Kannattaisikohan ottaa velkaa ja ostaa sillä kaupunkiasunto vanhuuden päiviksi, mitäpä arvelet? :)
Vanhuuden asunto.
Pirre*
62660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
suostuisi, mutta omapa on asiasi. Ellei minulla olisi ollut tätä mieheni asuntoa, olisin vaikka lähtenyt maailmaa kiertelemään, ensin kotimaata. Olisin asunut vuokralla siellä sun täällä. Kaikenlainen vapaus on minulle tärkeää. Esim. omakotitalo sitoisi liiaksi, pitäisi joku olla huoltamassa, jos olisi matkoilla. Mutta minä olen enemmän tunne- kuin järki-ihminen.
vankeudessa, varmasti saisi vuokralle heti. Tietysti velka on kallista säästämistä mutta ei hyviä asuntoja ole kauhean paljon myynnissä, ja melko uusikin tämä oisi..
Mitä hiton huoltoa se omakotitalo muka tarvitsee jos on kotoa poissa? Ei mitään! Olen kokeillut!!!
Olen ollut nyt hieman yli 52 vuotta isäntä tässä talossa, ja mitään muuta täällä ei sitten ole ollut kun tuota "hiton huoltoa". Vaikka olisi ollut jonkun aikaa poiskin näiltä nurkilta, kuten olenkin ollut. Ja töitä on kaksin verroin.
Onhan ollut kun en saanut tätä tietenkään ilmaiseksi, vaikka sain isältä isännyyden "ilmaiseksi". Eli lainarahalla sitä on tätä virkaa saanut hoitaa tähän asti.
Pirrelle sanoisin että ei kannata ostaa velaksi enää tämän ikäisenä.
Itse olen miettinyt sellaista asuntolaina mahdollisuutta, jonka saa Hypoteekkipankista.
Eli siinä jää jaettavaa kuoleman jälkeen max 30%a tai millaisen sopimuksen tekee. Tämähän on muualla Euroopassa ja jenkeissä käytetty systeemi. Tosin onhan tuo yleistynyt myös Suomessakin. Vaikka kaikissa pankeissa ei edes asiaa tunneta? Siis mistä tätä senjoreille tarkoitettua "KÄÄNTEINEN ASUNTOKAUPPA JA –LAINA" asia olen kysynyt/tiedustelut. Netistä kyllä löytyy tietoa.
Tuossa on linkki: http://www.hypo.fi/documents/232006134516K%C3%A4%C3%A4nteinen%20Asuntokauppa%20ja%20Asuntolaina.pdf
realisoida tämä ok -talo siinä vaiheessa kun ja jos joudumme muuttamaan ihmisten ilmoille.
Talomme on kauniilla paikalla, lähellä suurta järveä, uskoisin tämän käyvän kaupaksi, vielä sittenkin.
Harmihan tätä on myydä, ja luopuminen yleensä on ikävää, mutta miksi olla epärealisti ja kuvitella että lapset juoksevat tekemään remonttia, 50 kilometrin päästä, aina tarvittaessa, mutta jäisihän meille tuo saarimökki vielä luonnontuskaan.
Olen tietoinen tuosta mainitsemastasi käänteisestä "lainasta", ja kiitos neuvoistasi.
tehnyt ostin ja nyt vuokralla, siellä se odottaa, valoisa kolmio eka kerros.
Palvelut kävelymatkan päässä.
Vuokrasopimuksen kannattaa ilman muuta aina tehdä.
Isoissa kaupungeissa vaativat nykypäivänä vuokraajilta jo vakuutuksen mahdollisista vaurioista. Tähän sitä on jo menty huonojen vuokralaisten takia.
"..kauniilla paikalla"
Tiedän suurin piirtein missä hyö asustavat... ;)
terve vaan, - tulikohan kehuttua liikaa :))
että vanhuuren päiviä on hyvä ajatella ajoissa ,se helpottaa.
