Pari kissojen tutkijoiden tekemää havaintoa kissoista:
Jos kissat sosiaalistetaan ihmiseen alle 7 viikkoisina niin ne viihtyvät ihmisen lemmikkinä paljon paremmin. Ja tämähän nyt sotii sitä täällä toitotettua 12 viikon luovutusikää vastaan?? Toki kissan on hyvä olla emonsa kanssa niin pitkään kuin mahdollista, mutta jos kissasta on tarkoitus tehdä lemmikki, eikö tärkeämpää kuitenkin ole että kissa sopeutuu ihmisen kanssa elämiseen?
Sisäkissoilla on tutkitusti paljon enemmän stressin aiheuttamia ongelmia kuin ulkona liikkuvilla kissoilla, eli sairauksia, syömishäiriöitä, aggressiivisuutta, ongelmakäyttäytymistä kuten tekstiilien repimistä, vääriin paikkoihin pissailua jne. Tutkijoiden mukaan olisi tärkeämpää arvioida ulkona liikkumisen riskien todennäköisyydet ja verrata niitä siihen mahdollisuuteen, että kissa stressaantuisi sisällä ja ongelmakäyttäytymistä ja sairastelua ilmenisi.
Jos kissat sosiaalistetaan ihmiseen alle 7 viikkoisina niin ne viihtyvät ihmisen lemmikkinä paljon paremmin. Ja tämähän nyt sotii sitä täällä toitotettua 12 viikon luovutusikää vastaan?? Toki kissan on hyvä olla emonsa kanssa niin pitkään kuin mahdollista, mutta jos kissasta on tarkoitus tehdä lemmikki, eikö tärkeämpää kuitenkin ole että kissa sopeutuu ihmisen kanssa elämiseen?
Sisäkissoilla on tutkitusti paljon enemmän stressin aiheuttamia ongelmia kuin ulkona liikkuvilla kissoilla, eli sairauksia, syömishäiriöitä, aggressiivisuutta, ongelmakäyttäytymistä kuten tekstiilien repimistä, vääriin paikkoihin pissailua jne. Tutkijoiden mukaan olisi tärkeämpää arvioida ulkona liikkumisen riskien todennäköisyydet ja verrata niitä siihen mahdollisuuteen, että kissa stressaantuisi sisällä ja ongelmakäyttäytymistä ja sairastelua ilmenisi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
vääntää!
Noh, kerroppa meille ne tutkijat ja mistä ko. tutkimustulokset löytyvät!
ja
Minkä helvetin takia meidän pitäisi ajatella ihmisen parasta? Eikös meidän pitäisi ajatella NIMENOMAAN kissanpennun parasta ja sille on parempi olla alle 7-viikkoisenakin äitikissan helmoissa kuin ihmisen lemmikkinä!!
Kissa on kesy lemmikkieläin ja ne on tarkoitettukin lemmikkieläimiksi ja elämään ihmisen kanssa vrt. koira! Kun pentuja kasvatetaan niin että ne jo varhain sosiaalistuvat niin kissoihin kuin ihmisiinkin, ei niillä ole ongelmia näiden kanssa myöhemminkään. Mutta jos pentu luovutetaan emostaan liian varhain, on edessä liian usein käytösongelmia mm. aggressiivisuutta. Toki jos emo pentuineen annetaan olla yksinään jossain tallin tai vajan nurkassa ja "kasvaa pellossa" tulee niistä enempi villejä kuin aikuisia, mutta tuollaiselta kasvattajalta ei kenenkään pitäisi kissaa, koiraa tai edes kirppua ostaa!
Itselläni on 3 kissaa joista kaksi luovutettu 12-viikkoisina ja yksi 16-viikkoisena ja ihan kilttejä sopeutuvia lemmikkejä ne ovat.
Ja noita mainittuja sisäkissojen ongelmia on nimenomaan liian varhain luovutetuilla kissoilla!!! Itsekin toki kannatan kissojen valvottua ulkoilua eli valjastelua, mutta vapaaksi en kissojani kyllä päästä. En kyllä tuomitse sisäkissaksikaan.
PO.
