runo ystävälle?

siis mee lukemaa rakkausrunot.com:sta... esim. ite tykkään paljo -angel89-:n kirjottamista runosta... jos selaat hänen vähän vanhempia kirjoituksia, niin sieltä löytyy just ystäville kirjotettuja runoja...

Löysin tänään tämän keskustelupalstan ja laitan monenlaisia omia runojani nyt aika paljon.
Toivottavasti ystäväsi vielä elää!?

Seuraa palstaa, poimi sieltä mitä parhaaksi näet. Minulla on ollut paljon surua... mutta runoilemalla olen jaksanut. Ilonhetkistäkin on muutama runo tullut tehtyä.

Surullisen runon näkeminen voi auttaa ymmärtämään että muillakin on vaikeaa, itse ainakin ilosta ympärilläni masennuin entisestään. Kun masennus meni ohi tuli taas iloa elämään, mutta... runotkin jäi yleensä kirjoittamatta.

Mieti mitä haluat näyttää. On täällä paljon hyviä riimejä. Surutyttö...
T:Esa

sun silmät o kuin lähteet huulet kuin rubiini posket kuin mansikat hiukset kuin viljapelto ja nenä kuin ladon oveen tungettu jäänaskali

Tiesithän sinä että sinusta kovasti iloitsen ja että olet minulle tärkeä ihminen.
Tiedätkö myöskin sen, että usein sinua lämmöllä ajattelen ja yhteisiä hetkiämme ajattelen.
Arvaat kai sinä sen, että koskaan sinua unhoita en, sinä ystävä rakas ja kultainen TAISTEELE YSTÄVÄSTÄSI ystävät on elämän ilo "

Ai että tänne nykyisin kopsataan viisi vuotta vanhoja juttuja?! No, eipä tule aika niille pitkäksi, jotka täällä vielä runoilevat itselleen suurista asioista. Onnea vaan kirjoittajille!

Niin laskivat he ankkurin,
sen ketjuun vaarassa luottaen.
Kun myrsky aallot laivaan löi,
niin ketju tuo sen pelastaa,
kun joka lenkki on paikallaan.

Niin on myös elo ihmisen kuin lenkit ankkuri ketjun tuon laivan
joka meren armoille joutuisi,
jos ei joka ainut lenkki sen ankkuriaan paikallaan pitäisi.

Ei yksikään myrsky, isoinkaan,
pysty laivaa murskaamaan jos ketjun lenkit vain jakaa vastuutaan,
Siis jos joskus olo ihmisen on liian yksinäinen,
sä muista silloin menneitä sukupolvia eläneitä.
Ne usein elon aalloissa,
olivat vastuussa,
silti ei yksikään otettaan päästänyt ja siks
olet täällä sä nyt.
Kun joskus toivon ajassa, sä olet matkasi lopussa,
niin silloin sinun jäljessä, ovat saaneet sinusta oppia.
Siks vaikka onkin vaikeaa ja yksin joudut kulkemaan,
niin esiisät, äiditkin,
ne on aina sun tukena ja oppainasi kirkkaina tähtinä.
Sä tulet myöskin aikanaan,
tähtenä kauniina loistamaan ja silloin joku onnekas,
kiittää sun elostas.

d

Sinun seurassasi saan olla juuri sellainen kuin olen.
Saan näyttää pahan tuulenikin -- ja juuri siksi kai se
usein niin helposti häipyy.
Saan itkeä ja nauraa ääneen.
Saan näyttää pelkoni ja rajoitukseni.
Saan rentona tanssia halki huoneiden.
Saan sanoa ääneen hulluja ideoita.
Saan olla onneton ja onnellinen,
itsetietoinen ja tykkänään tyytymätön itseeni.

Kiitos etten Sinun seurassasi tarvitse minkäänlaista naamiota,
vaan saan olla sellainen kun todella olen ja minkälaiseksi tunnen itseni.

Oot mitä parasta, mitä uskomatonta, MIKSI KUOLET? ;D ( joo läbbä)