Niin vanhuus ei tule yksin ,mutta kovin yksin sitä vanhus saa jäädä sinne mökkiinsä ,vaikka nyt onkin mukavasti ,mutta ikä velottaa voimia.
Itse asuin ennen sellaisessa asunnossa joka oli kulläkin omistus asunto ,mutta ei hissiä ja vaikka olinkin toisessa kerroksessa tiesin että ilman hissiä ei vanhempi ihminen pääse ulos.
Ja ulos menot harvenee, kun on vaikeaa jopa kauppa kassien kantaminen . Itse olen nyt 5vuotta ollut uudessa, ja en kadu.
Kaikin puolinen helpotus on ajateltava silloin kun on vielä harkintakykyä ja voimaa hakea uusi.
nyt on pitää toimia; kyl se vaan tahtoo olla että askel lyhenee ja voimat vähenee, vaikka kuin muuta yrittäisi nyt vielä itselleen vakuutella :)
En halua isoon kaupunkiin, mutten myöskään jäädä elämän ulkopuolelle - vanhanakaan.
..
31 astetta oli eilen lämpöä. Täällä toisella manterella josta tiirailen Eurooppaan päin neljännestä kerroksesta.
http://www.aijaa.com/v.php?i=4356760.jpg
Ei paljon öljy/maalämmitystä tarvitse täällä. Tosin talvella kyllä tätäkin taloa lämmitetään kaasun avulla, vesikiertoisia pattereita, ja kesällä sitten pitää jäähdyttää. Sanon et kyllä on hölmöläisten hommia nämäkin.
täällä ei ihan noita lukemia lämmintä, mutta ei kylmäkään, - itikoita on paljon, ollut kosteaa viime päivinä.
Meijjän "meri" ei näytä ihan noin suurelta, mutta kauniin sininen se on tämäkin, - näin kesällä.
Mitä hän siellä, lomalla vai ihan asumassa, saako udella?
sinne muutettuanne talonne laittaisit, vuokralle?
myisimme, sitten joskus kun ei enää jaksettas tätä hoitaa.
Eihän taloja kannata pitää vuokralaisia varten.
Asun itse 7v vanhassa talossa. Muutin uutena tähän.
Taloyhtiössämme asuu n, puolet entisiä omakotiasujia. Kukaan ei kertaakaan ole katunut, päinvastoin. Kun oven laittaa kiinni, voi matkustella, mökkeillä, ilman huolta lumitöistä, ruohonleikkuusta, postilaatikon tyhjennyksiä.
Mietin vain, kaksio kahdelle?
Useimmat ikääntyessään, haluavat oman makuuhuoneen. Kuorsauksen, sairauksien, erilaisen valvomisrytmin takia.
Toinen yleensä "työ-vierashuone", lapsenlapsiakin varten, mutta huomannut olen, monien kertoneen nukkuvan osan yöstä ainakin siellä ;D
Asun yksin kaksiossa, ja se riittää näin, mutta ei mahtuisi toista ihmistä, tulisi väistämättä "törmäys".
pieni näin ajatellen, mutta eiköhän se tilantarve pienene siihen mennessä, - toinen keinuu ja neuloo, ja toinen keinuu ja torkkuu hi..
Miten kummassa sitä ennen sovittiin niihin pikkumökkeihin, jollaisista meistä tämän ikäisistä suuri osa on lähtöisin..:)
Minä olen sijoittanut pienasuntoihin ja laittanut ne
vuokralle.
Ovat olleet kannattavia vaikka vuokratulosta menee 28% veroa.
Tosin parempiakin sijoituksia on, kunhan oppii.
Asunnon sijaintia kannattaa harkita, samoin millaisesta yhtiöstä ostaa, ainakin jos aikoo joskus vaihtaa rahaksi.
Laman yllättäessä parhaat menevät kaupaksi.
Mielestäni on viisasta suunnitella vanhuutta ja ostaa asunto velaksi, sillä velka on vain numeroita paperilla -
ei vie iloa elämästä.