Mutta jos pentu EROTETAAN emostaan..
ja
niistä enempi villejä kuin kesyjä
Sori :))
ne tutkimukset ja tutkimusten tekijät, joten tänne linkit kiitos.
Kissa ei leimaudu ihmiseen kuten koira, josta syystä koiranpentujen luovutus tapahtuukin siinä 7-8 viikon iässä. Koira on laumaeläin (ihminen on sille lauman johtaja eli alfa), kissa sitä vastoin itsenäinen oman tiensä kulkija.
On havaittu, että vapaana kissat vieroittavat pentunsa vasta 14-16 viikon iässä, jolloin niiden tarvitsemat taidot on kehittyneet.
Ihmisen ei pitäisi koskaan lähteä siitä ajatuksesta, että lemmikki otetaan ihmistä varten ja samalla pilataan sen elämä. Lemmikki otetaan sen eläimen ehdoilla ja opetellaan ensin sen lajityypillinen käytös ja ruokinta.
Kissoilla kuvitellaan olevan paljon stressitekijöitä, kukaan ei sitä ole tutkinut. Suurin osa pissavaivoista näyttää nykyään tulkittavan stressikäyttäytymiseksi, mitä se ei edes ole. Pissavaivat on suurelta osin elintasosairauksia, eli vääränlaisen ruokinnan ongelmia. Syömishäiriöt, tekstiilien repimiset yms. voi suoraan kohdentaa liian aikaiseen luovutukseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Riittävän vanhoina luovutetuilla on äärimmäisen harvoin noita mainittuja oireita. Elämäni aikana en ole nähnyt yhtään (en omaa, enkä tuttujen) kissaa joka oireilisi kun se on luovutettu riittävät kissan taidot omaavana ja kyllin vanhana. Sen sijaan paljon niitä liian aikaisin luovutettuja reppanoita joista ei kunnon kissaa tule, vaan ongelmia riittää.
se on!
Sekä sisarellani että itselläni on yksi kissa joka on joutunut eroon emostaan vain muutaman hassun viikon ikäisenä, ja kas kummaa, juuri näillä kahdella kissayksilöllä on nimenomaan ollut ja on ongelmakäyttäytymistä. Sisareni kissalla on ollut mm. aggressiivisuutta, eroahdistusta (aivan!), syömishäiriöitä jne. ja paljonkin sairasteluja, ja oma nuori kattini taas on, no ok, sisareni sanoin täysin adhd eli pitelemätön neulatyyny!
Sattumaako?
En usko, sillä samanlaisia viestejä olen kuullut muiltakin liian varhain luovutetun kissan omistajilta.
Ja, nuo muut omat naukujat, vähintäin 12 viikkoisina luovutetut ovat puolestaan ihan täyspäisiä lemmikkejä. Jopa ne jotka ovat vasta vanhoilla päivillään luoksemme muuttaneet ja joutuneet sopeutumaan niin uusiin ihmisiin, toisiin kissoihin, koiriin ja jopa kaupunkiloon valjasulkoiluineen! No problem!
Mutta, ihminen on itsekäs! Ihminen näköjään ajattelee vain omaa parastaan ja mukavuuttaan, ei edes oman lemmikkinsä parasta! Valitettavasti näin taitaa olla :(
Nuo asiat ei löydy netistä (tai toki voivat löytyäkin) joten mars kirjakauppaan. Toinen tutkija on nimeltään Roger Tabor, ja valitettavasti toisen kirjan kirjoittajan nimeä en muista mutta Suomalaisessa Kirjakaupassa tuokin kirja oli.
se ole lemmikin parasta, että lemmikki tuntee olonsa turvalliseksi ihmisen seurassa?
Meillä on 5-viikkoisena tullut kissa ja toinen joka oli löytynyt n. 8-viikkoisena luonnosta. Molemmat on aivan ihania ja mutkattomia katteja.
