Taaperon puheenkehitys

Meillä on 1v 6kk vanha poika, joka ei juuri puhu eikä pukahda. Osaa kutakuinkin kolme sanaa (niin, että osaa käyttää niitä oikeassa yhteydessä): isi, äiti ja hauva. Pyydettäessä osaa useamman sanan sanoa, mutta ne ovat "kummallisia" kuten jee jee, hurraa, bye-bye (mutta ei sano hei hei), useiden eläinten ääntelyt ja jotain muita. Jotkut eläinten äänet osaa yhdistää eläimeen, toiset sitten toistaa pyydettäessä. Sihinät ja pärinät sun muut ääntelyt on osannut jo pitkään.

Muutama epävarma sana on nyt viime aikoina tullut, luulen, että poika pyytää vettä sanoessaan "ttä" (siis osoittaa hanaa keittiössä ja sanoo ttä ttä). Autonkin on tainnut pari kertaa sanoa, mutten tosiaan mene vannomaan :)

Omaa kieltä poika puhuu meilläkin, saattaa pölistä todella pitkät pätkät ja naureskella itsekseen heti perään :) Puhetta ymmärtää lähes täydellisesti, jopa hiukan monimutkaisempia asioita. Osaa pyydettäessä näyttää esim. missä kuvassa "tyttö lukee kirjaa". Saattaa myös oppia sanan, jos vain kerran sanon sen ja näytän, mikä se on. Eli näköjään pää kyllä toimii lapsella normaalisti ja vaikuttaa ihan fiksulta pojalta, mutta ei vain puhu :P

Pojalla oli vuoden iässä kolme tai neljä sanaa, jotka osasi sanoa (osoitti esim. lamppua ja sanoi lamppu), mutta ne jäivät yhtäkkiä pois eivätkä ole tulleet takaisin. Olemme lukeneet paljon kirjoja, mutta poika ei tietysti kovin pitkiä tarinoita jaksa kuunnella. Olen myös laulanut paljon ja puhua pälpätän hirveästi :) Välillä olen ollut vähän huolissani, mutta toisaalta, lapsi ymmärtää niin hyvin kaiken ja osaa itse äänteillä ja asioita näytämällä kertoa omat asiansa, että tuskin mitään vikaa on. Sanavarastoa kuitenkin on, varmasti pari kolmesataa sanaa, joten kaipa se puhe sitten yhtäkkiä sieltä pulpahtaa.

Meillä on neuvola ensiviikolla, joten sittenpähän pääsee asiasta puhumaan. Tiedä sitten vaikuttaako tuo liikkuminen tosiaan asiaan? Meillä poika oppi kävelemään 10kk vanhana ja vuoden ikäisenä juoksi. Nyt on oppinut juuri hyppimään.

Ymmärrän, miten pientä lasta,- jopa vauvaikäistä, voi ikään kuin aktivoida puhumaan.Siis innostamaan.

Siis vauvalle "kertoo" ilmeillen asioita ja vauva ymmärtää, miten hänelle halutaan kertoa asioita.Vauva innostuu ja monasti aloittaa jokeltelun ja ilmeilynsä eli vastaa takaisin.Ymmärrän, miten näin aktivoidaan aivoijen niitä alueita,- jotka ovat tekemisissä ihmisen seurustelun/puhumisen kanssa.

Siis vauva/lapsi ikään kuin kuntouttaa itseään puhumiseen.Siis yrittää ilmaista itseään puhumalla ja lapsen tietoisuus on kohdentunut tähän tekijään.

Aikoinaanhan sanotiin, miten "kieli on jäänyt jalan alle", jos lapsi oppi varhain kävelemään , mutta ei puhunut juuri lainkaan.Ymmärränkin, miten lapsen tietoisuus ja aivotoiminta onkin aktivoitunut enemmän tälle alueelle.Tasapainon harjoittamiseen ja liikkumiseen yleensä.Geneettisillä tekijöillä on oma osuutensa mikä alue kehittyy toista nopeammin.

Mutta, tärkeintähän on, että lapsi ymmärtää sanojen merkityksen ja siten asioita.

Lukeminen tai laulaminen lapselle on hyvä asia ja sillä on merkityksensä kun lapsi olettelee sanojen muodostamista.(Kuulee uusia äänteitä ja sanoja).Mutta, tämä tekijä ei aktivoi lasta erikoisemmin kokeilemaan puhumista tai opettelemaan ihmissuhteessa tapahtruvaa sanallista viestintää.

Siis lapsella voi olla ymmärrystä sanojen merkityksestä, mutta ei erikoisemmin intoa opetella, miten sana muodostetaan eli ei aktivoidu itse puhumista kohtaan.Siis on hiljainen luonteeltaan.