Tuttava on ostanut useamman huonokuntoisen pienasunnon nyt kun hinnat ovat alhaalla ja työvoimaa
saa edullisesti.
Hän onkin suursijoittaja.
itse olen onnellinen tyylillä "Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee". Suurimman osan elämääni olen asunut vuokralla. Tarvitsevathan suursijoittajat meitäkin. Asuin ihanassa edullisessa vuokra-asunnossa 37 vuotta. Se oli paikkakunnan kauneimmalla paikalla, edes rahalla ei olisi saanut sieltä vastaavaa. Mieheni jälkeen minulla on omistusasunto, mutta vuokrallakin voisin asua.
"Mielestäni on viisasta suunnitella vanhuutta ja ostaa asunto velaksi, sillä velka on vain numeroita paperilla -
ei vie iloa elämästä."
Siis jos kuolee ja jää velkaa ja velka ylittää sen mitä on omaisuutta, niin eikö velka mene sitten lapsille?
että velka ei periydy?
kuullut, kuin että vanhempien velat jäisivät lasten harteille.
Minun käsitykseni mukaan, jäämistö vastaa veloista, eivät koskaan perijät.
Silloinhan heille ei jää mitään, muttei myös velkaakaan.
että kuolinpesä pitää asettaa konkurssiin, silloin perilliset eivät peri velkoja. Naapurille kävi näin.
Amen.
jos ovat fiksumpia kuin velkojat,
usein vaan käy niin että perilliset töpeksii ja maksavat siten velan.
otetaan pankista. Usein asunto vakuutena. Vaikka ei olisi, pankki varmasti ottaa omansa. Ei kai niin tyhmiä perillisiä ole, että enemmän tai vähemmän maksetun asunnon antavat pankille, pankin myytäväksi. Vai onko sinulla???
vanhan hirsitorpan maalta vanhuudenpäiviksi. Olenkohan nyt ollut liiankin optimistinen?
mitenkin, ja jos on terveyttä jaksaahan sitä vielä punnertaakin pihatöissä ynms., ja tekeehän ne kyllä rahalla valmiiksikin - onnea vaan torpalle. :)
Terveyden menettämiseen on turha ennakkoon varautua. Voihan sitä kuollakin, vaikka huomenna. Vanheneminen on varmaa, mutta se ei välttämättä estä asumista maalla. Tunnen useita yli kahdeksankymppisiä, jotka asuvat omassa mökissään.
Minä pelkään yksinäisyyttä, jos ja kun joskus lopetan tämän työni tässä kotona, ja mieheni sairaus etenee, mitä mie täällä teen yksinkaksin, - liikepaikoilla näkisi edes muita ihmisiä lenkillä käydessään. Siellä oisi uimahalli, ja muutkin liikunta- ja harrastuspaikat lähellä, lapset hieman lähempänä, vaikken heidän varaan halua jäädäkään.
Täällä ei ole kettää, ei edes lenkkikaveria :(
kaikki tällä palstalla kirjoittavat ovat hyvin toimeentulevia! Kenellä on hyvä palkka jos on vielä töissä, kenellä suuri eläke. Eipä taida olla minulla tänne asiaa enää. Saan eläkettä nettona vain alle 1000 euroa kuussa. Palkkakin oli aikoinaan pieni. Asun kuitenkin VVO:n senioritalossa vuokralla. Yksiössä ihan tänä vuonna valmistuneessa talossa. Ei ole paljon siivottavaa. Jos elää saan, tulen toimeen tässä asunnossa, kun ei tarvitse rasittaa itseään monen huoneen siivoamisella. Asun siis yksin koiran kanssa. Ostelkaa te vain omia asuntoja kun olette niin hyvin toimeentulevia! Minä olen ihan tyytyväinen elämääni ja asumiseeni. Enpä taida enää tulla tälle palstalle, saatte minut vain masentuneeksi rehentelemällä rahoillanne!
rehennellä, eikä velassa ole mitään kehumista, vai onko?
naivin vastauksen.
Sinullahan on asiat hyvin.
