Heippa !
Millaisia kokemuksia teillä on työelämään palaamisessa kun on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö ?
-M-
Millaisia kokemuksia teillä on työelämään palaamisessa kun on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö ?
-M-
Työelämään ?
-M-
8630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Palasin töihin oltuani sairaslomalla useamman kuukauden. Halusin palata työhöni ja lääkäri antoi vaihtoehdoiksi osa-aikainen sairasloma tai sairasloman jatkaminen.
Olin tuntenut syyllisyyttä sairastettuani monta kuukautta ollen pois työstäni. Kotona sain kuulla myös syytöksiä siitä, miksi sairaslomani aina vaan jatkuu.
Sain kuulla kauttarantain ennen työhön paluuta sairaudestani puhuttavan ikävään tyyliin julkisella paikalla kenen vaan kuunnellessa. Asiasta saivat kuulla työpaikkani harjoittelija ja sijaisenani ollut henkilö. Voin sanoa, että lojaalisuus ja työkaverin arvostaminen on ainakin minun kohdallani ollut pelkkä fraasi.
Syrjintää ja työpaikkakiusausta olen kokenut viimeiset neljä vuotta. Mielenterveyteni on ollut huonossa jamassa ja olen ollut sairaslomilla useamman kerran. Luulin tilanteen ratkeavan 7kk:n työlomalla, jolloin olin työssä muualla. Kun palasin työpaikalleni alkoi sama rumba uudelleen. Itsemurha oli erittäin lähellä. Nyt olen ollut muutaman viikon kesälomalla ja työhön palaaminen häämöttää. Olen nähnytkin jo painajaisia tulevasta ja valvonut öitä. En tiedä miten kauan minun pitää tilannetta kestää.
Olen sairastanut masennusta useaan otteeseen ja uusimman diagnoosini sain maaliskuussa 2009, kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
vaan kummia.
Mitähän loistokkuutta siitä saa että toisten sairauksia levittää.
Olin muuten kerran työssä, minulla on lasit ja kaaduin oudosti niiden kanssa että lasien alapinta osui silmän alle ja siitä tuli musta, turvonnut alue.
Ei se kyllä nyrkiniskulta näyttänyt, mutta sain tietää että avomieheni pahoinpitelee minua säännöllisesti. :D
Sain diagnoosin talvella ja minulla on määräaikainen työ joka loppuu heinäkuun lopulla, minulla on onni ettei sinne tarvitse enää mennä muiden haikalojen nakerrettavaksi.
Toivottavasti saisit joskus uudet työkaverit tai uuden työn, tuo tuollainen kalvaa ilmistä.
Paras tapa katkaista huhuilta siivet on olla avoin ja itse kertoa sairaudesta sen, minka tietaa.
Kannattaa olla todella tarkka siitä mitä kertoo ja kenelle. Väärien ihmisten tietäessä voivat seuraukset olla surulliset. Työpaikalla ei kannata kertoa kenellekkään. Mielenterveyssairaudet eivät ole kuin syöpä, joka olisi tässäkin tapauksessa hyväksyttävämpi.
Nimimerkillä kokemusta on.
Itse diagnosoisin nämä "väärät" ihmiset ahdasmielisiksi. Jos mielenterveysasioista ei puhuta avoimesti, niin siihen liittyvä stigma ja syrjintä ei koskaan katoa. Ehkä olen onnellisessa asemassa, kun minun työpaikalla bipoläärisyyteni otetaan vastaan ymmärtävästi. Minä en ainakaan aio piiloutua sairauteni taakse...
Työpaikka ei ole paras foorumi avautua omista sairauksistaan. Siellä pitäisi tärkeintä olla työnteko, mutta kun työnteko estetään ja saadaan toinen vielä sairaammaksi on piilouduttava sairautensa kanssa sairaslomalle. Muuten syövät elävältä.
Suututtaa kovin, kun lukee tuommoista. Asiahan on vaan niin, ettei tässä maailmassa kukaan voi ymmärtää asiaa ennen kuin itse kokee. Itsekin naureskelin viistoistakesäisenä ilkeämielisesti paniikkihäiriön saaneelle tutulle. Ei tullut mieleen, että sattuu omalle kohdalle. Silloin naurut loppuu, kasvaminen, nöyrtyminen alkaa. Tienvarressa sai puhallella pitkän tovin...
Itse en tuollaista jaksaisi. Oma pääni ei kestäisi kiusausta ollenkaan.
Ihmisillä on niin kroonisesti tyytymätön olo, että kun jollain alkaa mennä huonosti, asialla mätöstellään huolella. Näihin rattaisiin olet joutunut. Suosittelen haistakaa vee - asennetta eli sairasloman jatkamista kuukausiksi ja miettimistä muihin hommiin. Itsemurhaa ei ei-nöyrtyneiden takia kannata edes ajatella. Voimia toimia!
Olen kanssasi samaa mieltä.
Olen saikulla ja aion totisesti olla niin kauan etten joudu enää työpaikkaani kiusattavaksi takaisin.
Onneksi on määräaikainen pesti.
Olin niin puhki jo valmiiksi että olinkin helppo saalis työyhteisön syntipukiksi.
Kaikki keinot oli jo käytetty, vaan kimppuun ei käyty.
Hulluksi nimittelivät, ruokatunnilla ruokani oli väärää, tauot vääränä aikana, vaatteet vääriä jne.
Takana on jo lapsena saatu ivailu, naureskelu, henkinen ja fyysinen väkivalta.
Ennen mottonani oli "jos tämä ei tapa niin se vahvistaa" vai miten mahtoikaan mennä.
Kissan viikset.