Lisään vielä että 5-viikkoisena tullut tuli meille siksi noin varhain, että se oli jo viety emoltaan pois ja oli sairas ja huonokuntoinen. Ja toinen kissa ei tullut meille kuitenkaan 8-viikkoisena vaan se vietti vielä muutaman viikon löytöeläinkodissa.
on se että se saa olla emonsa ja pentuesisarustensa kanssa mahdollisimman pitkään eli ainakin siihen 12 viikon ikään ja sosiaalistua niin kissaksi kuin ihmiseen tottuneeksi lemmikiksi!
muttei ilman kissamaista oppia, jota se saa vain ja ainoastaan omalta lajikumppanilta eli emoltaan ja sisaruksiltaan. Eri tilanteita syntyy kun löydetään emon hylkäämiä pentuja, pentuja joiden emo on kuollut jne. Silloinkaan ihmisen kanssa kissasta ei tule täysipainoista kissaa ellei siinä mukana ole esim. joku muu kissa jolta sitä oppia on saatavilla. Kissasta ei pidä yrittää tehdä pikkuihmistä vaan antaa sen olla se mikä se on eli kissa.
Noita kirjoja kun luette, katsokaa ihan ensin vuosiluku milloin se teos on kirjoitettu, eli siis ensipainosvuosi. Ottakaa huomioon kuka on kirjoittaja ja missä maassa hän asuu. Noita vanhentuneita tietoja on todella paljon koska ei niitä kirjoja hävitetä kun uutta tietoa tulee saataville. Kirjoissa on paljon virheellistä tietoa ja vanhentunutta tietoa. Nykytieto on näppärästi saatavilla kun viitsii netistä etsiä, vaikkei sekään aina ole ehdottoman oikeaa. On osattava suodattaa sitä tietoa ja ymmärrettävä kun asiat perustellaan hyvin.
Monet ihmiset eivät edes tiedä millainen on hyvin sosiaalistettu kissa. Useille kissan kuuluu purra ja raapia, sen kuuluu käyttäytyä agressiivisesti onhan se petoeläin jne. Vasta kun he saavat kontaktin sellaiseen kissaan joka on kasvanut emonsa ja sisarustensa kanssa riittävän pitkään, siinä ohessa saanut hyvää ihmiskontaktia, he tajuavat mitä sosiaalistettu kissa parhaimmillaan voi olla.
Lemmikin parasta on saada olla se eläin mikä se on ja sellaisen ihmisen seurassa joka ymmärtää sen eläinlajin tarpeet, niin käytöksen kuin ruokinnankin puoleen.
Onko tässäkin höpötutkimuksessa taas rääkätty kissoja eristämällä ne? Kyllä se pennun kasvattaja on ihan yhtälailla ihminen kuin pennun ostajakin, Typerä tutkimus kertakaikkiaan. lol
Et tiedä tutkimuksesta mitään ja silti kutsut sitä höpötutkimukseksi. Teinimeininkiä.
sinä meille tietosi tästä tutkimuksesta ja todista että se ei ole höpöä.. eikä teinimeininkiä!
Toki on hyvä, että kissa sosiaalistetaan ihmiseen jo nuorena, mutta tyhmempikin sen tajuaa, ettei kissaa sen takia tarvitse emoltaan viedä! Tuo tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että pennun ei ole hyvä kasvaa täysin villinä ihmisiltä eristettynä, vaan sopusoinnussa emonsa kanssa ihmisen KOTONA.
Toiseksi tutkitusti ulkokissat jäävät huomattavasti helpommin auton alle, loukkuun jonnekin, petoeläimen saaliiksi ym ym. Jos sinun ymmärryksesi asioista on kirjoittamaasi luokkaa niin ymmärrän hyvin ajatuksesi. Ensin otat kissan ennen seitsemättä ikäviikkoa ja sillehän sitten tulee juuri noita käytöshäiriöitä, joita kuvasit kylläkin virheellisesti kuvaamaan sisäkissaa...
Joopa joo täälläki näkee näitä nyky-uusavuttomia, kaikki pitää kirjoista opetella kissan kasvattaminenki, on uusavuttomuus huipussaan! siinä se kissa kasvaa ilman kirjojaki tai nettiä ainakin meillä kasvanut jo vuosikymmeniä!
Meillä on 7viikon ikäiset pennut ja tottuneet ihmisiin oikein hyvin. Ne ovatkin tässä "jaloissa" aina pyörimässä. Sylisssäkin niitä pidetään paljon.