Vaikka onkin oma kerrostalo-asunto ja pieni mökki maaseudulla ei se edellytä kummoisiakaan tuloja.
Olen säästänyt koko ikäni pieniä summia kuukadessa pankkiin, pienistä tuloista.
Niistä on vuosikymmenten aikana kertynyt vähän enemmän.
Eläkkeeni jää huomattavasti alle tonnin.
Olenkin miettinyt että helpompaa olisi asua vuokralla.
Jos omistaa jotain, vaikka vähäistäkin, niin siitä on myös huolta ja kuluja.
mitäpäs minulla muuta tuohon on sanottavaa, jokainen ihminen elää tavallaan, - enkä ota henk.kohtaista syyllisyyttä toisten elämäntilanteista, joihin herra paratkoon, olen syytön.
Onnea vaan lokosaan elämään, mie teen vielä työtä, ja suhteellisen kuormittavaa työtä teenkin.
ihan hyvin asua. Ei tarvitse itse hankkia putki-, sähkö-, ym-miehiä. Ilmoittaa vain vuokranantajalle. Pienistä tiloista on etunsakin. Juuri nyt kaksiossani on säilytettävänä tyttäreni tavaroita. Minulle riittää makuu-, jumppa-, ruoka- ja peseytymistila. Jos joku pistäytyy, saa tyytyä tilanteeseen. Tämä on minun ikioma kotini.
ole mitään rehentelyä. Ei varsinkaan kohdallasi, jos et muuta omista, kuin talon ja kesämökin entuudestaan ja nyt velkaa aiot hankkia, jotta saat kerrostaloasunnon. Tosi harmillista, mutta kyllä se siitä.
meillä on, on hankittu lainoilla, ts. velaksi. Mitään ei olla peritty eikä saatu ilmatteeks, eikä odotettu saavamme. Kölme lastamme ovat myös perineet samanlaisen ajattelustrategian, heti velkaa ja paljon :))
Elät juuri niin kuin minäkin haluaisin elää. Asunnon omistaminen ei ole mikään autuus, koko ajan huoli tulevista remonteista taloyhtiössä ja asunnon kunnossapito lisäksi. Pysy vaan täällä niin meitä on sitten kaksi köyhää:)
Oma nettoeläkkeeni on siinä tonnin korvilla, ei suuri, mutta toimeen tullaan. Miehellä on parempi, mutta sitä ei saa syyksi lukea.
Meidän tilannetta helpottaa vuokraton asuminen. Lämmitys on maalämmöllä ja osin puilla. On sentään vakuutukset ja muut kiinteistöön liittyvät kulut.
Remppasimme vanhan miehen kotitalon. Siihen meni säästöt suunnilleen.
Aikanaan, kun poika vakinaistuu ja ottaa kunnolla vastuun talon pidosta, siirrymme toiseen päähän kaksioon. Siivoamisen määrä jää alle kolmannekseen nykyisestä. Eikä suuret tilat sisällä ja ulkona aina hienoa ole, työtä se teettää.
Tämä on sukutila, joten se siirtyy polvelta toiselle. Mitään omaa ansiota tässä ei ole, kuin hoitovastuu.
Sanattomia velvoitteitakin on, esim. joulujen ja juhannusten juhlien järjestäminen lähisuvulle. Vielä olen halunnutkin laittaa, ei silti.
Vielä on voimia puurtaa, mutta kuinka kauan?
Meillä on omat polkumme jokaisella. Ei kannata kadehtia, sillä jokaisella on se ristinsä eli vaivansa. Hyvä asia on, kun on katto pään päällä, ruokaa ja vaatetta riittävästi.
Se on kerrostalossa oleva huoneisto.
Sijaitsee maan tasalla, ei ole yhtään porrasta.
Kuivaushuone, kylmö, pesutupa ja sauna ovat käytävän toisella puolella.
Samassa kerroksessa ei asu muita.
Asunnossa on 80 neliötä, siihen tehdään juuri saunaa.
