Nyt on ensimmäinen kesä,jolloin minulla ei ole enää kasvimaata.No,viime vuosina ollut kaupungilta vuokrattua maata viljelyspalstalta,kun ei enää "omaan" maahan mahdollisuutta,puolen aarin alalle mahtui jois mitä.Viime kesänä tosin enää vain sellaista luonnon kanssa seurustelua,kohde,minne mennä aamuisin ihastelemaan luonnon heräämistä,samalla pientä hyötyliikuntaa.
Ankarasti mietin,mitä tilalle tänä kesänä.Sitten tänä aamuna herätessä oivallus valmis;alan taas näpertää pikku tauluja prässätyistä ja kuivatuista kukista,heinistä ja pikku kivistä.Joskus toistakymmentä vuotta sitten oli mukavaa puuhaa,kyllä meni "kaupaksi" ystäville.
Siinä sitä luovuutta toteuttaa,ei viitsi vielä jouluneulomisia aloittaa,ja lukeminen niin flegmaattista ajanvietettä nykyisin.
Askartelukaupoista saa sopivaa kartonkia ja erikokoisia kehyksiä,kivetkin liimautuvat ihan helposti Eri Keeperillä.
Sanomalehtien väliin vaan kasvit prässäytymään,sopivaa painoa päälle.Tiedän jo,mitkä kukat haalistuvat prässätessä,heinistä olen aina tykännyt,kauniita ovat maljakossakin erilaiset heinät.
Samoin viljan tähkät sitten syksymmällä kauniita.
Myös teen pikkutytöille pieniä runopusseja,kymmenen vuoden kieppeillä ovat tytöt aktiivisimmmillaan,runojen kirjoittelu yms.Ikävä kyllä lasten luontainen luovuus alkaa yläasteelle siirtyessä hiipua,kouluko tappaa luovuuden.No,liian vähän on kouluissa luovuutta säilyttäviä aineita ja liikuntaa.Tietoa tupataan liikaakin.Tunne-elämä jää vähemmälle.
No niin,kiva kun keksin,päivällä sitten kukkien ja heinien keruuseen.Ja miten ihania,erivärisiä pikkukiviä löytyykään meren tai järvienkin rannoilta.
Ankarasti mietin,mitä tilalle tänä kesänä.Sitten tänä aamuna herätessä oivallus valmis;alan taas näpertää pikku tauluja prässätyistä ja kuivatuista kukista,heinistä ja pikku kivistä.Joskus toistakymmentä vuotta sitten oli mukavaa puuhaa,kyllä meni "kaupaksi" ystäville.
Siinä sitä luovuutta toteuttaa,ei viitsi vielä jouluneulomisia aloittaa,ja lukeminen niin flegmaattista ajanvietettä nykyisin.
Askartelukaupoista saa sopivaa kartonkia ja erikokoisia kehyksiä,kivetkin liimautuvat ihan helposti Eri Keeperillä.
Sanomalehtien väliin vaan kasvit prässäytymään,sopivaa painoa päälle.Tiedän jo,mitkä kukat haalistuvat prässätessä,heinistä olen aina tykännyt,kauniita ovat maljakossakin erilaiset heinät.
Samoin viljan tähkät sitten syksymmällä kauniita.
Myös teen pikkutytöille pieniä runopusseja,kymmenen vuoden kieppeillä ovat tytöt aktiivisimmmillaan,runojen kirjoittelu yms.Ikävä kyllä lasten luontainen luovuus alkaa yläasteelle siirtyessä hiipua,kouluko tappaa luovuuden.No,liian vähän on kouluissa luovuutta säilyttäviä aineita ja liikuntaa.Tietoa tupataan liikaakin.Tunne-elämä jää vähemmälle.
No niin,kiva kun keksin,päivällä sitten kukkien ja heinien keruuseen.Ja miten ihania,erivärisiä pikkukiviä löytyykään meren tai järvienkin rannoilta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun luin tuon avauksesi,muistui mieleen,kuinka kiinnostavaa oli kulkea hakemassa sopivia kasveja kuivattavaksi.Tein kuivakukka kransseja ja vanhan kaapin päälle koristekimppuja,jotka sai olla monta vuotta siellä.
Pietaryrtti keltaisine mykeröineen,oli oiva kuivattava,samoin rautalehden hauska kukinto tarpeeksi pitkänä erottui kivasti.
Ihan tekee mieli,kun tuo tytär lähtee,mennä pellon pientareelle tutkimaan mitä löytyy
heinissä ja korsissa. Mukavia hetkiä askarteluusi:)
ja useina vuosina joulukukkakorit itse tuttaville.Upeita asetelmia sai halvalla.muisti vaan ennen lumen tuloa kerätä puolukanvarpuja,sammalta ja jäkälää talteen.