Kuitenkaan en raaskis niitä vielä luovuttaa ihan emoakin ajatellen. Emo imettää niitä ja opettaa niille erilaisia taitoja. Jopa elävän hiirenkin se toi eilen sisään, jonka sitten yksi pennuista tappoi.
Meillä kissanpennut ovat niin kauan kunnes emo on ne itse vierottanut.
suloista pentua, 4 poikaa ja 1 tytön :) Yhden pojan pidämme itsellämme (narttu leikataan pian) ja muut 4 pääsevät hyviin koteihin (tutuille ja sukulaisille). Emme astuttaneet narttua ennen kuin oli varmaa että useammallekin pennulle olisi tarjolla koti!
Pennut ovat nyt noin 11-viikkoisia ja Juhannuksen jälkeen tulee ainakin tälle mamille suru puseroon kun karvakerät pitää luovuttaa. En luovuta niitä Juhannukseksi sillä tiedän että tulevilla omistajilla on hieman muutakin mielenkiintoa esissä kuin uusi pentu, ja haluan että pennulla on rauhallinen paikka mihin se muuttaa.
Pennut syntyivät makuuhuoneessamme ja alkuajat ne majailivat siellä emonsa kanssa kaikessa rauhassa ilman ihmisten liiallista häiriköintiä.
Sittemmin kissaperhe muutti asumaan tupaamme jossa ne sosiaalistuivat niin ihmisiin kuin koiramerkkisen perheenjäseneen joka on ollutkin helisemässä pienten karvapallojen kanssa. Kaikella rakkaudella tosin.
Uskon ja toivon että kaikista pennuista on emonsa ja meidän ihmisten hoivissa kasvanut terveitä, tervepäisiä ja sosiaalisia pieniä kissoja. Ulkoilunkin saloja on opeteltu suuressa ulkotarhassa jossa pienokaiset ovat saaneet temmeltää mielin määrin turvallisesti.
Pennut on madotettu ja käytetty eläinlääkärillä tarkistuksella. Näin teen koiravauvojenkin kanssa eli miksen sitten kissojen?!!
Kissani ovat ihan tavallisia maatiaisia, maalaiskissoja joten päätökseeni luovuttaa ne vasta vähän reilun 12 viikon iässä ei vaikuta mikään rotujärjestö tms. Uskon vain itseäni viisaampiin eli siihen mitä netistä ja kirjallisuudesta olen lukenut kissanpennun kehityksestä!
Toki rahanmenoa pennuista on toki koitunut kun ne syövät kuin lauma susia, mutta rahasta ja työstä viis kunhan pennut saavat parhaan mahdollisen alun elämälleen!
Kissojahan voi ruveta totuttamaan jo pienestä pennusta asti ihmiseen. Tässä kohtaa näkyy se kasvattajan osuus, kuinka hyvin hän pitää ja hoitaa kissoja, viettää näiden kanssa aikaa. Eihän tuo sosiaalistaminen sitä vaadi, että kissat pitäisi luovuttaa? Eiväthän ne pennut tuohon 12vko ikään asti pelkän emonsa seurassa toki ole.
Minä en siis näe mitään ongelmaa luovutusiän ja sosiaalistumisen kanssa???
Olisi ystävällistä laittaa tutkimuksista myös jonkinmoista lähdeviitettä, muutenhan kuka tahansa voi mitä tahansa esittää tutkittuna faktana ilman pohjaa.
Olen kuitenkin jota kuinkin samoilla linjoilla, ettei se ole millekään eläimelle oikeudenmukaista nököttää valtaosaa ajasta neljän seinän sisällä huonolla ruokavaliolla, minimaalisilla virike- ja aktiviteettimahdollisuuksilla vailla sitä todellista elämää mikä myös eläimille kuuluu. Jos asiaa oikein ajattelee niin lemmikin ottaminen on äärimmäisen itsekästä ja palvelee vain sitä näkemystä, että ihminen on ylivertainen dominantti elukka joka saa alistaa muita lajeja tahtonsa alle koska pystyy. Tiedostan itsekin olevani itsekäs ja välinpitämätön.