Niin, tämä lapsen innostaminen puhumaan/kasvattamista siihen toimii aivan samalla tavalla kuin luenteeltaan hiljaisen ihmisen aktivoiminen puhumaan.Siis aktivoida asia, joka on niin tärkeä, että siitä kannattaa jo puhua.Toisaalta tilanteestakin tulee raivata tekijöitä pois, jota aristavat puhumisen aloittamista.

Sinuna en olisi huolissaan. Minun lapseni osasi tuossa iässä muutaman sanan enemmän, mutta ei oleellisesti enemmän. Jos lapsella ei kaksivuotiaana ole yhtään sanaa silloin on syytä olla huolissaan. Meidän neidillä sanat tulivat vaiheittain eli monta uutta sanaa kerrallaan ja sitten taukoa välissä. Odota ihan rauhassa. Todennäköisesti 1,5-vuotiaana sanoja on jo paljon enemmän. Ei meillä ainakaan neuvolassa lapselta niitä sanoja kysytty, riitti ihan että minä kerroin mitä neiti osaa sanoa.

Lapsellasi tuntuisi olevan kaikki hyvin. Jopa erittäin hyvin. Kertomasi perusteella en näe mitään merkkejä, miksi pitäisi olla huolissaan.

Jatka juttelemista ja lukemista samaan tapaan. Ne tekevät lapsessasi hyvää työtä, jonka tulokset näkyvät ennemmin tai myöhemmin.

Lapsesi kehittyy hyvin ja hänellä on äiti, joka välittää, huolehtii ja panostaa yhdessäoloon. Lukeminen, lorut ja laulaminen ovat huipputärkeitä. Huvipuistossa käyminen es on tarpeetonta hälyä ja rahanmenoa. Toki joskus voi käydä eikä siitä ole haittaa, mutta jokakesäinen monen huvipuiston kiertäminen on lasta rasittavaa turhaa sälää.

Pallo ja keinu ovat tärkeitä. Kirja ja lorut. Muovailuvaha, paperi ja kynät pitää olla. Mutta vilkkuvia, metelöiviä ja valmiiksi "pureskeltuja" leluja ei tarvita.

Tämä meni nyt ohi alkuperäisen aiheen, mutta kun pääsin alkuun, niin antaa mennä. Olen neljän jo ison lapsen äiti. Kaksi parikymppistä jo kotoa muuttaneita ja nuoremmat 15 ja 17. Näin "jälkikäteen" näkee selvemmin, mikä on tärkeää ja mikä ei.

Tärkeisiin tavaroihin lisään vielä vanhat vaatteet, peitot, tyynyt, kankaat ym. joista voi rakentaa majaa tai käyttää näytelmien tarpeistona. Pitää olla paikka tehdä ja lupa rakentaa . Hieno juttu, jos sohvassa on irtotyynyt ja lapsilla lupa käyttää niitä leikeissä. Syntyy sotkua ja epäjärjestystä, mutta kyllä syntyy mukavaa tekemistä ja lasta oikeasti kehittävää leikkiä. Vilkkuva itsestään kulkeva lelu kiinnostaa ja viihdyttää hetken. Sitten se onkin rasittava roina, joka on aina siivoamatta jossakin jaloissa.

Vielä pitäisi olla mahdollisuus hiekkaleikkeihin ja toki hiekkaleluja. Lapiota ja ämpäriä ja muottia.

Itse en välitä askartelusta enkä jaksanut lasteni kanssa niitä puuhia. Kuitenkin järjestin mahdollisuuden ja tarvikkeita. Alle iso käytöstä poistettu vahakangas ja lasten käyttöön erilaisia materiaaleja. Joskus ärsyynnyin sotkusta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna sotku oli pieni haitta.

Lasten kanssa leipominen ja eväsretki lähimetsään ovat aivan huippua. Unohtakaa risteilyt ja huvipuistot. Vaikka niihin olisi rahaakin, niin lapsi ei tarvitse niitä. Päinvastoin.

Lapsi tarvitsee läsnäolevan ja välittävän ja häntä oikeasti arvostavan vanhemman. Vanhemman, joka haluaa ja jaksaa olla ja kuunnella. Vanhemman ei tarvitse leikkiä ja häärätä, mutta hän huolehtii perustarpeista ja järjestää puitteet leikille. Ja kuulee ja kuuntelee ja tilaisuuden tullen ihailee ja kehuu. Ja tarpeen vaatiessa kieltää ja rajoittaa - määrätietoisesti ja lempeästi.

Voi että minä olisin hyvä äiti, jos nyt saisin aloittaa alusta. Mutta toisaalta- ei noista meidän nuorista pöllömpiä kasvanut, vaikka kompuroinkin monessa asiassa.

