ajatus yksin matkustamisesta pelottaa sekin.
Pelkoa pelon päälle! Miten te muut olette asettuneet sinuiksi
eläkkeellä olon kanssa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
täysin. Luulin muuttavani saman katon alle mieheni kanssa päästessäni eläkkeelle, mutta hän lensikin pilven päälle pari vuotta ennen. Kohta olen ollut kolme vuotta eläkkeellä ja työtovereista en ole kuullut vähään aikaan mitään, se elämä on taaksejäänyttä. Yhtään ystävää ei jäänyt sieltä, ei tosin vihamiehiäkään. Melko suuri juttu oli muutto toiselle paikkakunnalle, mutta olen sopeutunut. Eläkeläisyhdistys nappasi minut piiriinsä ja puuhaa on riittävästi. Tänäänkin pelasimme kenttäpelejä iltapäivällä.Oikeastaan eläkeläisjärjestön piiristä löysin uuden kumppaninkin. Eli elämä voi olla melko yllätyksellinen. Parin viikon aikana minulla on ollut mieheni suvun juhlia, miesystävän suvun juhlia ja matka liittyen toimintaani eläkeläisyhdistyksessä. Älä pelkää eläkkeelle jäämistä. Hengähdä hetki ja mene mukaan toimintaan. Olen saanut myös uusia ystäviä toimiessani eläkeläisyhdistyksessä.
Minusta on mukavaa olla eläkkeellä. Aluksi olin tosi yllättynyt luppoajan jatkuvuudesta. - Mutta olin työuranikin aikana vuosikaudet harrastanut lomilla matkustelua ja vapaa-aikoina piirustusta, niin helposti jäsentyi rytmi eläkkeelläkin. Jatkoin edelleen taideseurassa ja ilokseni saatoin osallistua useammalle kurssille ja olla enemmän yhdistystoiminnassa mukana. - Matkoja saatoin tehdä (varallisuus huomioonotten), lyhyelläkin varoitusajalla. - Liikunta, ulkoilu ja luonnossa liikkuminen lisääntyi ja nyt voin kokea aamuhetket, sään vaihtelut ja vuodenajat melkein 'hartaudella' ja ajan kanssa. - Isovanhemmuus ja lähimmäisten kanssakäyminen sai aivan uuden ulottuvuuden ja minulla on monia työtovereita, joiden kanssa pidän yhteyttä ja tapaamme säännöllisesti. Järjestämme illanistujaisia ja tapaamisia esim. taidenäyttelyyn, elokuviin tai johonkin tapahtumaan jne. - Ja vapaa-ajan lisääntyessä olen tutustunut aivan eri tavalla uusiin ihmisiin eri tapahtumissa (jopa seurakuntatapahtumassa tai kirpputorilla ja kauppakeskuksessa). Olen saanut uusia 'hyvänpäiväntuttuja' ja ystäviä. - Minulla kaikki on hyvin näin eläkkeellä, kun terveys on hyvä ja eläkkeenikin on kohtuullinen. - Hyvää kesää kaikille eläkeläisille ja iloa elämään!
64 v. Kyllä tässä vuoden verran on jo eläkkeellä pyöritty. Muuten on terveenä pysytty, mutta nyt on iskenyt jokin tauti. On alkanut kiinnostaa 60 tytönhupakot loppumetrien kaveriksi. Onkohan se nyt sitä vanhaa puluflunssaa vai vai uudenpaa possuyskää? Ettei vain olisi sitä tautia, mikä ottaa sydämeen, lekurikirjan mukaan sanotaan rakastumiseksi. Kuulemma kesäoloissa aika vaarallista ja kukkamekkoja kuuluu väistellä.
http://www.youtube.com/watch?v=TwaZ0c-pmsw&feature=related
Hyvät laulut eivät ole koskaan pitkiä :)
Onnitellen!
kunnon rakastuminen on niin harvinaista herkkua, että nautiskele. On kesäkin sopivasti.
Piti jäädä,mutta nämä kertymät pitävät minut työelämässä vielä reilut viisi vuotta. Laskettiin mieheni kanssa,että eläke nousee huomattavasti.Marraskuussa 2014 olemme vapaita 68-vuotiaita kulkureita molemmat. Mieheni jää nuorempana jo syyskuussa pois työelämästä.
" maantietä kuljen kuin kuningas mä oisin."...mutta vasta vuonna 2014.
p.s sitten myö vasta vaunuillaankin.
Onea siihen, jos sinne asti elätte?
Elämä heittää monta kertaa häränpyllyä. Onnellinen saa olla, jos terveys säilyy.
