. Lapseni otettiin huostaan 2004, Tämä oli hoidollinen huostaanotto. Lapsi tuli kotiin 2007, jollon huostaanotto purettiin. Minä en halua olla missään tekemisissä sostyöntekijöiden kanssa. He eivät ole asiantuntioita lapsista, joilla on aspergerin oireyhtymä. Syön vaikka kynsiäni ja elän niukemmin. Onneksi minulla on hyvät sukulaiset, jotka ovat tukena ja auttavat. Kaikesta huolimatta lapseni ja minä voimme hyvin. Joten, joiden lapsilla on tarkkkaavaisuushäiriöitä, välttääkää sosviranomaisia, siitä ei mitään hyvää seuraa.
en ole missään tekemisissä sosiaalityöntekijöiden kanssa
pimara61
6279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"tarkkaavaisuushäiriö", vaan lievä autismin muoto. Sosiaaliviranomaisista olen samaa mieltä kuin sinä. Ei heiltä kannata pyytää -edes rahallista- apua, jollei se ole aivan välttämätöntä. Sosiaaliviranomaiset eivät ylipäätänsä ole mitään lapsiasiantuntijoita, ei heillä ole lääkärin, psykologin tai kasvatustieteilijän koulutusta.
eivät nämä asiat niin mahdottoman tarkkarajaisia ole.
Ei kahta samanlaista ihmistä ole olemassa, ei Asperger-ihmisissäkään.
taikka palvelu edellyttää, että esimerkiksi Asperger -lapsen kanssa pitäisi olla tekemisissä juuri esimerkiksi kunnan astensuojelun kanssa?
Tietenkin, jos joutuu ja pakotetaan väkisin esimerkiksi näiden lastensuojeluilmoitusten kautta tai muun yhtä epäselvän "reitin" kautta puolisalaa jne lastensuojelun asiakkuuteen
niin eipä siinä ole vanhemmilla/vanhemmalla enää mitään rimpuloimista tai vastaan sanomistakaan
lasten suojelun viranomaisena esiintyvän hampaisiin ja "autettavaksi" joutuessaan!!!
Jälkikäteen on tietenkin aivan turhaa olla viisas.
Niin mon ja a i v a n liian moni palvelu
on nykyisin kuin "salaa" ja lainvastaisestikin "ujutettu" lastensuojelun viranomaisten kautta pyöritettäväksi ja annettavaksikin.
Eri sairauksien yms. etujärjestöjen olisi puututtava näihinkin epäkohtiin järeämmin,
ihan niinkuin kaikkeen muuhunkin heidän jäsenistöjensä asioiden kulkua helpottaviin esimerkiksi juuri kuntien hoidettavana oleviin lakimääräisiinkin asioihin.
sellaista edellytäkään. Tajusin itse ensimmäisenä, että pojallani on Aspergerin syndrooma ja niin osasin pyytää lähetteen oikeisiin tutkimuksiin. Diagnoosi saatiin, kun poika oli vajaa kuusivuotias. Päiväkodin henkilökuntakin kävi silloin Lastenlinnassa kuulemassa, miten poikaa pitää hoitaa. Eskarissa hänellä oli oma avustaja. Poika pääsi rauhalliselle erityisluokalle, ja hänellä on mennyt hyvin.
Jos diagnoosin saaminen viivästyy, perhe saattaa joutua tekemisiin lastensuojeluviranomaisten kanssa, koska as:in oireet saattavat muistuttaa kaltoin kohdellun lapsen oirehtimista. Jos lapsi pääsee ajoissa erityisopetukseen ja saa asianmukaista hoitoa, hänen oireensa lievittyvät. Oikein kohdelluista as-lapsista tulee melko normaaleja aikuisia. Aspergerin syndrooma ei parane koskaan, mutta ihminen oppiii elämään sen kanssa.
Mutta kun lastensuojelun viranomaisena toimivien taholta on kaapattu myös tämä "lääkärinhoitajana" eli terveydenhuollon edustajana esiintyminen siihen virkarepertuaariin
niin ammattitaidottomien ja alalle kouluttamattomien lasten suojelun viranomaisena esiintyvien jäljiltä
lapsia ja nuoria on riepoteltu sijaishuoltoon ja ympäri maata.
tosin vain 3,5 kk, mutta sinäkin aikana hänen vointinsa huononi romahdusmaisesti. Mutta siitä asti kun lapsi kotiutui, hänen asiansa ovatkin menneet eteenpäin kun pääsin itse niitä hoitamaan ja vastaamaan muutenkin lapsen hyvinvoinnista.
AS-lasten hoidollisiin huostiin on yleensä kaksi syytä. Kummassakaan tilanteessa vanhemmat eivät ole ikinä kuulleetkaan hoidollisista huostaanotoista ja he
1) joko menevät luottavaisina psykiatrian yksikköön, jonne heidät ohjataan sen jälkeen kun vanhemmat ovat lähteneet lapselle apua hakemaan terveydenhuollosta.
2) Tai toinen vaihtoehto on se, että vanhemmat eivät ymmärrä kyseessä olevan jokin neurologinen oireyhtymä ja vaikeahoitoisen lapsen hoidosta väsyneinä pyytävät apua sosiaalitoimesta.
Hoidolliset huostaanotot ovat tosiaan laittomia ja lapsen edun mukaista olisi saada kotoa käsin käytynä oikea diagnoosi ja sitä kautta myös asianmukaista kuntoutusta. Kaikki Asperger-lapsetkin ovat erilaisia, kaikki eivät koskaan tarvitse välttämättä neuropsykologista kuntoutusta, jotkut tarvitsevat joillain osa-alueilla ja joillekin on monivuotinen kuntoutus paikallaan.