Kyllä siinä yhdelle ihmiselle on tilaa, palvelutkin ovat lähellä.
Olen vielä kesät maalla, niin kauan kun jaksan.
oisi tarkoitus meilläkin, jos se nyt muuten onnistuu. Talossa on hissi, joten neljäskin kerros käy.
Ja niin kauan ollaan tässä kuin tosiaan jaksetaan olla, sitten myydään pois, - ei lapset kuulemma tarvia tätä, vaikka tämä kävisi hyvin kesäpaikastakin.
Kerrosta kannattaa funtsia, pohjakerroksella on etunsa.
Äitini pärjäsi kotona hyvin 90 vuotiaaksi juuri sen takia, kun pääsi vaivattomasti rollalla ulos pohjakerroksesta.
Pyörätuolilla liikkuva ystävä poikkesi äidin luona päiväkahville ja kiitteli
talon hyvää suunnittelua. Ei ollut varsinainen invaliideille suunniteltu talo.
Nyt ovat korot alhaalla - kauppa se on mikä kannattaa.
niin ei kannata enää yrittääkään,
käy niin kuin työkaverin, 51v, osti ekan asunnon, mutta tuli haimasyöpä eikä ehtinyt päästä sinne asumaan.
ole ollenkaan kysymys. Olisit vaivautunut lukemaan muutaman edellisen viestin.
sairastua haimasyöpään suurin juuri ensimmäistä asuntoa ostavalla, vai suureneekon se jokaisen asunto- ja kesähuvilaoston yhteydessä? Entä myynnit, vaikuttavatko ne taas riskiä pienentävästi?
Miksi ihmettelet jos vasta 51v osti eka-asunnon. Sehän on hänen elämänsä, kuin paraskin sormella osoittelija huokuu riveistäsi 8-o
Koskaan ei tiedä kuka sairastuu ja miten, se ei lupaa kysele, ei ikää eikä omaisuutta.
elämässä voisi tehä mitään tulevaisuuten tähtääviä suunnitelmia, jos vain koko ajan pelkäisi sairastuvansa kuolettavasti, - sairastua voi nuorikin.
Eikä elämästä selviä hengissä, jee jee -Juisea mukaellen :)
Sain tänään tyhjennettyä kaupunki asuntoni, jonka möin pari viikkoa sitten. Siirryin tänne perukkaan mökilleni. Sain mokkulankin toimimaan joten pieni katkos ulkomaailmaan loppui sopivasti tänään. Toivon, että perjantaina hierojan ja jalkahoidon jälkeen selviän taas henkiin tästä projektista. Lepään ainakin kuukauden ajattelematta edes uuden hankkimistä tai vuokraamista. Mahdollisesti menen vuokralle asumaan enkä sido enää itseäni ainakaan velkoihin. Matkustelen mieluummin maailmalla. Peter on vielä sidottu nuorimmaiseen, joten funtsailemme mahdollisia muitakin ratkaisuja tulevaisuuteemme.
Eihän velka estä matkustelemasta.
Minä olen lähes puolet vuodesta maailmalla, koska kunto on vielä hyvä,
eikä estä liikkumista ja monenlaisia harrastamasta.
Jokainen valitsee itse elämäntapansa. Pääasia, että löytää tyytyväisyyden.
Minua tökkii turhan monet lentokilometrit, mitä tulee vuoden aikana, kun kuitenkin lukeudun luonnonsuojelijoihin.
Ei estä ei, olen joka vuosi kaksi kolme kertaa reissussa. Minä en pysty pelastamaan maailmaa, mutta lentäminen ei minustakaan ole kivaa. Miksikö, no siksi, että olen ollut mukana koneessa, joka rysähti pellolle laskeutumisen loppuvaiheessa.
Teräsmuori kunnoltani olen minäkin, vielä toistaiseksi ; )
tupajumi :), ja enempi koti ihminen, tosin joskus oisi mukavaa päästä ulkomaillekin..