Aloittajalle vielä: meidän esikoinen ei sinun lapsesi iässä sanonut sanaakaan eikä edes jokellellut. Vasta yli kaksivuotiaana tuli ekat sanat. Huoli oli suuri. Mutta hän kehittyi omaa tahtiaan puheessa ja monessa muussakin asiassa. Nyt hän opiskelee yliopistossa eikä tee yhtään tiukkaa puheessa eikä missään muussakaan.

Heippa.

Miksi puolitoista vuotiaan pitäisi osata 5sanaa,vähän ihmetyttää.
Monella se puhe jää jalkoihin :)
Eli siis kun oppii kävelemään,niin sillon se puheenkehitys vähän niinkuin keskeytyy :)
Mutta kyllähän tuossa jo sinullakin se viisi sanaa tulee :)


Elä stressaa itse lapsesi puhetta tai stressaa lastakaan sillä :) Tulee vielä takapakkia.

Mun mielestä sinun lapsesi osaa ihan hyvn jo sanoja :)

Meidän esikoinen sanoi eka lauseen jossa oli siis kaksi sanaa 1,6v ikäisenä,eka sanan 9kk ikäisenä joka oli heippa.

Keskimmäinen oppi kävelemään jo ennen vuoden ikää,jotenka hänen puheensa oli sit vähäisempää koska opetteli kävelyä niin pitkään,kun eka kerran nousi ylös 7.5kk ikäisenä ja siitä se sit lähti niin että taisi 10kk ikäisenä sit jo kävellä. Niin puhe jäi sit taka-alalle. Ja koska sen kävely oli niin huteraa niin opetteli sitä sit vielä parisen kuukautta ja sit vasta se sujui :) ELi puhe oli tauolla aika kauan,toki jonkin sanan oppi,mutta kävely vei huomion :)

Nyt nuorin on 9kk ja on ehkä äidin mielestä sanonut jo äiti :) On se muutama muukin kuullut,silloin kun lapsi oli jotain 7kk,mutta se on vaan sitä vauvapuhetta,ei sen ikäinen vielä osaa sanoja sanoa :)

Meidän keskimmäinen lapsi ei suostunut pienempänä puhumaan ihmisten ilmoille,ei neuvolassa eikä jos tuli ihmisiä kylään.
neuvolassa kuitenkin uskoivat kun sanoin että kyllä se puhuu :)

Elä ole huolissaan,minusta lapsesi kehittyy ihan normaalisti.
Kaikki lapset kehittyy omaa tahtia,eikä mun mielestä kaikkia lapsia voi laittaa samalle viivalle.

Esim.meidän esikoinen sai eka hampaan 6kk keskimmäinen 8kk ja nyt nuorimmainen on 9kk eikä sillä ole vielä yhtään hammasta :)

Hyvinhän teillä jo ”puhutaan”, jos sanoja tulee jonkin tuonkin verran. Siitä se lähtee. Tulee vielä aika, jolloin toivot hetkittäin, että ”olisipa tuokin hetken hiljaa…” Mutta, jos mietityttää, niin kysypä kunnalliselta puheterapeutilta, voisiko vilkaista, vaikka ei kyllä tunnu tarpeelliselta. Itse tiedät parhaiten miten jatkat tästä.

Omani ei puhunut sanaakaan 2-vuotistarkastuksessa, mutta asiaa olisi ollut paljonkin. Sen näki kulmakarvoista ja silmistä, joten pyysin jatkotutkimuksiin. Näitä tutkimuksia ei terveydenhoitajan mukaan tarvittu. Vuoden kuluttua lapseni sai diagnoosin ja terapiaa, mutta vaati hieman aktiivista työtä äidin taholta ja ymmärtäväisen puheterapeutin (ja neurologin) tueksi. Nyt meillä puhutaan ihan kivasti eikä vieras edes aavista että taustalla on jotain ongelmaa (vieläkin). Kiitos hyville terapeuteillemme!

Ei kannatavielä olla huolissaan lapsesi puheenkehityksestä, jos hän ymmärtää normaalin puheen. Lapset kehittyvät eri aikaan kehityksen eri osa-alueilla, jolloin toinen osa-alue kehittyy ensin nopeasti ja toinen jää väliaikaisesti "jalkoihin". Lapsellasi voi olla paljon laajempi sanavarasto kuin luuletkaan ja puhe tulee kyllä aikanaan, ja vauhdilla. Jos epäilet, että puheen ymmärtämisessä on vaikeutta, silloin kyseessä voi olla ongelmia puheen osa-alueella ja voit osoittaa huolesi neuvolalle ja / tai päivähoidolle. Muussa tapauksessa odottele rauhassa ainakin toiseen ikävuoteen asti.