Mielitauluni ovatkin sellaiset,jotka kuvaavat meren rantaa pikkukivineen,heinistä saa erinomaisia kaisloja ja kun sopivanväriselle kartogille liimaa,niin...avot!
olen kanssa sellainen käsityö ihminen ,vaikka en kyllä sukkaa kudokkaan, muttakun ihan tarpeeseen.
Lasten lapset ovat jollain kumman taika-sanalla kasvaneet pois mummun askartelu piiristä.
Ja heidän pikkuset ei vielä oikein ymmärrä näiden hienouksien päälle mitään ,kun ovat sellaisia "palosammuttimen kokoisia"..
Me tehtiin korttia ja niihin vielä kuoretkin itse ,voi olla, että muutama on vielä tallessakin.
Nyt korinkanssa kukkia ja heiniä kerään!
Antaa sataa ei haittaa.
maitotölkissä valettu,
kaveri yllättäin ilmestyi ovelle ja kauppasi kynttilää jossa oli varpuja koristeena oikein taiteelinen minun mielestä ja tietty ostin.
Kyselin miten hän sai ne varvut siihen kylkeen asettumaan '-se on ammattisalaisuus.
Vuosia kynttilä oli koristeena hyllyssä mutta ny on kadonnu kuka prekle se on vieny?
puuhaa.
Oletko kokeillut kävyistä tauluja Minä tein mäkille aika isot, värjäsin kävyt suihkeella erivärisiksi ja liimasin kovalevylle, työssä hyvänä apuna olisi kuumaliimapyssy.
Kaikkea kivaa saa luonnosta, minä kudoin kaislasta seinävaatteen ja paperinarusta tein siihen ruusuja.
Entäs paperista pyöritetyt helmet, nekin on kivoja vaikka tyttöjen kanssa tehdä, kuvalehdestä vaan liuskoja ja sitten puikon ympärille ja liimalla kiinni.
Paljon on ideoita, aina vaan ei satu kohdalle, onnea Sinun askarteluihisi.
ovat kunnioitettavia,kaikenlaisen yrittäminen itse.
Tuli mieleen tuosta lasten taitojen,tapumusten oivaltamisesta kaikenlaista.On lohduttavaa sanoa lapselle;jokainen on hyvä jossakin,sen huomaa kokeillessaan.
Ajatelkaa,miten onnellisessa asemassa ovat jo lastenlapsemme,heillä on mahdollisuus kokeilla jos mitä,jos vanhemmatkin ymmärtävät antaa kokeilla.
Omatkin tyttäreni saivat kokeilla balettia ja pianonsoittoa,nyt on mahdollisuuksia vielä enemmän.No,ei tullut balettitanssijoita eikä pianisteja tyttäristäni,Jopa huvittavan dramaattista oli adoptiotyttäreni balettikoulun kokeilu...hänellä oli jäykät jalat,ja kauhuissani katselin pari oppituntia,kun venäläinen ope yritti väkisin vääntää hänen jalkojaan tiettyihin asentoihin.Se kokeilu loppui siihen.
Uskon,että seuraavista sukupolvista tulee tasapainoisempia kuin meistä.He voivat löytää sopivimman ammatinkin,kun annetaan yrittää yhtä ja toista...yritys ja erehdys,vihdoin voi löytyä se sopivin.
Piilevät taidot voivat löytyä vasta,kun on tilaisuus kokeiluihin.Hyvä esimerkki on edesmennyt miehenikin;hän ei tiennyt omista puusepätaidoistaan ennenkuin lähti eläkkeelle,ei ollut aikaisemmin mahdollisuuksia huomata niitä.No,armeijasta hän lähtikin heti,kun vaadittu 25 vuotta tuli täyteen,45-vuotiaana ja kerkisi näin ollen myös iloita löytyneistä uusista kyvyistään.
Nykyisin...niin...on vaikka mitä.Yhden tyttäreni tytöt,10-ja 11-vuotiaat saivat olla pari vuotta Sorin sirkuksessa,nyt toinen käy Sara Hildenin taidekerhossa,kirjoittaa myös jo upeita runoja,toinen käy teatterikerhossa.
Meillä ei ollut monellakaan mahdollisuuksia näihin itsensä-löytämiskokeiluihin ennenkuin oikeastaan nyt eläkkeellä ollessamme,eikö totta.No,jos kutsumus oli mahtava ja selvä,se on eri juttu.
Oli käytävä työssä ja hoidettava isokin perhe monella.
Alitajunnassa voi kaikertaa:jotain puuttuu.
Minunkin "piti" mennä teatterikouluun tai minusta "piti" tulla kirjailija.Elämä kuljetti toisin ja siihen on tyytyminen.
Mutta ilohan on näin vanhempanakin vielä kokeilla kaikenlaista,mikä tuottaa mielihyvää.
P.S. Mua ei pitäis päästää kirjoittamaan,juttu leviää ja paisuu sitä mukaa kun kirjoitan..