Niin tuo asuin osakeostokuume iski päälle kun sisareni perhe oisi sitä asuntoaan myymässä ja kieltämättä se polttelee, - vieläkin, katotaan nyt vieläkö huomenna :)
Kiva kun sait sen mokkulan toimimaan, mukavaa se on päästä välillä korvesta poiskin, vaikka vain virtuaalisti. :)
Myöhemmin myydessä taloanne ja nyt ostaisitte sen kaksion, luulisi siitä talosta saavan hyvän hinnan aikanaan ja velat pois. Sikäli tilallasi olessani tekisin siten, kuin olet suunnitellutkin.
Joku tiesikin tarkkaan sanoa faktat vähennysoikeuksista, oma kommentti oli maatalouden piiristä nähtynä. Meillä menee maataloustuloista puolet veroon, ellei sijoita mihinkään koneisiin tms., kun käy muualla päätoimisesti työssä.
Omat vaikeat ratkaisut selviää odottamalla, mitä viisautta ylhäältä annetaan. Sanan pohjalta ne aina löytyy. Lopuksi on rauhallinen mieli, vaikka alkuaan oma mieli olisi tehnyt toisin.
Tuohon tuskin suoraa vastausta on, mutta omistaminen ei ole väärin, kunhan sydän ei ole siinä kiinni, eikä sinulla ole. Niin olen ymmärtänyt. Onnea kaupoille!
kannattaisi varmaan valita mahdollisimman paljoin mukavuuksin varustettu asunto.
Asunto, jossa voi elää itsellisesti mahdollisimman pitkään.
Onhan noita messuilla esitelty.
jokohan hoitorobotti kuuluunee iäkkäille tarkoitettujen asuntojen vakiovarusteisiin :)
Olen jo pitkään ajatellut, että kaupungista voisi hankkia asunnon vanhuuden varalle. Ongelma on vain se, että jos minä jäisin yksin, niin sinne varmaan muuttaisin, jos taas puolisko, niin ei häntä kaupunkiin kirveelläkään saisi.
Nyt pitäisi ostaa, koska lainaa saa käsittääkseni melko matalalla korolla (ainakain verrattuna 70-lukuun), ja hinnoistakin voisi varmaan tinkiä kun asuntokauppa ei hirmu hyvin käy. Keskeiseltä paikalta kun ostaa, asunnon saa aina vuokrattua tahi myytyäkin.
Vähän vanhempi asuntokin voisi olla hyvä, itse remontoimalla saisi "nököisensä", mutta silloin olisi perheessä oltava remonttitaitoisia ja -haluisia. Ja jokainenhan osaa ottaa huomioon sen, onko putki- yms. isot remontit tehty.
Sinuna ostaisin. Mukavia kiikkustuolivuosia!
Toivotan että saan olla terveenä, se kun on arpapeliä tää elämä jo tässä iässä :), jokaisesta uudesta päivästä saa olla kiitollinen.
Tämä kys asunto on melkein uusi, vielä takuuaikaa jälellä, eli tulevia remontteja ei tarviaisi pelätä, ja keskustassakin on, vain 50 - 100 metriä suureen markettiin, sen menisi rollaattorilla kevyesti :)) Apteekkikin samassa liikehuoneistossa, eli ideaalipaikalla oisi..katotaan nyt ensiviikkoon..
Jos normaalisti elämällä jää väkisin rahaa tilille, niin kannattaahan se sijoittaa. Ja asunto on hyvä sijoitus kaikkina aikoina. Mutta jos lainan takia joutuisi tinkimään tarpeistaan, niin ei ole mielestäni vaivan arvoista.
