olen kärsinyt yli kaksi vuotta erilaisista oireista mm.tasapainohäiriöt,lihasten nykimiset,eri lihasten pettäminen rasituksessa,vapinoita sormissa aamuisin herätessä koko kroppa täriseeym.ym. lääkärit todenneet hyvälaatuisen asentohuimauksen ja jaloissa poikkeavat refleksit.kuvia on otettu samoin kaikkia mahd.testejä mutta homma ei selviä.kaikki alkoi muuten puoli vuotta ennen näitä oireita pahoilla selkäkivuilla myöhemmin tuli silmien pimenemistä ai niin saunan jälkeen tulee tosi huono olo ja niskalihakset ikäänkuin lakkaa kannattelemasta.onko kellään muulla ollut vastaavanlaisia oireita???niin ja lisäksi kävely on välillä erittäin hankalaa jopa mahdotonta.olisin todella avun tarpeessa koska lääkärit aikovat lopettaa tutkimukset ja laittaa diagnosiksi työuupumuksen??maalaisjärjellä tuntuu jotenkin oudolta,mutta enhän minä toisaalta ole lääkäri.kiitoksia asiallisista vastauksista.
mitähän tämä on
epätietoinen
92173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Melko tutulta tuntuu osa sinun oireistasi ja antaisinkin sellaisen neuvon, että hakeudut jonkun pätevän neurologin vastaanotolle.
Kun minulla alkoivat ensioireet -80 luvulla ja lopulta vuonna -92 meni jalat alta siten että pyörätuoli tuli pääasialliseksi liikkumisvälineeksi, niin laajoista tutkimuksista huolimatta ei taudin nimeä löytynyt ja kävin läpi jopa psykiatrisen konstultaation, jonka turvin tuntui työuupumus poissuljetulta oireiden aiheuttajalta. Vasta vuonna 2003 helmikuussa sain ms-diagnoosiin. Siis yli 10 vuotta olin "tuntemattomasta syystä liikuntarajoitteinen". Älä masennu vaikka diagnoosia ei heti löytyisikään, sillä meitä "epäiltyjä" ms-ihmisiä on todella paljon ja moni on sairastanut toistakymmentä vuotta ennen diagnoosin varmistumista. En kuitenkaan tarkoita kirjoituksellani sitä, että sinulla olisi ms-tauti mutta muistan hyvin kuinkaa vuonna -92 minulle sanottiin Suomessa olevan noin 5000 ms-tautia sairastavaa ihmistä. Sitten 90-luvun loppupuolella näkyi julkisuudessa sellainen luku kuin 6000, ja nyt olen nähnyt jo sellaisen arvionkin, että ms-tautia sairastavia olisi Suomessa noin 7000!!! Onko tauti siis lisääntynyt kymmenessä vuodessa noin rajusti, no ei varmaankaan, vaan syynä lukujen kasvamiseen on alati kehittyvät tutkimusmenetelmät.
Älä jää yksin miettimään oireittesi syytä, vaan etsi sellainen neurologi joka kuuntelee ja ottaa sinut kokonaisuutena huomioon, sillä ihminen on monimuotoinen "rakennelma" jonka toimintaan ja toimintahäiriöihin vaikuttaa sekä keho että mieli.
Muuan neurologi sanoi minulle kerran, että heidän sairaalassaan viimeinen luulosairas kuoli lääkärin käsiin vuonna -85! Hän tarkoitti juuri sitä ettei potilasta pidä aliarvioida, vaikka ei heti löytyisikään diagnoosiin johtavia löydöksiä.
Mielestäni kaikkein tärkeintä oikean lääkärin löytymisen lisäksi sinun kohdallasi, kuten minunkin aikanaan, on vertaistuki jota saat muilta sairastavilta. Äläkä vaivu synkkyyteen vaikka ei mitään konkreettista heti löytyisikään, sillä uskon lääkärien kuitenkin jo pystyneen poissulkemaan kohdallasi kaikki ns. vakavat sairaudet. Pää pystyyn ja huolehdi itsestäsi!
isäni hakeutui lääkäriin töissä ilmenevien silmien koordinaatiohäiriöiden vuoksi sekä saunan jälkeisen jalkojen pettämisen vuoksi. hän sai heti lähetteen neurologiselle tutkimuksiin. selkäydinpunktio viittasi vahvasti MS-tautiin ja magneettikuvaus varmisti asian. Diagnoosi tuli siis hyvin nopeasti. elettiin maaliskuuta 1990.
Olen kuullut neurologeilta, että noin 10-20% ms-potilaista on sellaisia joilta ei löydy likvorista (selkäydinneste) eikä magneettikuvista löydöksiä, eli vaikka positiivisia löydöksiä ei olisikaan, niin kliinisesti todetut oireet antavat usein viitteitä siitä, että kyseessä saattaa olla myös ms-tauti. Nämä ovat kuitenkin asioita joiden suhteen ei koskaan pidä vetää selkeitä johtopäätöksiä. Olipa eräässä amerikkalaisessa lääkärilehdessä sellainenkin artikkeli joka kertoi uusia neurologisia sairauksia (siis uusia nimikkeitä)löytyvän noin 400 joka vuosi.
