enään huomenna
enkä ylihuomenna
enkä sitä seuraavana päivänä
ensi viikolla olen jossain ihan muualla kaukana täältä
en ehkä tule tänne enää ikinä
sä saat nyt jäädä tänne, mieti onko mulla väliä
mieti ankarasti
koska voi olla että mua ei enää ikinä ole. ei täällä, ei oikeassa elämässä. ei tekstiviestimaratoneita. ei mitään, pelkkää hiljaisuutta, sitä mitä haluatkin. ei ketään kelle kiukutella, ei rakkautta joka on olemassa mutta jota raatelet.
ei ihmistä joka jaksaa välittää ja on rakastava. ei enhän ole sun elämässä. mutta oletko miettinyt, että jos en olisi edes olemassa, jos yhtäkkiä olisinkin poissa.
ei en ehkä koskaan enään ole olemassa, en kenellekään
hyvää kahta viikkoa, ehkä loppuelämää.
http://www.youtube.com/watch?v=EGIrE190z3I
enkä ylihuomenna
enkä sitä seuraavana päivänä
ensi viikolla olen jossain ihan muualla kaukana täältä
en ehkä tule tänne enää ikinä
sä saat nyt jäädä tänne, mieti onko mulla väliä
mieti ankarasti
koska voi olla että mua ei enää ikinä ole. ei täällä, ei oikeassa elämässä. ei tekstiviestimaratoneita. ei mitään, pelkkää hiljaisuutta, sitä mitä haluatkin. ei ketään kelle kiukutella, ei rakkautta joka on olemassa mutta jota raatelet.
ei ihmistä joka jaksaa välittää ja on rakastava. ei enhän ole sun elämässä. mutta oletko miettinyt, että jos en olisi edes olemassa, jos yhtäkkiä olisinkin poissa.
ei en ehkä koskaan enään ole olemassa, en kenellekään
hyvää kahta viikkoa, ehkä loppuelämää.
http://www.youtube.com/watch?v=EGIrE190z3I
Vastaukset 5
Vanhimmat
...apua itsellesi ! Olet selvästi masis ja ajattelet itsetuhoisesti.
eilistä viestiä.
Anteeksi eilinen aggreaminen *katsoo nöyränä* ja kiukuttelu täälä... uusi päivä ja paremmalla mielellä:) käsittelin täälä ajatuksiani. Kenenkään ei tarvitse ymmärtää, mutta ehkä jotkut tekevät niin. Elämä voi joskus olla tosi rankkaa ja heittää nurin isosti. Mutta enhän minä siitä ikinä luopuisi, ne jotka minut tuntevat tietävät kyllä sen:) elämästä luovutaan kun kuolo korjaa, vapaaehtoisesti en siihen suostu. Haavoja paranee, haavoja syntyy, osa jää ikuiseksi ajaksi olemaan. Mutta ihminen kasvaa ja oppii käsittelemään niitä. Jotkut asiat voivat kuitenkin syödä sisältä. Eilen minua söi sisältä moni asia.
Omat virheeni, oma typeryyteni. No tänään se söi ehkä vielä enemmän, sillä kyllä vähän nolotti... mutta uskon, että joskus ihmiset voivat ymmärtää toisiaan, toisten pärähdyksiä... toivon niin.
Kyllä minun rakkauteni kestää suuriakin sekoiluja, sillä se jos mikä ei ole menossa minnekään.
Sama pätee muutamien ihmisten kohdalla, rakkaudentunne on tietysti jokaisen kohdalla erilaista. Niiden muutaman rakastamani ihmisen puolesta olen valmis ottamaan isojakin haavoja itseeni. Se mihin helposti sorrun - on puhumaan haavakieltä - mitä yritän jättää pois. Mutta päivä päivältä, vuosi vuodelta:) olenhan minä kuitenkin jo ihan kokonainen ihminen ja kaikissa hengen ja ruumiin voimissani tässä kulkemassa. Se on jo jotain.
Toivon, että eräs ihminen ymmärtäisi sen, miksi tein niitä pieniä tekoja joskus. Tai suuriakin tekoja, todella tyhmiä kun kuitenkin häntä vain rakastin, en muita. Sellaisia jotka näyttivät ja tuntuivat hänen silmissään ihan joltain muulta ehkä.. mitä olivat. En voinut silloin, rakastaa oikeasti, todella. En tuntenut edes ansaitsevani rakkautta. Nyt on toisin, pitkään on ollut toisin. Vaikka joskus voin suuttua yltiömäisesti jne. ehkä ymmärrät mistä se johtui, juuret juontavat muutaman viikon taakse, olen silti ihan elämäniloinen ihminen. Ehkä jonain päivänä tulee tilanne jolloin voin olla sitä hänenkin läsnäollessaan:) ne tilanteet kun ovat vain olleet muista syistä hieman, harmittavia eikä aina niin otollisia siihen.
Tässä nyt vuodatus, anteeksi vielä... miten sen parhaiten sanoisin...:
http://www.youtube.com/watch?v=HS9G8tApiLE
...koska osaan hyvin tulkita tuon tunteesi entäs jos huomista ei olisikaan...entäs jos itseäni ei olisikaan enää huomenna. tai sitä seuraavana päivänä. Elämä on raakaa ja siinä eläminen joskus vieläkin raaempaa tai siltä ainakin voi tuntua.
Ja se rakkauskin, niin suuri ja ihana asia kuin se voikaan olla ja ihan varmasti onkin, on kuitenkin jollakin tavalla ja ainakin joidenkin ihmisten kohdalla todella raaraa peliä, enkä tarkoita tuolla nyt fyysistä tai henkistä väkivaltaa ollenkaan. Se vaan on sitä elämää ja rakkautta samassa paketissa vai pitäiskö sanoa, että niiden kahden symbioottisesti yhteenliittyvän tunteisiin ja yleensäkin elämiseen liittyvien asioiden ja tapahtumien summan erotus, joka jää käteen jos ne kaksi suurta ihmettä, rakkaus ja elämä eivät ole kulkemassa käsikädessä sulassa sovussa.
Mutta muista kuitenkin sinäkin, niinä huonoinakin päivinä, että meistä jokainen on rakkauden arvoinen.
sen.