Vuokratuotolla kyllä maksaa asunnon velattomaksi. Jos saa vuokralaisen. Eli kannattaa tarkistaa, mikä on paikkakunnan vuokra-asuntotilanne. Pieneen asuntoon, yksiöön, yleensä on helppo saada vuokralainen, koska nuorilla opiskelijoilla on sellainen elämäntilanne, että ei vielä haluta ottaa lainaa. Isompien asuntojen kohdalla tilanne on kimurantimpi. Nyt lama-aikaan tietysti niihinkin saa asukkaat, mutta nousukautena ihmiset laskevat, että kannattaa mieluummin maksaa omaansa. Tämän joutui kokemaan eräs ystäväni, joka yritti saada vuokralaiset tamperelaiseen lähiökolmioon. Kukaan ei halunnut sitä, vain tilapäisiä vuokralaisia oli tarjolla. Vuokra-asunnon välittäjäkin suositteli myymään pois, kun heidän kokemuksensa mukaan sama koskee kaikkia isoja asuntoja. Tämä tilanne oli jokunen vuosi sitten, kun lamasta ei ollut tietoakaan.
on ollut tyhjillään jo vuoden ja sitä on kuulemma kyselty jo vuokralle, mutta omistajat eivät ole sitä halunneet vuokrata.
Mie uskoisin saavani sen myytyäkin jos sellainen tilanne sitten myöhemmin tulisi etten sitä asuntoa tarvitsisikaan, - eihän tämä lama voi jatkua enää monia vuosia.
Eiköhän nyt olla laman pohja saavutettu, täällä ollaan jonkin aikaa ja täältä taas noustaan. Joten jos saat halvalla, niin ei kun kauppakirjoja tekemään!
Jänskä tuo käsite lama. Ihmiset kuvittelevat "laman" turvin saavansa halvalla hyvää. Ei se niin mene vaan niin, että kysyjän ja ostajan intressit kohtaavat. Sain asunnostani hinnan, jota olin kaavaillut jo ennen kuin "lama" iski.
Korot ovat niin alhaalla, että se houkuttaa ostajia tekemään kauppaa. On myös ihmisiä, jotka laman nimissä kiertävät asuntoesittelyjä toivossa löytää unelman alihintaan ja alkavat huiman tinkimisen.
Jos ei ole pakko myydä ei kannata lähteä mukaan huutokauppaan. Kun aloitin asuntoni myynnin kielsin yleiset ns. sunnuntaiesittelyt. Vain henkilöt, jotka olivat tosissaan kiinnostuneet asunnostani pääsivät esittelijän kanssa sisään. Neljäs kävijä osti asunnon.
Näinhän se on, että viisas ei joudu sellaiseen tilanteeseen, että joutuisi myymään asuntonsa alihintaan. Jos ostaa uuden asunnon ennen kuin vanha on myyty, tämmöinen pakkorako syntyy. Asuntokauppa on tunneasia monellekin, ja silloin yleensä rahassa häviää. Oli sitten lama tai ei.
Itsekin myin asuntoni reilu vuosi sitten. Sain mitä pyysin, ja ennen kuin yhtään yleistä esittelyä oli ollut. Sitten oli hyvä sauma ostatella uutta. Olen tutuille kaupannut omaa metodiani, mutta silti vaan ostavat ennenkuin vanha on myyty. Kun kuulemma muuten voi jäädä asunnottomaksi.
Taidan kuulostaa leuhkalta. No, onneakin oli kaupoissa. Mutta oikein tyytyväinen olen kyllä itseenikin, että pystyin toimimaan niin järkevästi. Vaikka hintataso on hieman laskenut, minä saisin omani tästä pois koska tahansa.
Et kuulosta lainkaan leuhkalta. Asuntokauppa on tarkkan harkinnan tulosta. Asunnottomaksi ei jää, en minäkään tule jäämään. Entisen asuntoni huonekalut ja tilpihööri tavarat ovat entisen taloyhtiöni edullisessa vuokravarastossa niin kauan kuin hankin uuden siis joskus syksyllä. Ostoa en nyt harkitse. Olen kolme kertaa ostanut ja myynnyt asunnon ja netonnut joka kerta ; )
Nyt nautin mökkielämästä. Viime yö oli taivaallisen kaunis korvessa. Järvi oli tyyni ja auringonlaskun värit kimaltelivat veden pinnassa. Luonto tuoksui hyvältä ja uni ylisillä maistui makealta.