Kyllä lähtökohtana kysyjän kaltaisten oireiden kanssa tuskailevalle on jatkaa oireiden syyn etsintää neurologin kanssa. Myös psyykeperäiset oireet ovat fyysisiä ja ihan konkreettisia, joten niitäkään ei koskaan pidä väheksyä.
Niin, ei kai aina ole yhtä selviä MS-tapauksia, olen vain aina uskonut, että näillä kyseisillä tutkimuksilla voitaisiin saada varmuus MS:stä, mutta ilmeisesti näin ei sitten olekaan.
Kysyjän oireille on varmasti useita mahdollisia syitä, joten tutkimukset voivat kestää kauankin. Ihmettelen kuitenkin suuresti, jos neurolla ei tutkimuksia aiota jatkaa, huolimatta siitä, että syytä oireillle ei ole löydetty. Olen huomannut että aina pitää pitää itse huolta itsestään, sillä muut eivät sitä tee, ja osata vaatia lisätutkimuksia.
Hei! Oletko varma, että asia on näin päin, eli että 10-20% ms-potilaista ei löydy likvorista eikä magneettikuvista löydöksiä? MS-liiton sivuilla lukee: "Vain joka kymmenes kaikista aivojen magneettikuvauksessa näkyvistä pesäkkeistä aiheuttaa havaittavia oireita. Yhä useammin löytyy täysin oireettomia ihmisiä, joilla on MS-muutoksia selkäydinnesteessä ja magneettikuvauksessa"
(lähde: http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?page_id=160&topmenu_id=6&menu_id=160&page_id=160&this_topmenu=103&lang=1)
Minulla on ollut useita MS-tautiin viittaavia oireita; oksentelu, päänsärky, tasapaino-ongelmat, olo kuin 5 promillen humalassa, näössä häiriöitä (näen "laikkuja"), niska on aivan vetelänä... Diagnoosini on kuitenkin aivokalvontulehdus. Likvorista, eikä pään magneettikuvistakaan löytynyt mitään MS-tautiin viittaavaa. Nyt, pari kuukautta sairastumisesta, oireet ovat onneksi lieviä tasapaino-ongelmia ja laikkuista näköä lukuun ottamatta hävinneet. Oletko sitä mieltä että pitäisi vielä "vainota" neurologia asiasta? Neurologi oli pari päivää sitten sitä mieltä, etteivät oireeni viittaa MS-tautiin...
onko sinulta otettu selkäydinnestenäyte? oletko päässyt aivojen magneettikuvaukseen? niistä selviää aika paljon asioita, jos kyseessä on neurologinen sairaus. jos ei, niin mielestäni sinun kannattaisi vaatia näitä. oireesi vaikuttavat neurologisilta, koska sinulla on motorisia häiriöitä. aivot ovat niin monimutkainen järjestelmä, että jos hyvänlaatuinenkin kasvain painaa aivojen hermojärjestelmää, niin se aiheuttaa ongelmia tiettyihin fyysisiin ja psyykkisiin toimintoihin riippuen siitä, millä alueella aivoissa se sijaitsee. kaikkihan on tietenkin mahdollista. mutta kyllä syy pitäisi selvittää, kun kerrran oireet ovat jatkuneet jo noin kauan. ja jos syy onkin pelkästään psyykkinen niin kyllä sekin pitäisi saada hoidettua.
tsemppiä.
kiitos vastauksista.minulle on tehty kyseiset tutkimukset sekä lisäksi paljon muita, mukaanlukien psykiatrinen konsultaaltio(sieltä ei löytynyt mitään)syötetty psyykelääkkeitä kuukausi (ei vaikutusta),eli taidetaan olla lähtöpisteessä takaisin ja itselle tullut tunne että siirretään toi "luulo"sairas työuupumus nimikkeellä pois lääkäreiden niskolita.tässä on mennyt koko muu elämä ihan sekaisin näitten vaivojen vuoksi.töihin en ole pystynyt tosiaan kahteen vuoteen,pienintä lasta tarvii hommata joku hoitaan jne.vakuutusyhtiön kanssa tarvii tapella koska ei ole "kunnon"syytä mikä nää kaikki aiheuttaa että kyllä stressimittari alkaa oleen pitkälti punaisen puolella.
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,12,0,0,141358,2003-11-30,ss,Sunnuntai
Minusta tuntuu että Rinteen malli toimii ainakin Peijas-Rekolassa.Mitään hoitoa en ole saanut kahden vuoden sarastamis aikana,johtuen ettei minulla ole varaa edes omavastuuseen Interferoni lääkityksen suhteen.Täytyy olla vain tyytyväinen ettei olekaan varaa sillä seurattuani potilaiden juttuja Interferoni-lääkityksestä olen välttynyt monilta ongelmilta.Mielestäni Interferoni on vain toisella lumelääkkeellä testattua lumelääkettä jolla on aivan perseetön hinta.Onko siraanhoitopiirillä niin kauhea raha-pula että pitää käydä sakottamassa potilaskäynnin aikana potilaiden autoja parkkipaikaikalla parkkikiekon käyttämättä jättämisestä?