moikka!
Olen 20v ja kundini 22v.Olemme asuneet yhdessä 2v ja käyneet samaa koulua ylä-asteella.Nyt haluaisin jättää pillerit pois ja perustaa perheen mieheni kanssa. Kaverit/suku kuitenkin "kerkii sitä myöhemminkin".. rasittavaa! onko kokemuksia,miten saada uskomaan että olisi hyvä äidiksi/isäksi..
Olen 20v ja kundini 22v.Olemme asuneet yhdessä 2v ja käyneet samaa koulua ylä-asteella.Nyt haluaisin jättää pillerit pois ja perustaa perheen mieheni kanssa. Kaverit/suku kuitenkin "kerkii sitä myöhemminkin".. rasittavaa! onko kokemuksia,miten saada uskomaan että olisi hyvä äidiksi/isäksi..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et varmaan lisää uskottavuuttasi äitinä sillä, että luokittelet itsesi 20-vuotiaana teiniäidiksi. ;)
En ole itsekään enää teini, mutta käyn silti selailemassa tätä palstaa. Jotenkin sitä välillä unohtaa, että enää en ole se huoleton pikkuteini, joka leikki barbeilla. =)
ei sun kavereiden/sukulaisten! Miksi teidän pitäis saada ne uskomaan, että te pärjäätte, ootte hyviä vanhempia, se ei kuuluu niille!! Te ootte kuitenkin jo hyvässä iässä, ette enää mitään "teinejä"
Miksei noinkin, mutta turha nyt kuitenkaan alkaa siltojaan takana polttamaan. Ystävät ja suku ovat kuitenkin vankka tuki ja turva elämässä.
Asiasta kannattaa keskustella rauhallisesti ja fiksusti eikä kuten edellä.
Itsekin kyllä toivoisin teidän vielä odottavan hetkisen.
Moikka taas!
En pidä itseäni teininä,mutta suku tuntuu pitävän.En halua polttaa siltojani,koska suku on kuitenkin se joka auttaa tarpeen tullen.Teiniäidit palstalle kirjotin siks,koska moni teiniäiti kokee ennakkoluuloja ja arvelin löytäväni apua kerrankin..nuoremmilta:)
Mutta kattellaan.. ja kiitos vastauksista:)
Miksi pitäisi kysyä lupaa äidiltä tai muilta sukulaisilta? Lapsen saanti on jokaisen ihmisen oma asia! Sitäpaitsi mistä voit tietää saatko edes ylipäätänsä lapsia? Tunnen monta naista jotka ovat lykänneet lasten"tekemistä" ja onkin huomattu että on vikaa ja hoidot eivät ole enään iän takia auttaneet yms. Eli jos tunnet olevasi valmis lapsen äidiksi ja miehesi on valmis isäksi niin mikä tietä estää ainakin yrittämästä.
Heippa! Olen toistaiseksi 18 vuotta, ja toivottavasti tulossa äidiksi. Päätimme samanikäisen aviomieheni kanssa olla välittämättä isovanhempien kehotuksista olla ensin koulutuksessa muutama vuosi, sitten töissä muutama vuosi ja sitten hankkia talo ja sitten vasta lapsia.
Asumme opiskelijakämpässä ja käymme molemmat töissä. Lukio loppuu kohta, joten minä pidän välivuoden vauvaa varten ja mieheni menee kouluun.
Saavathan sukulaiset järkyttyä mutta en usko että kukaan meitä täysin hylkää jos saamme lapsen. Emme ole emmekä aio keskustella asiasta heidän kanssaan ennen lapsen hankkimista.. heillä vain olisi "parempia" neuvoja. Meidän elämästämmehän tässä on kyse. Ja uskon vakaasti että pärjäämme lapsen kanssa.
Muita (ehkä) tulevia tai olevia nuoria äitejä, saa laittaa mailiosoitteen tänne niin vaihdetaan kuulumisia!
Ensinnäkin vauvahankintanne ei kuulu suvullenne. Miksi olette edes kertoneet heille?
Toisaalta jos teidän on "kysyttävä lupaa" tai jotenkin vakuutettava heille että olette kypsiä vanhemmiksi, niin kannattaisiko miettiä oletteko irtautuneet heistä tarpeeksi vai annatteko vielä heidän vaikuttaa elämäänne. Aikuinen ihminen osaa kyllä tehdä omat päätöksensä ilman että on vanhempien siunaus.
Kannattaisi myös kuunnella heidän perustelunsa väitteelle. Tajuavatko he kenties teitä paremmin että ette ole vielä kypsiä vanhemmiksi?
Moi!
Minä ja kihlattuni saamme esikoisemme heinäkuussa ja minä täytän marraskuussa 18 ja mieheni 20. Eipä ole perheellä narisemista =) Kaikki ottaneet asian suht hyvin vastaan ja niille jotka ovat alkaneet narista(isovanhemmat lähinnä ja tätini) olen sanonut että sukua tässä kuitenkin ollaan, jos ei mun vauva kelpaa niin sitten en vissiin kelpaa minäkään =) Tsemppiä teille. Olettehan jo aikuisia ihmisiä ja itse päätätte. Yritä vain sivuuttaa moiset kalkatukset, vaikka kyse onkin omista vanhemmista.
Aurinkoista kevättä!
Ei sinun tarvitse sitä kenellekkään todistella, että olet valmis perustamaan perheen!
Itse sinä sen parhaiten tiedät! :D
Minun mielestäni ikäsi on vallan mainio.
Ja eikun vaan vaavaa toivomaan!
Toivotan sinulle onnea!
...lupaa tarvita, jos lapsen haluaa.
Minä itse ainakaan ole ikinä ottanut kommenteista/tuijotteluista kadulla "itseeni".
Ihmiset on vain ihmisiä, ja jokainen meistä erilainen.
Ei se ole sukusi päätettävissä tai edes oikeuksia heillä tuomita sinua ja miestäsi vaikka tekisittekin toisin kuin ehkä aiemmat suvussanne, ja perustaisitte nuorempina perheen.
Minä itse tein myös aikalailla poikkeuksen, kun sain lapseni 18-vuotiaana, vain peruskoulu käytynä... oma äitini kun sai minut (vasta) 30-vuotiaana, ja muutkin lukuunottamatta äidinsiskoa, eli kummitätiäni, joka teki ekansa 19-vuotiaana...
Ja muuten, jos sinä olet noinkin herkkä "yhteiskunnan" paineille, ja muiden mielipiteille niin hankalaa se tuleekin olemaan, JOS otat itseesi muiden sanoista...
Itseäni on kummasteltu jopa neuvolassa, ja tuomittu, "Nuo tietämättömät!";ajattelen...
He ei tiedä miten hyvä äiti olet, miksi siis välität mielipiteistä.
Jos mies on samaa mieltä niin eikun vain lapsentekopuuhiin, mutta tiedä silti että se ns. oma elämä loppuukin sitten hetkesi siihen....