Miehelleni tuli äkkipysähdys viime vuonna juuri näihin aikoihin ja eläke sairauden myötä.
Onneksi ei oltu kummempia suunniteltu.
Luonnon tapahtumia tulee seurattua. Lintuja on monia aivan pihallammekin. Jänikset tulevat syömään ja kulkevat ikkunan alta. Naapurin kissakin siinä meni.
Haukka etsi päivällä pellon päällä sapuskaa, ehkä oli hiirihaukka. Töyhtöhyypät keikkuvat myös ja illalla neljä joutsenta jää pellolle yöksi. Kurjet ovat pesimässä.
Kuusi pönttöä on eri puolilla asukkaineen. Sellaista.
Pieniä retkiä tehdään autoillen, tänään viimeksi.
Itselläni on nuo hengelliset asiat ja siihen liittyvät tapahtumat tärkeitä. Myös tämän pihan kunnossapito vie aikaa. Täälläkin pyörin.
Tiffanytöitä tei parina talvena. Nyt on ollut taukoa. Ompelen. Päiväpeitot meni uusiksi viime viikolla. Ostin kankaan auton istuinten suojaksi. Ompelua vaatii vielä. Myyjä sanoi olleen rohkea valinta, sellaista gobeliinia ruusukukin.. Auto on niin tylsän värinen, niin jotain piristystä.
Ulkomaille mieli ei tee ollenkaan, joten olo on tyytyväinen, sikäli kuin sairauden varjossa voi olla.
Ota rauhallisesti vain. Olethan ihmisenä arvokas. Kaiken lisäksi tehnyt pitkän uran. Elämää on eläkkeelläkin;)
Monella yksityisellä on mahdollisuus olla työelämässä 70-ikävuoteen asti. Käsitin,että tätä ollaan kirjaamassa lakiin. Kertymät tosin loppuvat 68-vuoden iässä. Elinikä nousee jatkuvasti,joten meille lähes jokaisella jää vielä jäljelle,mukavia,aurinkoisia eläkäpäiviä kyllä ihan riittävästi. Hyvä eläke mahdollistaa matkustamisen,auton hankinnan ja jopa omien lasten taloudellisen auttamisen. Kerron asiat 59-vuotiaan "kokemuksella". Nähdään kanarialla 11-vuoden kuluttua,jos voin näin leikillistä ilmaisua käyttää. Huh,meinasin myöhästyä kahvitunnilta.
ollessakin tehdä satunnaisesti töitä, ei ole niin sitovaa. Tunnen hoitoalan ihmisiä, jotka tekevät näin. Itsekin tein pientä keikkaa aluksi, nyt en enää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä suurempi on riski, ettei ehdi nauttia eläkepäivistä lainkaan. Itse olen tyytyväinen, kun 56-vuotiaana jäin osa-aikaeläkkeelle. Aikakin on rahaa.
joka on eläkkeellä ja tekee silloin tällöin keikkaa. Itse asiassa olin jo useita vuosia pois työelämästä, mutta sitten hokasin, että voisin tehdä työtä silloin tällöin.
Tässä asemassa voi valita milloin ja mitä vuoroja tekee ja missä yksikössä, joten paremmin ei voisi olla. Olen kokenut työkeikat jopa piristeenä ja minut on otettu ilomielin vastaan.
Kysyntää olisi enemmän kuin haluan tehdä ja miltei poikkeuksetta kysytään työhön kun olen ilmoittanut s-postilla milloin ja mitä vuoroja.
Palkanlaskija kertoi, että muista sitten hakea eläkettä keikkatuloista kun täytät 68( siihen on yli viisi vuotta ja tuskin siihen saakka teen...) Eläke ei kerry korotettuna enää, kun oli jo valmiiksi eläkkeellä, mutta jokunen kymppi saattaa kertyäkin.
Enkä ole ajatellut ensimmäisenä rahaa, vaikka sekin on mukavaa ja väliin lisätulo tarpeenkin. Työ on ihan mukavaa ja kanssakäyminen potilaiden ja muiden asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa. Eräs hoitaja totesikin, että olisivat hukassa, jos kaikki eläkeläiset päättäisivät jäädä "lakkoon"...
aina ymmärtää, kun jotkut hampaat irvessä kirivät tuohon 68 ikään töissä, jotta saavat eläkkeeseensä korotusta.
Rahalla ei voi ostaa aikaa.
Vähän joutavalta sellainen tuntuu kun itse ei ilmeisesti tule eläkeikää koskaan saavuttamaan. Tässä tilanteessa aika on paljon tärkeämpi kuin raha.