jokaiselle.. Kesäkuu on jo ensimmäisen viikon kohta mennyt, niin se tuo aika rientää.. Yöhalloja ollut, toivottavasti ei mustikan kukat ja linnun pojat oo kuitenkaan kovin pahoin niistä kärsineet.. Innolla odotamme kasvun ihmettä kasvimaalla.. milloin perunanvarret työntyvät mullan alta esille.. miten mansikka kypsyy..
Ehkä tuleva syksy ja tämä kesä tuo uutta eloa, niin moniin asioihin.. Miehenikin voipi parantua ym. toivottavasti ihmiset keksii halvaukseen parannuskeinon.. Ainakin tiedän monia jotka käyvät itsenäisesti milloin missäkin.. kaupassa.. kaverin luona.. sellaista..
Ehkä tuleva syksy ja tämä kesä tuo uutta eloa, niin moniin asioihin.. Miehenikin voipi parantua ym. toivottavasti ihmiset keksii halvaukseen parannuskeinon.. Ainakin tiedän monia jotka käyvät itsenäisesti milloin missäkin.. kaupassa.. kaverin luona.. sellaista..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toivotaan,että tähän viikkoon mahtuisi monta pientä hyvää hetkeä. Ja toivotaan,että huoli ja tuska unohtuisi välillä vaikka taas mieleen palaakin.
Ihailen ihmisiä, jotka saavat puutarhastaan korjata satoa. Minun viljelmäni eivät yleensä lähde edes itämään. Onneksi on tori, josta voi hakea kesäisin toisten kasvattamia vihanneksia ja marjoja.
Niin,marjoja.Metsään en arvaa yksin lähteä,koska eksyn välittömästi.Kokemusta on! Olisi hienoa,kun järjestettäisiin ohjattuja marja-ja sieniretkiä tällaisille suuntavaistottomille naisparoille, jotka ei aina viitsi olla tunkemassa itseään jonkun pariskunnan harmiksi.
Kovana marjastajana olen innolla saanut vuosien saatossa porhaltaa sellaisen ihmisen mukana, jota on voinut kutsua liikkuvaksi Kompassiksi. Sen ymmärrän, että jos marjasangon kanssa tallustelee vaikkapa sinne ja sitten tänne ja käy tuolla ja siellä, niin sehän ei ole mikään ongelma, ongelmahan on se, että sieltä pitäisi jollakin tavalla tulla myös takaisin.
Sitä aina ihmettelin, miten edesmennyt mieheni kykeni tulemaan TAKAISIN siihen paikkaan, missä meidän auto oli odottamassa. Eikä suinkaan aina samaa polkua, vaan oikaisten. Monen monituista kertaa olin VARMA, että nyt menemme ehdottomasti väärään suuntaan. Ja joskus, tällaisen ajatuksen vallitessa, olin jopa pienoisesti vahingoniloinen, että josko Nyt hän erehtyisi suunnasta. Olisi ollut mukavaa, jos olisimme pikkasen eksyneet, niin olisin voinut sanoa kerrankin: "No, mitä MINÄ sanoin." Heh...
Näin ei koskaan tapahtunut. Mieheni näytti kädellä, että "tuonne mennään puoli kilometriä ja siitä sitten käännytään sinne/tänne/tuonne ja sitten tullaan sen pellon laitaan ja se kun oikastaan , niin auto on siinä." Melkein aina katsoin häntä suu auki ja olisin väittänyt kivenkovaan, että meidän on Pakko mennä aivan päinvastaiseen suuntaan, ellen olisi oppinut luottamaan tähän kävelevään kompassiin. Juuri tämän takia olisi ollut aika kivaa, jos olisi joskus erehtynyt :) Olisin saanut pikkasen (leikillisesti) kiusata. Mutta ei.
No, minulla ei ole enää kävelevää kompassia ja siksi en uskalla minäkään mennä minne vaan marjastamaan. Vähäsen, pikkasen olen oppinut katsomaan minne menen, mutta, mutta...
Ongelmahan on se, että enhän voi Opetella menosuuntaa ulkoa, koska mitäs siitä on hyötyä, kun talsii takaisin päin. Elikkä ihmisen täytyisi opetella sama matka etuperin JA Takaperin. Tai sitten kulkea metsässä takaperin, että näkisi koko ajan maiseman siihen suuntaan, mihin on sitten menossa, kun lähtee kotiin. Mutta eihän se marjastaminen sitten onnistuisi, siis takaperin.
Tämä on aika vaikea homma hoitaa käytännössä. Vieraassa kaupungissa olen ihan samalla tavalla ulalla ja eksyilen alvariin.
Miettikääpä vaan..... siis sitä "takaperin karttaa".
:)
toivotan minäkin.
Eilen vein kukkakimpun ystäväni muistoksi hänen puolisolleen.
Piha kukki kauniisti, ystäväni oli oikea viherpeukalo, puoliso mietti, kuinka
hän oppii kukkia hoitamaan.
Kesä kuitenkin jatkuu, nautitaan me elossa olevat siitä, kerätään voimia syksyyn
ja talveen.
puolesta. Se on vaikeaa aikaa ja nyt vielä kun kesä on kauneimmillaan. Sitten sen menettämisen vasta ymmärtää kun se on jo tapahtunut. Ystäville ja läheisille pitäisi riittää aikaa silloin kun täällä vielä olemme mutta ihmisillä on liian kiire.
Ihmisellä pitää olla ystäviä jotka ymmärtävät ja ovat tukemassa huonoinakin aikoina. Lämmintä kesää sinulle toivottaa yksi jolla vähän ystäviä.
kiitos kauniista viestistä.
myös minulta. Minäkin käyn ensimmäistä vuotta suruni kanssa. Tässä sitä vain mennään pikkuhiljaa eteenpäin, kipeinä muistot viimekesästä tulee mieleen, kuitenkin elämä pyörii omaan tahtiinsa :)
elämä kulkee, ei se jää paikoilleen, vaikka mitä tapahtuisi.
Tämä kevät vain tuntuu olleen surua täynnä, mutta päivä kerrallaan pitää jaksaa.
Hyvää kesää sinulle ja kiitos.
kesän jatkoa ja syksyn odotusta sinulle, sekä jaksamisia :)
Näyttäisi olevan kovasti mustikka kukassaan. Saadaan ehkä runsaasti mustikkaa pakasteeseen talvea varten :))
*
*