Taivaalla pahantahtoinen pilvi

huonoin kirjoittamani runo, jos tätä edes voi sellaiseksi nimittää.

Sä aloit sättiin itseäs ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään.

Taidan nyt sanoa pari sanaa, sillä ei nukuta eikä nukkumiseen enää ole aikaa. Tjaa!

Kohta nymmeer yno: Kun runo nimetään, niin sen on oltava jotenkin 'speciaali', muuten ainakaan mä en edes lue sitä. Ärsyttää kaikki "ahit ja vohit ja joutsenet ja lepakot (korjaus tuohon yhteen joutseneen, sillä luin vähän aikaa sitten runon joka oli todella hyvä ja käsitteli ovelan metafyysisesti tuota inhottavaa kanalintua - mua puri joskus joutsen). Musta sun runolla oli erinomainen nimi. Vitut mun sormesta.

Kohta nymmeer döö: Ero, ja rakkauden jälkeinen maaninen ja itsetuhoinen, selkeytymätön ja hedelmätön kausi, on joissain tapauksissa pitkä. Runoon sitä kaikkea ei kannata tuoda. Lukija alkaa kelaamaan liikaa omiaan. Sitten kirjoitus unohtuu. Mutta tuossa sun runon kuristamisvaiheessa mä olin vielä hienosti mukana. Mutta sitten mä halkesin kahtia ja tunsin ihan selvästi fyysistä kipua enkä enää halunnut lukea. Muuten tämä teema on ikuinen. On totta, että rakkauden tuhosta on kirjoitettu enemmän kuin itse rakkaudesta, ja tähän on aivan yksinkertainen syy. Rakkaus on kirjoituksen tuolla puolen, suru täällä.

Kohta truaa: Mä meen suihkuun ja herätän alakerran sekä lorinalla että laululla.

koska tämä ON runo.
Runo joka kertoo melkoisen riipaisevasti
rakkauden päättymisestä. Siitä, kuinka paljon
se sai ihmisessä aikaan ja vielä ehkä enemmänkin
sen päättymisen jälkeen.

Paria kohtaa runostasi haluaisin nostaa ylös,
ihan niiden ainutlaatuisten ilmaisujen vuoksi;

' taivas on täynnä varoitusmerkkejä

' sinä lopetit suhtemme jo
kolme auringonlaskua sitten

' olen valtamerellinen surua '

Mutta ennen kaikkea kuitenkin kokonaisuus,
olet onnistunut maalaamaan ihmisen tumman maiseman
lukijan silmiin.

Hienoa, koskettavaa runoutta.
Jatka ihmeellä, Sinussa on potentiaalia !

Tämä oli mielestäni kyllä hyvä runo !Todellakin pidin.

Upeaa runoilua kaipuusta kiitos!

kaikille teille upeille ihmisille jotka vaivauduitte kommentoimaan ja vieläpä positiiviseen sävyyn!!!

Kun ero on tuore ja kipu käsinkosketeltava, siitä on äärimmäisen vaikea kirjoittaa sortumatta latteuksiin... Sanojen aika tulee myöhemmin. Nyt tuntee olevansa vain rikki ja surunsa ympärille käpristynyt puolimykkä olio.

Ehkä ei kannattaisi olla liian ankara itselleen, varsinkaan tässä tilanteessa!

Miten voisin pyytää sinua rakastamaan
kun unikaan ei suostu?